Helmin jengi

Haltialassa med Taika-aussie

2012-03-05T20:37:00.003+02:00

Lähdettiin tänään Vinnan kanssa ennen neljää kohti Haltialaa. Haltialassa nähtiin Mira ja Taika-aussie (Ardiente Dulce Miel), joiden kanssa käytiin pellolla hieman kävelemässä. Vinna oli ensin vähän ihmeissään, että mikä ihmeen koira tää on, mutta lopulta yritti jo vähän hihnassa haastaa Taikaa leikkimään. Siellä pennut sitten menivätkin pellolla täysiä perätysten - vuoroin Vinna ajoi Taikaa takaa ja Taika Vinnaa takaa. Vinnasta oli myös tosi kivaa purra Taikan häntää ja niskaa. Pennuilla oli kuitenkin pääasiassa tosi kivaa keskenään!
Vinna pääsi siis kulkemaan neljällä eri bussilla ja pääsi vielä painimaan aussiekaverin kanssa, uni on ainakin maistunut kotona!
Sovittiin Miran kanssa, että mennään vielä uudelleenkin jonnekin kun seuraavan kerran tulee mahdollisuus. :-)

Viisi pientä

2012-03-04T22:42:00.001+02:00

Martan ensimmäinen yö uudessa kodissa meni tosi hyvin, pentu malttoi nukkua rauhassa mun vieressä kun oli koko päivä ollut täynnä kaikkea jännää. Vinna on kaikkein rakastunein meidän eläimistä siihen, sen mielestä me ollaan ostettu nyt sille kiva elävä lelu. Osaa se välillä onneksi käyttäytyä nätistikin Marttaa kohtaan eikä oo niin "päällekäyvä". Martta osaa kanssa antaa samalla mitalla takaisin jos Vinna sitä kiusaa.

Käytiin tänään myös Minnin kanssa trimmissä Katariina Leivon (kennel Pretty Flowers) luona Helsingissä, kun Johanna vinkkasi että Katariina voisi trimmata meidän Minniä. Sieltä karvan alta löytyikin oikein nätti tyttö. Katariinan luona käydään varmaan sitten näyttelytrimmissäkin. Hänellä oli myös tällä hetkellä oikein suloisia pieniä cockeripentuja. ♥

Huomenna suunnataan Vinnan kanssa Haltialaan treffaamaan Mira ja Taika-aussie. Taika on Ardienteltä siitä pentueesta mistä itse pennusta haaveilin ja vielä se narttu kenestä sanoin että on kivoimman näköinen! Kiva päästä näkemään minkälainen pentu se on.

Kuvissa poseeraavat Helmi, Minni, Martta, Vinna ja Teppo. :-)

Teppo löysi Martan pedistä kivan nukkumapaikan :-)

Ei se haittaa vaikka tää on vähän iso, kyllä mä silti tätä voin purra kun tää on kiva!

Parhaat kaverukset painii :-)

Vinna ja Minni tuli ihmettelemään mitä se Martta touhuaa.

Martta murahti tunkeilevalle Vinnalle.

Ja Vinna kävi kiltisti makaamaan jos Martta vaikka haluais purra sitä, Minni ja Helmi ihmettelee mitä tapahtuu.

Minni kävi trimmissä, 9kk posetus.

Minni vielä ennen trimmiä vasta pestynä. Helmi, Vinna ja Marttakin ois halunneet mukaan kuvaan!

Ensimmäinen yö vietettiin siihen asti kun valvoin niin Vinnan kainalossa, sen jälkeen hyvin tiiviisti mun vieressä :-)

Martta on kotona

2012-03-03T18:02:00.004+02:00

Martta on haettu siis tänään kotiin ja on tosi reipas pentu. Häntä pystyssä kulkee reippaasti täällä, käy antamassa pusuja Helmille, Minnille ja Vinnalle, sekä Matille, Tepolle ja Epulle. Helmi jos murisee niin Martta kyllä pakittaa kauemmas tai alkaa madella Helmin edessä. Martta yrittää kovasti haukkua ja komentaa meitä tekemään mitä se haluaa, mutta toistaiseksi ei ole saanut meistä vielä kunnon palvelijoita itselleen.. :-D
Vinna on kovin onnellinen Martan saapumisesta, monta kertaa suurempi V nimittäin hyppelehtii pikku Martan päälle ja yrittää saada sitä leikkimään. Martta ei valitettavasti tälläistä toimintaa ymmärrä..eikä kyllä mekään sitä katsella! Vinna mielellään pikkupenskan kanssa leikkisi, mutta koska se on niin iso eikä osaa yhtään varoa sitä, pitää puuttua hieman menoon. Kovin reippaasti Martta kuitenkin aina menee Vinnan luo, vaikka Vinna varomattomasti on jo monta kertaa hypännyt sen päälle ja purrut sitä milloin päästä tai selästä. Minni osaa onneksi käyttäytyä nätimmin, tosi varovainen on pientä Marttaa kohtaan ja käyttäytyy rauhallisesti.
Ollaan kyllä koko perhe myytyjä, Martta on suuri rakkaus ♥

Helmin suuri rakkaus :D

9vk

"Siis mikäs sää oot?"

Teppo-äiti sai kaverin :-D

Yhteiskuvia

2012-03-02T14:22:00.000+02:00

Oon pitänyt Vinnaa yhtenä adhd-koirana, joka ei pysty keskittyä mihinkään ja höseltää vaan. Sit yritin saada kaikki istumaan vierekkäin. Ensin istuu Vinna, sen jälkeen Helmi. Minni sen sijaan hyppää päin, pyörähtää ympäri, tönäisee Vinnan ylös ja ne molemmat hyppii mua päin asenteella "jee me tehdään jotain kivaaaa!". Lopulta sain kaikki istumaan vierekkäin, tosin jokainen istui hieman etäällä toisistaan..
Täällä ne kaikki nyt repii lelua yhdessä ♥ Huomenna haetaankin sit Martta kotiin ja on neljä koiraa jotka voi yhdessä lelua joskus repiä ;) Martan pitää vaan vähän kasvaa.

Mä oon itse alkanut vähän haaveilla kesyrotista..hyvinhän sellanenkin täällä menisi? Varsinkin kun kuulin, että voi olla samaan aikaan kissojen ja koirien kanssa, koirat ja kissat on kuulemma hyvin nopeasti oppineeet ettei kannata nenää tunkea häkkiin kiinni.

Minni on niin kovin iloinen siitä tiedosta että saa kohta namin!

Helmi vaihtoi asentoa ja Minnikän vähän meinaa...Vinna istuu ja tapittaa :D

"Hei jooko päästä nyt irti kun tää on Mun lelu" sanoo Minni ja huitoo Vinnaa etutassulla naamaan.

Pennut painii

2012-03-01T20:29:00.000+02:00

Minni ja Vinna on taas kovin onnellisia kun pääsevät painimaan. Alkaa kunto loppua jo kesken, vaikka vasta 20 minuuttia ollaan oltu kotona. Vuorotellen jompi kumpi makaa maassa toisen purettavana ja kamala läähätys vaan kuuluu! Yritän kuvia saada lisättyä vielä tänään.
Helmi sai Vinnan maksalaatikkokongin ja onnistuikin sen tyhjentämään! Helmin tyhjennyksen jälkeen Teppo vei sen ja järsi sitä vaikkei siellä mitään ollut. Pitänee Tepollekin ostaa oma kongi..?

Junamatka Vantaalle meni hyvin, suurimmaksi osaksi ajasta me nukuttiin Vinnan kanssa. Tällä kertaa junassa oli paljon muita koiria, kaksi cavalieriä, bokseri, kaksi villakoiraa, mopsi ja joku isohko koira jonka rodusta en sano mitään. Vinna käyttäytyi oikein mallikkaasti ja ihmiset taas ihasteli kuinka 4kk vanha pentu voi käyttäytyä niin hienosti. Taas sai kuulla kysymyksiä, että onko tää berni tai joku muu paimenkoira - joku muu kylläkin muttei berni. Sen väritys huijaa ihmisiä kyllä oikeen hienosti.
Vantaalla talvi alkaa olla jo ohitse, kurjaa katsoa kun vettä ja loskaa vaan näkyy ympärillä. Kiteellä oli vielä niiiin talvi! Vaikka siellä räntää kyllä alkoi satamaan just kun lähdettiin kotiin päin.

Ilonaihe numero yksitoista liittyy junamatkailuun. Vinna meni itse junaan sisälle ja tuli sieltä ulos, jee! Sen turkki hilseili junassa tosi vähän, yli puolet vähemmän kuin aiemmin. Ei se taida enää jänskätä sitä niin paljoa, kun alkaa pikkuhiljaa tottua siihen enemmän. Alkaa siitä kasvaa pätevä koiruus.
Pitää nyt Vantaalla ollessa koittaa käydä sen kanssa reissussa Helsingin hälinässä, vois ottaa Helmin vaikka mukaan näyttämään mallia. 4.3 ei mennäkään mätsäriin, sillä kennelyskää on liikkeellä ja yritetään varjella meidän neitejä siltä.

Martta tulee ylihuomenna jo kotiin! ♥

Kolme tuntia tallikoirana

2012-02-29T21:20:00.000+02:00

Vinna sai tänään klo 12.30-15.40 välisenä aikana toimia tallikoirana. Otin sen mukaan tallille (Suomen hevostaitokeskus), jossa suoritan työssäoppimista. Ketään hevosta ei kuuleman mukaan ollut madotettu kahteen viikkoon, joten hyvillä mielin otin Vinnan mukaan. Silti olin vähän tarkkana sen suhteen, että kuinka paljon se sitä hevosen lantaa sieltä söi. Aika hyvin pysyi mun ja Susannan lähellä tallilla, vaan pari kertaa meinas lähteä jonnekin haahuilemaan (itseasiassa kerran lähti ja sain lähteä hakemaan sitä). Tallilla oli kaksi hevosta sisällä, toinen jonka jalassa oli jotain vikaa ja toinen oli ori. Näitä Vinna ihmetteli pariin kertaan, muttei sen erikoisemmin niistä välittänyt. Loppuajasta tallilla liikkui enemmän ihmisiä ja hevosia tuotiin sisälle ratsastustunteja varten, mutta Vinna käyttäytyi oikein mallikkaasti. Sai olla ylpeä siitä :-)
Aika väsynyt tyttö lähti tallilta lopulta mukaan ja uni onkin maistunut tosi hyvin sen jälkeen. Ulos ei oo meinannut saada neitiä käymään ja kun rokotuksille piti raahata vielä niin sekin oli liian raskasta Vinnan mielestä. Ruokakin on maistunut ja annoin sille vähän enemmän ruokaa kuin normaalisti. Oli sillä kuitenkin rankka päivä ja on tuollainen laiheliinikin vielä.

Tallilta lähdettäessä nähtiin Dante-kelpie, joka oli ilmeisesti navetalta lähtenyt omille teilleen. Dante ei ollut enää niin avoin kun on aiemmin ollut, oon saanut monet kerrat suuttua sille kun on tullut Helmin ympärille hyppimään. Nyt se pysytteli ensin etäällä karvat pystyssä mutta tuli sit lopulta haistelemaan ja olisivat leikiksikin pistäneet Vinnan kanssa. Dante oli tosi varautunut, se loisti siitä kauas. Vinna oli kuitenkin nätisti ja näytti siltä että heittää Danten eteen kohta selälleen. Kiva että pääsi V Danteakin moikkaamaan, taas yksi koiruus lisää!

Vinna sai tänään nelos- ja raivotautirokotteet. Alunperin sovittiin että pelkkä nelosrokote, mutta päädyin laittamaan ne samaan aikaan kuten muillakin meidän koirilla on aina tehty. Vinna oli tosi reipas, väsynyt vaan. Eläinlääkäri kurkkasi myös suuhun, jossa kaikkki oli ok. Oon itse huomannut, että Vinnalla tulee sieltä uusia hampaita ja niinhän se pitääkin. Nelosrokote maksoi 45,50€, rabies-rokotteen kanssa 50€, passista tuli lisähintaa 5€ + vero 1€. Käytiin Kiteen kaupungineläinlääkärillä Pia Hjerppellä.
Käytin Vinnan vaa'alla myös eläinlääkärin luona ja painoa oli 11,4kg. Mitat on siis nyt 43cm/11,4kg. Eläinlääkärissä käynnin jälkeen Vinna sai käydä vähän tutustumassa yhden viime vuoden eläintenhoitajan ehkä pian vuoden ikäiseen koiranpentuun. Vähän jännitti mutta uskalsi mennä!

Ilonaihe numero kymmenen on se, että Vinna ei välitä hevosista juuri yhtään ja tallin ääniinkin tottui kohtuu nopeasti ja reipastui paljon. Välillä kävi hevosia ihmettelemässä, muttei juurikaan välittänyt niiden olemassaolosta. Jos hevonen talutettiin talliin sisälle meidän ohi, Vinna oli enemmänkin utelias kuin pelokas sitä kohtaan. Yritti mennä haistelemaan ja lähteä perään kipittämään ja olisikin mennyt jos ei olisi ollut aina silloin hihnassa. On se vaan niiiiin pätevä tallikoiran alku!

Huomenna suuntana Vantaa!

Vinna 16vk

2012-02-28T19:51:00.000+02:00

Ilonaiheiden listaus jatkuu yhdellä uudella iloitsemisen aiheella Vinnan täyttäessä 16vk!

Ilonaihe numero yhdeksän on se, että löysin ehkä keinon minkä avulla kävellä Vinnan kanssa ulkona kun se on irti! Ensimmäisellä kerralla se toimi, katsellaan miten on seuraavalla kerralla. Elikkäs heittelin sille keppiä ja innostin sitä kantamaan sitä lähes koko ajan suussaan. Välillä otin itselle jemmaan ja kun koira lopetti juoksuspurtin heitin sen sille ja V juoksi niin innoissaan hakemaan sitä. Lelulla tää ei toiminut aiemmin, mutta kepillä toimi nyt ekalla kerralla. Keppi ei meinannut vaan pysyä sen suussa, mutta kovin innoissaan se sen perässä silti siellä meni. Välillä mun kehut oli sille "liikaa", jätti kepin ja juos onnessaan mun luokse hyppimään "jeeee teinkö äiti oikein jeeee vähän kivaa äiti jeee hypitään vähän eihän haittaa kun mä vähän maistan sun pohkeita jeee kun on niiin kivaa!" ja sitten mä otinkin kepin ja purettiin sen puremisenergiaa leikkimällä sillä ja silittelin neitiä myös.

Vertailtiin äidin kanssa ruokia ja tultiin siihen tulokseen, että seuraavaksi kokeillaan varmaankin JV:n junioria. Kahdeksi viikkoa riittää vielä suunnilleen tuo JV pentu. Joskus oon epäillyt että mikä ihme juttu on myydä tuollaista junior -ruokaakin, mutta nyt ymmärrän paremmin kun vertailin pennun, juniorin, kanariisin ja energian sisältöjä. Saas nähdä miten tuo junior vaikuttaa sitten Vinnan kasvuun ja painoon. Meillä on lihotuskuuri ollut Vinnan kanssa, toiveissa olisi että sillä olisi paino noussut normaalia enemmän, katsotaan mitä huomenna eläinlääkärillä selviää!

Huomenna meillä on rokotusaika klo 16.15 ja mennään myös aamupäivällä ennen sitä vähän talleilemaan (riippuen siitä, onko työpaikkaohjaajalle ok että V tulee mukaan, mutta eiköhän se ole).

Vinna 16vk leikkii vähän saksanpaimenkoiraa.

16vk, 43cm

Vinna treenaa perusasentoa

2012-02-27T23:15:00.000+02:00

Ilonaiheita osa kaksi

2012-02-27T21:31:00.002+02:00

Ilonaiheiden listaus jatkuu. Ajattelin, että näitä voi tänne sitä mukaa lisäillä, kun keksin että mihin kaikkeen sitä voikaan olla tuossa pennussa nykyään tyytyväinen.

Siispä ilonaihe numero kuusi on se, että Vinna syö nykyään ja ruoka maistuu sille tosi hyvin! Ei nirsoile yhtään vaan kaikki mitä tarjotaan syödään. Ainoa miinus on se, että on taas alkanut JV:n penturuualla+RC:llä kakata kamalasti. Seuraava säkki ostetaankin sitten varmaan kanariisiä, joten saa nähdä kakkaako sillä vielä yhtä paljon. Jos näin on, niin katsellaan sit uudelleen mitä sille syöttäisi. Mutta tärkeintä on, että tuo koira syö! Ja on alkanut itseasiassa nyt lihomaan, joka on tarkituskin ollut ruokamäärää lisättäessä. On se vieläkin aika hoikka tyttö, mutta vähän oon saanut sitä lihomaan, ei kylkiluut tunnu enää niin selkeästi.

Ilonaihe numero seitsemän on taas se, että Vinna on rohkaistunut tosi paljon siitä kun se tuli mulle! Oli tosi reipas ja rohkea jo meille tullessaan, mutta säikkyi esim. autoja ja traktoreita sekä isokokoisia ihmisiä jonkin verran. Pelkäsi myös ovia, ei uskaltanut tulla meidän ulko-ovesta sisälle. Nykyään Vinna ei enää yritä lähteä karkuun, jos traktori menee vierestä. Muistan sen pennun, joka otti jalat alleen ja yritti juosta toiseen suuntaan traktoreita ja autoja karkuun ja jouduin kaapata sen syliin. Kun tultiin ulkoa sisälle, jouduin ottaa sen syliin että sain sen sisälle kun se pelkäsi niin paljon ulko-ovea, sekä vielä munkin huoneen ovea.

Ilonaihe numero kahdeksan voisi olla se, että Vinna ei metelöi yksin ollessaan eikä toistaiseksi ole tuhonnut täällä mitään muuta kuin vähän järsinyt karmeja (ja tästä suuri kiitos koiralle.....)! Monta kertaa oon kämppiksiltä kysynyt onko se pitänyt älämölöä, mutta neiti on ihan hiljaa vaikka ääniä kuuluisikin muualta ♥ Minni ja Helmi ei tätä taitoa osanneet, Vinnakin osaa varmaan sen takia, että on ihan pienestä asti ollut täällä ja tottunut näihin heti. Helmi 8v ei tosiaankaan ollut tottunut siihen, että toisessa huoneessa haukkuu koira ja huoneen ulkopuolelta kuuluu ääniä mutta se ei pääse sinne. Kämppikset on sanoneet, että Helmi piti kovinta meteliä ja Minni tuli aika hyvin sen perässä. Vinna on sitten taas ollut maailman hienoin koira ja ihan hissukseen :-)

Siinä taisikin olla tän päivän mieleen tulleet ilonaiheet, jatketaan listaa sitä mukaan kun mieleen tulee! Kolme yötä, niin olisi aika lähteä taas Vantaalle päin! Vinna on varmaan ihan superonnellinen kun pääsee taas painamaan Minnin kanssa tuhatta ja sataa. Viisi yötä sitten taas siihen, että Martta tulee kotiin. Saas nähdä miten muu lauma, erityisesti Helmi, ottaa sen vastaan. Jännä nähdä tunnistaako se gööttipennun!

Ollaan Vinnan kanssa leikitty leluilla ja treenailtu perusasentoa, maahanmenoa ja temppuja. Se maahanmeno on kyllä jotain sellaista ettei se vaan painu Vinnan mieleen! Osaa jo pyörähtää käsiavulla ympäri, mutta maahan ei osaa mennä vaikka sitä ollaan jankattu ties kuinka kauan. Ehkä siitä tulee sirkuskoira! Ollaan harjoiteltu myös ravaamista hihnassa, se sujuu vähän heikommin. Vinnasta olis niiiin kiva hyppiä ja pomppia ja purra! Minnin kanssa odotin jotain tollaista silloin, mutta se menikin tosi nätisti. Vinna sit riekkuu Minninkin edestä. Mut treenataan, treenataan, ehkä se siitä sitten oppii, jos ei opi niin sittenhän siitä tulee yks hyppysirkus ;-)

Ilonaiheita

2012-02-26T18:56:00.000+02:00

Vinku on tänään ollut samalla maailman upein koira ja samalla maailman rasittavin koira. Kiusaa minkä kerkeää, mutta välillä jopa keskittyy kuuntelemaan ja tekee mitä siltä pyytää. Jos kerrotaan näitä ilonaiheita ja jätetään ikävät asiat unholaan? Ehkä joku päivä se ei enää hyppää ja ota hampailla mun takin selästä kiinni jos käännän sille selän ja se on irti.. Aina voi haaveilla!

Ilonaihe numero yksi on se, että Vinna pidätti yöllä melkein yhdeksän tuntia! Vau! Vaikka se aamulla jotain tuossa riehui yksin kun en vielä jaksanut sängystä nousta, niin ei silti pissoja tehnyt lattialle. Pätevä pentu.

Ilonaihe numero kaksi on vuorostaansa se, että Vinna on malttanut tänään kuunnellakin mitä pyydän siltä. On sisälle tultaessa ja ulos lähtiessä mukisematta istunut jotta voin ottaa sen kiinni ja laskea irti. Yleensä meillä on siitäkin kiistaa, tarviiko sen istua vai ei. Ollaan myös tokoiltu ja tuo pieni pikkuhiljaa oppii uusia asioita. Alettiin myös tänään harjoitella halin antamista. Sanon siis koiralle anna hali ja sen pitäisi hypätä ja laittaa tassut mun olkapäille. Tää idea syntyi siitä, kun heittelin sille lelua maassa istuen ja aina kun Vinna toi sen takaisin se hyppäsi laittaen tassut mun olkapäille. Hassu pentu ♥ Fanta-aussien omistaja Laura oli opettanut Fantan hyppäämään syliin ja tätä mekin aletaan tässä treenata heti kun keksin millä tavalla sen opettaisin tuolle. Hyppii ja pomppii muutenkin kuin mikäkin superpallo!

Ilonaihe numero kolme on se, että Vinna osaa nykyään rauhoittuakin eikä vaan hösellä kokoajan! Jos ei oo just silloin jotain ohjelmaa, se käy kyllä nukkumaan lattialle tai pureskelemaan yksikseen puruluuta tmv. On kuitenkin heti valmiina toimintaan jos vaan ehdotan että tehdäänkö jotain!

Ilonaihe numero neljä on taas se, että Vinna repii nykyään leluja innokkaammin! Ennen ei kunnolla yrittänyt repiä sitä multa pois, oli vaan se lelu suussa siinä paikallaan. Ollaan kuitenkin nyt leikitty leluilla niin paljon, että nyt se saattaa jopa välillä alkaa murista lelu suussaan ja repiä sitä. Vielä on kuitenkin parantamisen varaa siinäkin, vaikka eipä siitä välttämättä koskaan tuu niin "raivokasta" repijää kuin meidän Helmistä.

Ilonaihe numero viisi voisi olla se, että Vinna ei enää niin paljoa kisko ihmisten suuntaan jos niitä tulee vastaan! Osaa kävellä jopa eteenpäinkin välillä. Ennen se oli täysi mahdottomuus, sain repiä koiraa perässä kun se olisi niin innoissaan siitä, että siinä meni ihminen! Nyt oo alkanut myös namittamaan sitä aina kun ihminen tulee vastaan, että sen huomion saisi muualle. Olisi kiva kävellä eteenpäinkin. Nyt vielä helppo puuttua tuohon kun se ei paina vielä niin paljoa kiskoessaan ihmisiä kohti. Hihnaa ei pure enää läheskään niin paljoa kuin ennen, heti huomaa jos koira väsähtää niin alkaa mun ja hihnan pureminen.

Tälleen meillä nukutaan.. :-D

Kullakin omat tapansa... :-D

Lenkin jälkeen jaksaa nukkua :-)

Martta

2012-02-23T13:19:00.007+02:00

Sain Martan kasvattajalta Kirsiltä luvan julkaista täällä hänen ottamiaan kuvia, ihastelkaamme kaikki siis tätä pientä Marttaa ja sen sisaruksia ♥ Pieni kotiutuu ensi viikolla.

Vinna kasvaa..

2012-02-22T10:29:00.002+02:00

.. ja kasvaa!
Säkäkorkeus nyt n. 41,5cm ja painoa ehkä arviolta 10kg. Vinna on nyt lihotuskuurilla, kun on aikas hoikassa kunnossa. Syö nyt 5dl nappuloita päivässä plus siihen päälle jauhelihat, raejuustot jne.

pieni paimen viisastuu - tai sitten ei?

2012-02-20T13:42:00.003+02:00

Tuo on kyllä ollut taas tosi pätevä pikkupaimen ♥ On kuunnellut mua ja muistaa taas mitä oon sille opettanut. Ainoat (lähes) varmat käskyt mitä se osaa on luoksetulo, istuminen ja tassun antaminen. Sivulle tuloa, seuraamista ja maahanmenoa harjoitellaan myös ahkerasti, kyllä se nekin varmaan pian oppii. Alkaa hahmottaa, että sivu -käskyllä tullaan sivulle istumaan, mutta paikka on vielä hakusessa. Maahanmeno sujuu edelleenkin vaan käsiavulla, sitä pitäisi treenata monta kertaa päivässä, niin eiköhän tuo penska sen opi.
Ulkona on totellut todella hyvin tänään. Jokaisesta käskystä tullut luokse eikä oo koskenut asioihin mihin oon kieltänyt koskemasta, eikä myöskään mennyt paikkoihin mihin oon kieltänyt menemästä. Ei myöskään yrittänyt karata, kun pidin sitä vapaana sisälle mennessä. Tuli kiltisti sisälle kun komensin.

Eilen tultiin siis tosiaan taas Kiteelle ja Vinna muisti kyllä heti että missä ollaan. Junamatka sujui entistä paremmin, junassa tosin oli tosi kiva schipperke kenen kanssa Vinna olis niiiin halunnut mennä leikkimään! Myös joku hieman päissään oleva mies tuli Vinnaa rapsuttelemaan ja Vinna oli kovin onnellinen. Mä en taas niinkään kun se mies pussaili Vinnaa ja kuolasi sen päälle. Tulipa ainakin pestyä koira illalla!

Konduktööri kertoi meille myös junassa, että puhutaan aussieiden olevan maailman viisaimpia koiria ja että Vinna on ihan sen näköinen miltä maailman viisaimman koiran pitää näyttää ♥

pentumainen lauantai toistamiseen

2012-02-18T18:29:00.004+02:00

laatuaikaa jokaiselle koiralle

2012-02-18T13:36:00.005+02:00

Olinpas ahkera tänään! Aamusta yhdentoista aikaan lähdin Helmin kanssa lenkille, kotiuduttiin kahdentoista aikaan ja sen jälkeen Vinnan kanssa ulos, puoli yhden aikaan vaihto Minniin ja Minnin kanssa vähän yhden jälkeen takaisin sisälle.

Helmin kanssa käveltiin koivukylän koira-aitaukselle ja takaisin, alunperin oli tarkoitus tulle eri reittiä takaisin, mutta siellä meni muita koiria niin ajattelin että kivempi tulla sit samaa reittiä takaisinkin niin saa koira mennä vapaana. Helmin silmät alkoivat loistaa, kun se yhtäkkiä tajusi, että ollaan siellä koira-aitauksella. Ollaan käyty siellä tokotreeneissä ja agilitykisoissa. Agility kun aloitettiin niin aloitettiin siellä sitä ominpäin. Helmi lähti onnessaan juoksemaan aitaukselle päin samalla haukkuen ja jouduin pilata sen ilon kutsumalla sen pois, koska esteet oli talvisuojassa eikä voitu mennä treenaamaan. Oli kurjaa katsoa kuinka sen iloinen olemus haihtui pois, kun se tajusi ettei mentykään liitelemään. :-( Otettiin sit kuitenkin tokoa ja nameilla saikin siitä selkeesti vähän ilosemman.

Vinnan kanssa käveltiin päiväkumpuun ja siellä kierreltiin vähän siellä sun täällä. Sai juosta vapaana ja totteli yllättävän hyvin! Ei lähtenyt kauemmas ihmisten perään vaan pysytteli siinä mun lähellä ja tuli ekalla kutsulla aina luokse. Hieno tyttö se on vaikka välillä hyvin tyhmä onkin ♥

Minnin kanssa kierrettiin ensin samaa lenkkiä kuin Vinnan, mutta vaihdettiin lopulta reittiä kun Minnin korvat oli kunnolla kadoksissa. Sai juoksennella vapaana ja sillä on ania tosi hyvä luoksetulo, mutta nyt ei kuunnellut lähes yhtään. Aina kun sain sen huomion ja kutsuin luokse niin juoksi onnellisena täysiä, mutta muuten ei kuunnellut kyllä yhtään. Sain monta kertaa huutaa ihan kunnolla että sain sen huomion sieltä ja siltikään ei välttämättä tullut luokse, vilkaisi että ai sanoitko jotain ja jatkoi viipottamista. Ne oli Vinnan kanssa tehnyt vaihtarit päiväksi..
Käytiin Minnin kanssa myös koirapuistossa missä ei ollut kyllä yhtään koiria meidän harmiksi. Just kun tultiin koirapuistolle niin sieltä lähti 7kk vanha jackrusselipoitsu. Ensin Minni koko ajan värjötteli mun takana hihnassa ja oli ihan että yäk äiti miks toi vaan kiusaa mua, miksei se mee pois? mutta lopulta asenne muuttui ja Minniä harmitti niin kun ne lähti toiseen suuntaan eikä neiti voinut ymmärtää miksei me lähdetty mukaan kun sen pojan kanssa oli niiin kiva leikkiä! Minni löysi siis poikaystävän ;-) Toivottavasti törmätään siihen vielä joskus ulkona!

Tänään olisi tarkoitus lähteä vielä Kirkkonummelle, viettämään kivaa lauantaipäivää pentumaisissa merkeissä..

Ja harvinaisia hetkiä - Vinna ja Helmi repii samaa lelua!

todellinen helmi

2012-02-16T17:20:00.004+02:00

Kävin Helmiä eilen illalla hieromalla läpi ja sillä oli erityisesti lapojen alueella jumeja, pitää kokeilla parina päivänä vielä uudelleen, jos saisi ne availtua sieltä. Aiemmin en oo noin selkeesti huomannut niitä. Pitää blogiin pistää aina muistiin, ikinä ei tiedä jos tuleekin joskus niitä tietoja tarvitsemaan.
Tänään sitten käytiin Helmin kanssa ulkona kahdestaan lenkillä, tokoiltiin ja annoin sen olla melkeen koko matkan vapaana. Paikallaan makaaminen sujui, samoiten seuraamiset ja jäävät, luoksetulossakin tuli onnellisena täysiä luokse. Oli kiva nähdä se taas niin iloisena ja muistin tosi hyvin mistä siinä koirassa oon tykännyt aina treenatessa ja muutenkin. Se niin onnellisena tekee mun ja namien kanssa mitä vaan.

Käytiin myös Vinnan ja Minnin kanssa Korsossa, moikkaamassa Elinaa, Annia ja Nelliä. Käveltiin Korson asemalta jonnekin koirapuistoon, Minni ja Nelli sai juosta vapaana osan matkasta koirapuistolle ja Minni totteli tosi nätisti eikä lähtenyt omille teilleen. Koirapuistossa saivat kaikki sitten painaa tuhatta ja sataa. Vinna ja Minni ensin kovasti painivat keskenään, mutta lopulta Nellikin alkoi tunkea väliin ja Minni sai leikittää kahta koiraa. Uni onkin maistunut lenkin jälkeen!
Minni tuli itse bussiin ja pois sieltä, Vinnan nostin bussiin mutta sai itse hypätä sieltä ulos ja olla siellä lattialla. Vähän Vinnaa ensin stressasi olla vieraassa paikassa, mutta nopeasti reipastui ja koirapuistossa jaksoi painia Minnin ja Nellin kanssa!

Vinna oli ensin meidän nirsoin koira, sen jälkeen siitä on tullut tosi ahne heti Helmin jälkeen. Tuo ryökäle varastaa pöydältä ja änkeää koko ajan Helmin ja Minnin ruokakupeille kun on ruoka-aika. Ei se silti ruokaa tavoittele jotain opeteltaessa niin ahneesti kuin voisi.

Pesupäivä

2012-02-15T14:42:00.004+02:00

Prinsessat Vinna ja Minni päättivät ottaa elämästä ilon irti, ne olivat yhteistuumin syöneet jonkun pikkuveljien tavaran, josta irtosi mukavasti punaista/pinkkiä väriä. Vinnan valkoisessa kauluksessa oli pinkkejä läiskiä, pesullakaan ei yksi viiru lähtenyt pois vaikka sitä miten hinkkasi. Minnin toisessa takajalassa ja kaulassa oli myös vähän sitä väriä, mutta ne ainakin näyttivät lähteneen pois mitä katsoin koiria föönatessa.

Tälläistä oli toisen valkoinen kaulus täynnä..♥
Ei ollutkaan enää niin kivaa kun joutui pesulle.. ;)
Minnikin tuli pestyä

Vinna täytti myös eilen 14 viikkoa! Säkäkorkeus on nyt 41cm ja painoa 9,5kg.

Talvipäivän riemua

2012-02-14T15:03:00.005+02:00

Kipeenä oon, mutta silti mentiin Waltterin kanssa kummulle ja laskettiin koirat irti juoksemaan. Ensin saivat Vinna ja Helmi mennä vapaana, mutta lopulta laskettiin vielä Minnikin irti. Helmi meinas jopa innostua Minnin kanssa leikkimään, joka on tosi harvinaista!
Kuvia en jaksanut ees rajailla :D

maailman surkein kuva, mutta oli pakko silti lisätä :D

..ja tälläinen sunnuntai!

2012-02-12T23:30:00.004+02:00

Eija, Riina ja Jade-aussie kävivät kyläilemässä, kun meidän Hämeenlinnakierros peruuntui :) Sen lisäksi käytiin Vinnan kanssa kyläilemässä meidän mummolla ja ukilla, sekä kaikkien koirien kanssa meidän isän luona.

Se oli sitten sellainen lauantai!

2012-02-12T23:15:00.006+02:00

Ruokapähkäilyä osa 2

2012-02-11T02:08:00.002+02:00

Piti mennä aikaisin nukkumaan, sitten menin ja avasin raakaruokinnasta kertovan kirjan ja tuntui että alan ymmärtää Helmiä ja sen vatsan temppuilua niin paljon paremmin!
Meidän Helmi siis syö raakaruokaa, eikä olla ikinä siihen kunnolla oikeen perehdytty. Kahdella kerralla ollaan saatu osteopaateilta ohjeet mitä ollaan noudatettu, mutta ne ohjeet ei tosiaan ole olleet tarkat. Mielessä on toki käynyt perehtyä ruokaan tarkemmin, mutta ei sitä ole ikinä tullut tehtyä. Raakaruuan syöttäminen aloitettiin helmikuussa 2011 ja sitä jatkui elokuuhun 2011 asti. Sen jälkeen joulukuuhun asti nappulalla ja sitten siirto takaisin raakaruokaan.
Nyt kun Helmin vatsan kanssa ei ole meinannut löytyä sitä kultaista keskitietä tällä kertaa, aloin perehtyä tähän ruokintaan enemmän. Lainasin kirjastosta Riikka Lahden kirjoittaman kirjan "BARF - Raakaravinto käytännössä" ja siihen olen nyt perehtynyt vähän tarkemmin ja tulen perehtymäänkin suunnitellessani miten Helmin ruokavaliota voisi saada paranneltua ja tasapainotettua.

Haluaisin Helmillä lähteä kokeilemaan täysin gluteenitonta ruokavaliota. Meneekö se silloin niin, että mitään naudannahasta valmistettua puruluujuttuja ei saa koiralle antaa? Kirjassaan Riikka Lahti kertoo, että gluteeni on liimamaista ja näin ollen sen ominaisuudet ovat liimaavia. Hän sanoo myös, että teorian mukaan niiden aineiden joutuessa kehoon ja ruuansulatuselimistöön, ne tukkivat suoliston pinnan. Osa gluteenista pääsee kuitenkin suolen läpi ja jatkaa matkaansa kehossa tukkien osittain muita elimiä ja tämän voi uskoa häiritsevän niiden toimintaa. Tälläinen gluteenin toiminto estää suolistoa ottamasta talteen kehon tarvitsemia ravintoaineita ja aiheuttaa puutostiloja.
Lahti kertoo kirjassaan, että hän on gluteenitonta ruokavaliota testannut omalla 11-vuotiaalla Linda-koirallaan. Lahti on käyttänyt Lindaa osteopaatilla, niin kuin mekin Helmiä ja osteopaatilla käynti on tukenut teoriaa gluteenin vaikutuksista ruuassa. Linda on ollut paremmassa kunnossa ja keho on pysynyt suorassa ilman lihasjännityksiä. Lahti myös kertoo puhuneensa osteopaatin kanssa suolen tukkoisuuden liittymisestä lihasjännityksiin. Kirjan sivulla 51 kerrotaan, että keho pyrkii suojelemaan sairaita tai heikkoja sisäelimiä kietoutumalla niiden ympäri. Kun keho havaitsee, että munuaisten kanssa on jonkinlaista ongelmaa, se kietoutuu osittain niiden ympärille. Tällöin saadaan koiran koko keho menemään vinoon, aiheuttaa virheellisen asennon ja lihasjännityksiä. Voisiko Helmin lihasjännitysmäärää saada vähennettyä, jos koko koira siirrettäisiin gluteenittomalle ruokavaliolle? Siinäpä vasta kokeilemisen arvoinen juttu.

Koska Helmi ilmeisesti osoittaa yliherkkyyttä vähän sille sun tälle, haluaisin poistaa ruokavaliosta myös naudan. Nauta aiheuttaa paljon allergiareaktioita koirilla ja siksi olisi hyvä ainakin väliaikaisesti poistaa se Helmin ruokavaliosta ja katsoa, olisiko siitä jotain positiivista hyötyä. Sen voisi lisätä jossain vaiheessa (ehkä kahden viikon kuluttua?) takaisinkin ja katsoa sitten, alkaako koira oireilla siitä jollain tapaa. Vaihtelun vuoksi olisi hyvä myös jotain muuta syöttää tässä mukana, niin saadaan silti pidettyä määrä kolmessa. Mutta viitsiikö sitten samaan aikaan lisätä uuden ja poistaa vanhan, siinä ei eroa sitten kunnolla pääse näkemään.

Vitamiineista olen välillä ollut huolissani, että saako tuo koira niitä tarpeeksi ja nyt tuntuu, että asioihin pitää perehtyä vielä tosi paljon tarkemmin. Tarkkaan pitäisi noita määriä syynätä, sen kun kerran tekee niin ei tarvitse toiste sitten tehdä! Nyt sitä vasta kunnolla ymmärtää, että niiden saamisen kanssa pitäisi oikeasti olla tarkka, mutta kyllä nuo listat siltä näyttää, että Helmi olisi niitä edes jonkin verran saanut, toivottavasti ihan tarpeeksi. Pitää niitä määriä selvitellä tarkemmin.
Kun tuossa kirjassa mainitaan määriä, esim. A-vitamiini väh. 75ky/kg eli 750ky Helmin kokoisella koiralla, niin onko tuo määrä viikottainen vai päivittäinen annos? Jos joku viisaampi osaa valistaa. Itse mietin voisiko olla viikottainen? Ylhäälle olen ottanut nyt kaikki ruokaaineet, mistä saa mitäkin vitamiineja ja pitää katsoa että niitä kaikkia sitten oikeasti jostain saadaan.
B3-vitamiinin, niasiinin kohdalla luki puutetilojen oireissa limakalvojen muutokset. Helmillä oli osteopaatilla käydessä ilmeisesti todella kuivat limakalvot, joten heti aloin miettiä paljonko Brit caren ruuassa sitä on ollut, vaikka en nyt ota selvää onko kuivat limakalvot luettavissa limakalvojen muutoksiin. Annostus on 200ug/kg, eli Helmin kokoisella 2000ug. Brit caren nettisivuilta kävi selväksi, että niasiinia ruuassa on ollut, mutten löytänyt että kuinka paljon.

Lahti on myös maininnut kirjassaan jonkinlaisia keskimääräisiä arvoja lihojen, luiden ja kasvisten määrälle koiran raakaruokinnassa. Helmin kokoisella koiralla ruokamäärä olisi n. 250g/vrk. Lihaisia luita olisi tästä 163g, lihaa, kalaa ja sisäelimiä 74g ja kasviksia 13g. Niitähän pystyy sitten muuttamaan koiran oman tarpeen mukaan.

Pitää yrittää maaliskuuhun mennessä saada mietittyä mitä kaikkea Helmille pitää syöttää ja monena päivänä viikossa ja yrittää soveltaa noiden määrien mukaan. Voi miettiä myös tarkempaan, mitä kaikkea kasvissoseisiin pitäisikään mukaan laittaa. Nyt kun mietin pikaseen kasvissoseiden ainesosia, voisi sinne laittaa lehtisalaattia, hieman herneitä, porkkanaa ja pähkinöitä, parsakaalia, banaania/omenaa, mustikkaa/puolukkaa ja ituja. Pitää näitäkin miettiä vielä tarkempaan paremmalla ajalla.

Jo 13 viikkoinen..

2012-02-08T22:40:00.005+02:00

Pentu kasvaa hirmuista vauhtia, eilen tuli 13vk täyteen, sen kunniaksi uusi rakennekuva :) Säkäkorkeus on nyt 39,5cm.
Käytiin tänään tallilla ja Vinna reipastui siellä tosi paljon! Nyt kun aloitan itse topin koulun ohella tuossa Hevostaitokeskuksella, alan varmaan Vinnaakin enemmän siellä käyttämään. Vinna käveli paljon reippaammin tallilla tänään kuin aiemmin, eikä pelännyt niin paljoa ääniä mitä siellä kuului. Heinäkottarit ei olleet enää niin pelottavat kun niitä hetken sai katsella ja lopulta jaloissa pyörikin meidän ryhmänohjaajan kaksi corgia, eikä niihin kottareihin voinut keskittyä kun piti painia koirien kanssa! Vaikka aluksi oli varautunut niitä koiria kohtaan, reipastui paljon ja alkoi haastaa niitä leikkimään. Tallilla oli myös yksi lapsi seikkailemassa ja Vinnaa jänskätti niin paljon mennä moikkaamaan sitä. Haastoi lopulta leikkimään ja meni nuuskimaan ja pusuttelemaan. Reipas tyttö ♥
Epäiltiin myös, että koirilla olisi täitä, mutta eipä Vinnalta sitten ainakaan niitä löytynyt kun ryhmänohjaaja koiran vielä läpi kävi. Pitää vielä katsoa, ettei niitä vaan Minniltä tai Helmiltä löydy, aineet muuten torstai-iltana niskaan.

Enneuni(ko?)

2012-02-04T21:32:00.002+02:00

Eilen tuli lueskeltua siitä Helsingin pentunäyttelystä lisää ja kattelin millon menee ilmot umpeen jne. Noh, viime yönä näin sitten unta siitä näyttelystä.. Vinna oli siellä PEK2, muttei mitään muistikuvaa miksi se ei ollu saanut KP:tä tai kenelle se oli hävinnyt. Aika varmaa on, että sinne pentunäyttelyyn sit mennään, katsellaan sitten oliko toi enneuni vai ei... :--D

Tänään tuo on ollut tosi kuriton taas.. Mitään ei oo meinannut kuunnella ja ulkona on karannut kahdesti, mutta tullut kuitenkin lopulta takaisin. Ei onneksi pitkälle mennyt kummallakaan kerralla, mutta karkasipa kuitenkin kun komensin tulemaan sisälle. Jos on irti ja ollaan menossa sisälle, lähtee täysiä juoksemaan pois päin. Yleensä talon taakse, mutta lähtipä tänään sitten parkkipaikallekin päin. En ensin huomannut että missä se menee, mutta sit näki vilaukselta kun koira viipotti siellä kauempana. Kyllä se sit lopulta kääntyi ympäri kun huusin sille.
Ollaan tänään myös treenattu maahanmenoa ja perusasentoa lisää. Alkaa pikkuhiljaa tajuta kunnolla perusasennon ideaa ja oon sanaa liittänyt jo vähän mukaan. Kyllä siitä kelpo tokokoira vielä tulee :-) Maahanmenossa pitäisi häivyttää käsiapua pikkuhiljaa pois.

Vinnan nenän vieressä oleva ruskea täplä on vähän tummentunut, vasta nyt kiinnitin siihen kunnolla huomiota ja kuvia katsoessa huomaa että on se tummentunut hieman. Vinnan musta päälaella oleva täplä sen sijaan meinaa alkaa sekoittua sivuilla olevaan mustaan väriin.. Saas nähdä sekoittuuko vai jääkö sille tuollainen kiva täplä :-)

Pikkuvaras

2012-02-03T16:50:00.005+02:00

Jätin nappuloita tänään sen aamuruuasta tohon pöydälle, ei käynyt mielessäkään että V voisi käydä varastamassa ne siitä. No tuun takaisin huoneeseen niin oli kupistaan jo ne nappulat syönyt mitä siellä oli ja oli siirtynyt pöydällä oleviin nappuloihin.. Takajalat oli mun sängyllä ja etujalat pöydällä ja pari nappulaa enää jäljellä. Pentu ei tajunnut edes hypätä alas vaan jatkoi vaan syömistä kun tulin takaisin, ehkä se ensi kerralla muistaa että näin ei ehkä saanutkaan tehdä?
On tosi ihanaa kun tuolle ruoka maistuu nyt näinkin hyvin! Vihdoinkin sille voi helpommin opettaa jotain nameilla, kun ne namit oikeesti kelpaa. Maahanmenohan oli suurin ongelma opettaa, kun eihän tuolle namit kelvannut ja leluilla keskittyi pelkkään leluun. No nyt sekin onneksi onnistuu paremmin, tuskin menee kauaa että neiti sen osaa. Perusasentoa ollaan myös harjoiteltu jonkin verran nyt kun ne namit uppoaa hyvin. Ennenhän tuo vaan istui ja tuijotti mua katsoen että luuletko tosiaan että Mä liikutan eväänikään ruuan tähden.

Tänään aamulla ajattelin reippaasti, että tuon koiruuden tähden yritän selviytyä ulos ja selvitä siellä pidempään että saa juosta irti. Käveltiin siis pellolle menevää pientä tollasta tietä jossa laskin Vinnan irti ja jonkin aikaahan se siitä vapaana olosta nautti, kunnes alkoi kylmätä. Ei varmaan kymmentä minuuttiakaan keretty ulkoilla, kun toinen ei meinannut pysyä pystyssäkään kun sen tassut oli niin jäässä. Noh, onneksi ennusteiden mukaan nyt pitäis alkaa tulla lämpimämpää! -30 asteen pakkasten pitäis muuttua -15 asteen pakkasiksi..kesä siis tulossa! Vielähän tuo kyllä kerkeää muuttumaan.

Mun aluslakanan on repinyt rikki sängystä, kun se on niiiin kivaa! Onhan tuolla vielä yksi jäljellä, kotoa pitää ilmeisesti toinen metsästää mukaan..

Mitäs tuli vannottua?

2012-02-01T11:40:00.006+02:00

Vannoin ettei tuo koira saa tulla sänkyyn tai minnekään enää. Noh, se on nyt käyttäytynyt niin nätisti eikä pure enää niin paljoa, joten.... Viime yönä heräsin ja toinen oli kömpinyt mun viereen nukkumaan, eikä oo muuten ikinä ennen niin tehnyt! Eihän sitä sitten siitä voinut pois hätistää.. Kun toisen kerran heräsin kuuden aikaan kun koiruus alkoi liikehtiä, niin ajattelin jo että nyt se pureminen alkaa, mutta ei! Vinna vaan vaihtoi paikkansa vielä lähemmäs mua ja nukuttiinkin päät vierekkäin viimeinen tunti ♥ Sitten seittemän aikaan kun heräsi, niin siinähän se vieressä nukkui vieläkin. Ihan hassua oli herätä tuo kainalosta, se ei oo ennen halunnutkaan mun vieressä nukkua kun aluksi olisin siihen suostunut. Ja sen jälkeen mua oli vaan niin kiva purra ettei mielessäkään käynyt nukkua. Sen sit näkee varmaan ihan pian kun alan katua tätä että annoin sille luvan tulla sänkyyn.. Mut se on äitin muru, pitäähän sen nyt saada äitin vieressä nukkua?

Koulusta kämpille tullessa mun tyyny löytyi lattialta, mutta se sitten taas saattoi olla omaa vikaakin, kun olin ne unohtanut reunaan pistää. Saas nähdä että kuinka pian alkaa luitakin löytyä sängystä. Kunhan ei sinne ala pissailla niin kaikki on hyvin! Maanantaina illalla tuo oli käynyt tossa toisella sängyllä pissalla, kun siinä oli ollut sen puhtaita pissapyyhkeitä pinossa..niiden päällä oli kiltisti käynyt. Olin täällä lattialla konttaillut sinä iltana enkä ollut löytänyt sitä pissalätäkköä ja olin ihan varma että astun siihen vielä.. Tiistaina aamulla selvisi sitten että ne pissat oli siellä pyyhkeiden päällä.

Nyt kun ei olla päästy liikkumaan ulkona niin paljoa, sillä minä että koira ollaan heti jäässä kun ollaan vähän kävelty, niin ollaan vähän treenailtu kaikenlaista. Eilenhän tuolla oli -30 astetta pakkasta ja silloin oli kyllä ihan liian kylmä lähteä kävelemään (Vinnakin tais olla samaa mieltä asiasta kun sen jalat jäätyi). Ollaan siis treenattu paikalla istumista, irti päästämistä ja maahanmenoa. Maahanmeno sujuu taas jo askeleen paremmin, kun namit kiinnostaa vähän enemmän kuin aiemmin. Paikalla istuminen sujuu nätisti, mutta oon tosi varma siitä, ettei se sana oo neidillä vielä kunnolla hallussa. Mutta meillä on aikaa treenata! Irti päästäminen sujuu tällä hetkellä vähän heikosti, mutta eiköhän tuo pätevä tyttö sen pian tajua. Vinnan kettulelun oon nostanut pöydälle, koska se on neidin suosikki. Sitä on sit hyvä käyttää jotain treenatessa kun on niiiin kiva!

Vinna syö nyt muuten tosi hyvin verrattuna aiempaan! Ennen lopetti syömisen jos poistuin huoneesta, mutta nyt syö kyllä silloinkin ja kun tuun takaisin niin kuppi on tyhjä jo alle viiden minuutin. Ennen kun meni 15 minuuttia syödä, kun piti touhuta kaikkea muutakin. Nykyään tuo on aina tosi onnellinen heti kun näkee että kosken ruokakuppiin, lähtee hyppimään ja pomppimaan ja odottaa että saa ruokaa. Oikeasti ahne tuo ei ole, mutta ruoka sentään maistuu noinkin hyvin!

On tuo pätevä ja ihana pentu, vaikka välillä osaakin olla hyvin rasittava ♥ Höpsö pieni pentu.

Rokotettu!

2012-01-31T13:44:00.005+02:00

Käytiin tänään Vinnan kanssa Kiteen kaupungin eläinlääkärin luona ja nyt on likka sitten rokotettu. Vähän jänskätti ensin kun odoteltiin meidän vuoroa, mutta kyllä se siitä sitten hieman reipastui. Ja eläinlääkäri oli niiiin ihana Vinnan mielestä! ♥
Nyt näin 12vk vanhana säkäkorkeus 37,5cm ja painoa 8,8kg. Koitan jonkinlaisen kuvan saada tähän vielä myöhemmin.
Tänään meillä onkin vielä sit turvallisuusharjoitus (paloharjoitus) koulun asuntolalla ja saan nähdä miten Vinna reagoi palohälyttimen ääneen.

// En jaksanutkaan sitten uutta kuvaa ottaa, mutta ehkä tää kuva missä se on 11,5vk käy hyvin? ;-)

Kuvia 28.1

2012-01-29T23:44:00.008+02:00

Kiitos Oona näistä kuvista superpaljon! ♥♥

Ensin meidän 9v Helmi ♥

Helmi 9v 1kk

rakas murunen ♥

Tästä kuvasta voi tarkkaan katsoessa huomata hieman sisäänpäin kääntyneen oikean polven.

Helmin jälkeen 7,5kk vanha Minni ♥

7,5kk

Ja viimeisenä, muttei suinkaan vähäisempänä, 11,5vk vanha Vinna ♥

Vinna 11,5vk

Minni ja Vinna peuhaa..

Yritä näistä nyt saada hyvä yhteiskuva! :D

Junamatkailua

2012-01-29T23:32:00.006+02:00

Tänään pyörähdettiin Vinnan kanssa Keravalla. Beni-aussien omistaja Jenny poimi meidät Keravan juna-asemalta kyytiin ja mentiin Jennyn luokse. Aluksi Vinna oli hyvinkin kiinnostunut Benistä, mutta lopulta Benillä oli Vinnan mielestä liian rajut leikit ja Jenny kävi vaihtamassa Benin Melviniin. Melvin olikin Vinnasta sitten superkiva ja neiti haastoi tätä leikkimään useampaan kertaan - jos Melvin vastasi leikkikutsuun Vinna lähtikin karkuun eikä halunnutkaan enää leikkiä... :--D Ei osannut päättää miten tekisi. Noh, kunhan tuosta kasvaa niin eiköhän sitten kiinnosta enemmän kun ei ole koossa noin eroa.
Kierreltiin vielä ennen lähtöä ulkona vielä niin, että Beni oli Jennyllä hihnassa ja Vinna sai mennä vapaana. Vinna rohkaistui tosi paljon ja uskalsi omatoimisesti mennä Beniä moikkaamaan. Kyllä niistä vielä kavereita tulee kunhan Vinsku tuosta vielä kasvaa :-) Jenny ja Beni saattoi meidät junalle ja Jenny otti vielä kuvaa Vinnasta ja Benistä laiturilla junaa odotellessa. Vinnalla tuli lopulta tosi kylmä ja kun juna oli 10min ennen lähtöä jo asemalla niin mentiin sinne sisälle lämmittelemään. Äiti hakikin meidät Koivukylästä autolla niin ei tarvinnut kävellä, meillä molemmilla oli nimittäin hieman kylmä.
Kiitos Jenny kun saatiin tulla teitä moikkaamaan! :-)

Illalla otin vielä koko lauman ja lähdettiin moikkaamaan Miraa ja Repeä! Helmi heti tunnisti kaverinsa ja oli hetken aikaa kovinkin onnellinen, sen jälkeen rauhoittui ja viipotti omia teitään. Vinna ja Minni painoivat pellolla onnessaan ja leikkivät kahdestaan, Repe ei pennuista oikeen tykännyt vaan olisi mielellään lähtenyt takaisin kotiin saadessaan pentujen riehumisesta tarpeeksi. Vinnaa kiinnosti Repe lopussa tosi paljon, Repe ei vaan oikeen arvostanut sitä että pallero kipitti sen perässä jatkuvasti.
Kiva Mira kun nähtiin, pitää nähdä maaliskuussa uudelleen!

Minnin luoksetulo on muuten aivan super! Pienestäkin huudosta juoksi luokse täysiä oikeen hienosti ruuan toivossa, taitava tyttö ♥ Ehkä Vinnallakin vielä joskus..?

Tän postauksen kuvat ovat Jennyn ottamia! :)

142

2012-01-28T17:15:00.003+02:00

Eilen saavuttiin Vinnan kanssa Vantaalle. Junamatkan V suurimmaksi osaksi nukkui ja turkki hilseili kovasti. Juna-asemalla oli tosi stressaantunut, mutta Tikkurilassa kun jäätiin pois niin oli yllättävän reipas tyttö.
Lähdettiin suoraan eläinlääkäriin jännittämään Minnin tuomiota. Äiti oli ottanut selvää jo sydänvioista sun muista (kuten mäkin tein viime kesänä Helmin takia) ja oltiin ihan varmoja että sellainen siellä nyt on. Eipä onneksi ollut! Minnin nielurisat olivat vaan suurentuneet tod. näk. lumen syönnin takia. Nyt ei saa syödä lunta yhtään ja eläinlääkäri määräsi varmuuden varalle antibioottikuurin, vaikkei siellä tulehdusta vielä ollutkaan. Koska nielurisat olivat suuret eivätkä laskeutuneet vaikka tuota on jatkunut viikon, niin tulehdus syntyy helpommin. Niinpä varuiksi tuo kuuri, alkaa tänä iltana. Vinnan pissanäytettä ei voitu viedä perille, eläinlääkäri ei olisi ollut huomenna katsomassa viljelyn tuloksia. Huoh. Rokotukset taitaa siis siirtyä ja kaikki suunnitelmat uusiksi.. Jää maaliskuussa kaikki kivat suunnitellut sosialistamisreissut väliin, että osaa harmittaa! :( Näitä tilaisuuksia ei kuitenkaan usein ole.

Tänään sitten aamusta otetettiin Minni ja Vinna autoon mukaan kun lähdettiin ensin ajamaan Eijan luokse. Käytiin siis moikkaamassa Vinnan Hero-iskää ja paria muuta aussieta plus Muru-schipperkeä. Oli oikein reipas tyttö, vaikkakin vähän hämillään ja varuillaan kun Hero haukkui. Samalla reissulla käytiin myös Petikon Mustissa ja Mirrissä, mukaan lähti Vinnalle kettu-lelu jota se on toivonut sekä RC:n penturuokaa. Minni sai myös uutta ruokaa (Eukanuba+Profine). Äiti osti myös Minnille uuden heijastinpannan kun sen vanhaa on tullut pidettyä Helmillä enemmän. Nyt on kummallakin kivat pannat, vaikkakin Minnin pinkki panta on tietty paras! ;-) Mustissa ja mirrissä käynnin jälkeen suuntana oli Murren murkina Helsingissä ja sieltä haettiin Helmille broiskun selkärankaa, jauhelihoja sun muuta. Vinna sai myös naudan ydinluita, josko niissä riittäisi tekemistä sit mun koulupäivien aikana?

Helsingistä paluun jälkeen Oona (Elmeri-harjiksen om.) tuli taas kameransa kanssa vierailulle. Joku tunti pyörittiin ulkona ja etsittiin paikkaa missä saisi olla hiihtäjiltä rauhassa, mutta eipä sellaista meinannut löytyä. Lopulta päästiin jonnekin kävelemään ja Oona sai ilmeisesti jonkinlaisia kuvia, toivottavasti ees jotain onnistui! Kuvia saatte nähtäville heti kun itse saan.

Se olis huomenna aamupäivästä sitten suunta Keravalle katsomaan Beni-aussieta, illalla nähdään edes pikaiseen Mira ja Repe-sheltti!

Tälläistä taas..

2012-01-26T16:43:00.005+02:00

Noh, kaikenlaisen säädön jälkeen päästään kuitenkin huomenna lähtemään kotiin kiitos äidin. Vitun posti, ei voi muuta sanoa. :(
Huomenna meneepi Minni eläinlääkäriin ja äiti kyselee Laaksolta paljonko tulee hintaa lisää jos kattoopi kanssa Vinnan virtsanäytteen, sais ainakin varmuuden siitä että onko sillä virtsatietulehdus vai ei. Pissailee pikkupissoja ihan kauheesti koko ajan :/ Nyt tulee yölläkin jo 3-4 pissat taas vaikka väheni niistä 1-2 tässä välissä. Huoh.

Alle vähän kivoja kuvia! Viimeisenä Vinnan 11vk posetus.

Ruokapähkäilyä..

2012-01-25T16:35:00.005+02:00

Kai se pitää alkaa hyväksyä, ettei tuo Jahti&Vahti sovi Vinnalle. Mistäköhän sitä ruokaa sitten hankkisi? Tänään aamulla taas oli kakat kiinteät, yhdeltätoista vähän löysemmät ja sit neljältä vieläkin löysät. Illaksi varmaan taas rauhoittunut ja ok. Satunnaisesti myös saattaa oksentaa, sitä tosin teki jo silloin kun söi pelkkää ANFia. Tänään tuli taas kaikki ruuat ylös pari tuntia syömisen jälkeen. Ei ymmärrä :/
Kotoa napataan Royal Caninin ruuat mukaan ja sekoitellaan sitä tuonne sekaan nyt kun ANF alkaa olla loppu. Sit viikonloppuna jos päästään kotiin, niin napataan sieltä myös Brit Carea mukaan, katsotaan jos käytäis katsomassa löytyiskö jostain jotain toista penturuokaakin. Mitähän sitä vois kokeilla?

Minni vaihtaa myös ruokaa, Brit Caren kanssa kakkaa tosi paljon! Syö 2krt päivässä, mutta saattaa kakata jopa kuusi kertaa päivän aikana, taitaa tulla siis kaikki läpi mitä syö. Saas nähdä mihin sitä sen kanssa päädytään sitten. Brit Caren Venison ruokaa onkin meillä sitten tynnyrillinen kotona, sitä saa hyvän aikaa sitten kannella Kiteelle kun vähän kerrallaan tuodaan..
Helmin vatsa on jatkuvasti taas löysällä, ruokavaliossa siis joku mättää. Äiti kävi kaupasta ostamassa lisää luita, valmiita kasvissoseluumixejä ja vielä luujauhoa, ehkä syy löytyisi siitä, ettei ole saanut tarpeeksi luuta? Ennen vatsan veti kovalle kun sai luita 6-7 päivänä viikossa ja nyt on saanut 3krt viikossa ja voi olla että se on sitten liian vähän. Katsellaan!

Eilen käytiin Vinnan kanssa taas vähän pidemmällä lenkillä ja sai juosta vapaana niin lujaa kun kintuistaan vaan pääsi. Olispa sillä vaan joku koirakaveri kenen kanssa purkaa tota energiaa.. No ehkä sitten, kun meidän soluun tulee toinen koira nyt tässä lähiaikoina?
Alkoi taas ulkona näykkiä mua pohkeista ja yritti hyppiä ja purra mun takkia ja kaikkea mitä toinen ikinä vaan keksikään.. Huudahdin sille kun nappasi kunnolla pohkeesta kiinni ja toinen juos 10 metrin päähän ja jäi sinne tuijottamaan eikä suostunut tulla enää lähemmäs. Kun lähdin sitten kävelemään toiseen suuntaan, niin kyllähän se sieltä sitten lopulta varovasti perään lähti ja antoi ottaa kiinni. Hihnassa käveli heti nätisti ja lopetti sen mun puremisen. Tuntuu muutenkin niin turhauttavalta, kun millään en saa sitä lopettamaan sitä puremista sitten kun neiti sen päättää aloittaa. Vaikka ja mitä kokeiltu ja silti toinen on vaan puremassa mua koko ajan. Mietin jos ottaisin Minninkin tänne kotoa tullessa, mut tuleeko siitä sit vaan ihan katastrofi kun mulla on kaksi pentua jotka koittaa painia hihnassa..

Vinna on tänään madotettu ja rokotuaika varattu - 31.1 klo 11 mennään eläinlääkäri Pia Hjerppen luo :-)

Talleilua, hevosia ja lehmiä!

2012-01-22T16:33:00.004+02:00

Eilen käytiin taas tallilla (kahdesti itseasiassa) ja käytiin yhden laitumen reunallakin katselemassa Leevi-ponia. Tallilla Vinna käveli jo reippaammin eikä mennyt enää niin paljoa kyyryssä. Kaikki muu oli siellä paljon kiinnostavempaa kuin itse hevoset, hevosen lanta olis myös maistunut ;-) Vella ja Susanna oli ensimmäisellä kerralla mukana ja toisella kerralla mukaan liittyivät myös Susannan vierailulla oleva sisko ja tämän miesystävä. Leeviä kun käytiin laitumen reunalla katsomassa, niin Vinna olisi mielellään mennyt Leevin edestä varastamaan heinää, äiti ei vaan uskaltanut päästää jos hevonen olisi vaikka purrut tai potkaissut. Leevi oli kyllä yllättävän kiltisti ja oli tosi utelias Vinnaa kohtaan.

Tallilta kun oltiin lähdössä pois, katsottiin käytävällä ikkunasta että haa siellä on lehmiä pihalla! Sen jälkeen kipin kapin kierrettiin tallin toiselle puolelle vasikkalan viereen ja mentiin katselemaan pihalla jaloittelevia lehmiä. Vinna ei ensin meinannut edes tajuta niitä ja sitten kun tajusi, niin sitä ei enää kiinnostanut, eli vähän samalla tavalla toimii kuin hevostenkin kanssa.

Talleilun jälkeen Vinna jäikin pariksi tuntia yksin, kun lähdettiin käymään Joensuussa.. Se järkytys kun metsä vaihtui kerrostaloihin ja siellä oli kauppoja! Paljon kauppoja ja kerrostaloja, kauppakeskus! Sitä alkoi miettimään, että onkohan tullut oltua liikaa eristyksissä täällä keskellä ei mitään.. :D Noh, ensi kuussa toivottavasti päästään Joensuuhun Vinnan kanssa morjestamaan Brandy-aussieta.

Siinä vähän vanhempi kuva kun ollaan käyty Leevi-ponia katselemassa. Susannan ottama kuva, jonka varastin tänne :D

139

2012-01-20T20:37:00.005+02:00

Vinna on tänään ollut oma energinen itsensä :-) Käytiin tunnin metsälenkillä ja sai rymytä lumihangessa Vellan kanssa. Silti sitä energiaa vaan riittää ja riittää, vaikkei ruokakaan oo taaskaan maistunut kunnolla. Varmaan tänään syönyt 1,5dl nappuloita plus raejuustoa vähän. Sais se ruoka alkaa oikeasti maistua.. Komeat kasvupatit tuolla on jaloissa, toivottavasti kasvaa silti sopivaan tahtiin. Nyt taitaa olla jo 35cm korkea.

Piti tänne tulla kirjoittamaan siitä, että omistajalla on nyt paha agilitykuume! Miksi tuo pentukin on vielä niin pieni?? Onneks Minnillä on ikää sen verran, että sen kanssa voi niitä alkeita käydä melkeenpä ihan kunnolla. Pitää Maisan kanssa puhua, jos maaliskuussa pääsis viimeistään Lakunkin kanssa agilitykentälle, vois vaikka jonkun hallin vuokrata tunniksi jonkun kaverin kanssa. Lakun kanssa ois kiva päästä kesällä kisaamaan! Kisakuume ;-) Ehkä me Vinnan kanssakin päästään viimeistään kesällä tutustumaan ainakin putkeen, varmaan myös pentupuomiin ja ehkä pentujen A-esteeseenkin.

138

2012-01-19T20:25:00.006+02:00

Vinna kävi eilen meidän koululla vierailulla, Lemmikkien hoito -kurssilla piti esitellä oma lemmikki ja joku koirarotu (+kissarotu) muulle luokalle ja näinpä Vinna pääsi havainnollistamaan millaisia aussiet ovat :-) Oli tosi reipas tyttö ja käyttäytyi oikein hienosti. Pissat teki kyllä lattialle kun ei ollut tuntiin päässyt ulos, mutta sille ei sitten voinut mitään.
Tänään oli ensimmäistä kertaa pidemmän aikaa yksin (yli 5h), kun aiemmin on ollut max. 4h kerrallaan. Aluksi oli tänään klo 6-9 yksin kun olin navetalla, sen jälkeen klo 10.20-13.45 ja sitten 14-19.15 Kovin kovin onnellinen oli kun tulin takaisin ja energiaa riittäisi vaikka muille jakaa. Ehkä me viikonloppuna päästään liikkumaan vähän enemmän, nyt kun mulla on ollut tää navettaviikko, niin olo on ollut aika kuollut. Hyvin tuo kyllä itse tekemistä keksii.
Ensimmäistä kertaa otettiin tänään naksutin esille ja nyt pikkuhiljaa aletaan opetella sen tarkoitusta :-) Tänään treenattiin vähän maahanmenoa ja otettiin toistoja käskylle istu. Maahanmeno tuntui unohtuneen kokonaan, mutta eihän meillä mikään kiire tässä olekaan.

Lopuksi niitä luvattuja kuvia vähän myöhässä :-)

Vinna 10vk, 34cm

Vinna 10vk

2012-01-17T14:38:00.005+02:00

Vinna 10vk osaa mennä suuren suurella käsiavulla maahan. Työn ja tuskan takana ollut, että tuo maailman nirsoin koira menee lihapullan perässä maahan (lelulla ei keskity yhtään). Monta kertaa oon yrittänyt houkutella tuloksetta, aloin jo palkkaamaan sitä aina siitä kun näin että se meni maahan makaamaan ja tsädää tänään aamupäivällä se meni maahan lihapullan perässä. Tassun antamista ollaan myös harjoiteltu (tassu -käskyllä annetaan oikea tassu, vasen on toinen), ja tassu -käskyllä tarjoaa kovasti väärää tassua, vaikken ole sitä siltä kertaakaan pyytänyt.
Istuminen sujuu jo hyvin, kunhan Vinna malttaa vaan keskittyä. Alkaa myös oppia, että hihnasta ei pääse sisällä irti ennen kuin istuu ja katsoo silmiin. Ruokaan ei myöskään saa koskea ennen silmiin katsomista, siitä ollaan monet kerrat tapeltu (joskus tuo koira siis haluaa jopa syödä!), mutta useimmiten Vinna sen ymmärtääkin.

Vinna pääsi eilen säikähtämään meidän rikkinäistä uunin peltiluukkua. Se pamahti itsestään auki kun Vinna oli lähellä ja sen jälkeen tuo tyttö istui eteisessä ja vaan tuijotti. Kun vein omaan huoneeseen niin sielläkin vaan istui sängyllä ja katsoi eteensä. Koitin lihapullia syöttää sille uunin vieressä, mutta neitiä pelotti niin paljon, että annoin mennä kun rauhoittui uunin viereen. Tänään uskalsi kuitenkin itse mennä nuuskaisemaan uunia varovasti, ehkei se sitä kovin pahalla siis muistele, en nimittäin ois uskonut että se uskaltais yksin mennä haistelemaan sitä.

Mulla on ollut itsellä nyt navettaviikko ja Vinna on eilen käynyt hoidossa sitten luokkakaverin luona. Vein ennen neljää Emmi-Lotan luo yläkertaan ja seitsemän jälkeen vaavi tuli takaisin kotiin. Nätisti oli tyttö kuulemma ollut, ulkona olivat käyneet, leluilla leikkineet ja Vinna oli myös nukkunut jonkin aikaa. Mielellään vien tytön Emmi-Lotan luo uudelleenkin, kiitos suuri kun otit sen pariksi tunniksi sinne :-) Mieluummin niin kuin että täytyy olla kauan yksin.

Kuvia koitan lisätä tänään tai viimeistään huomenna. Uutta seisotuskuvaa pitäisi koittaa otella, Vinna on nyt n. 34cm korkea.

Kuvia

2012-01-14T20:17:00.003+02:00

Vinna 9vk
♥
Moi oon vähän söpö huomaatteko ♥
kattokaa kun oon söpö ♥
Vella-koikkeri ja Vinna

Eilen tuo pikkupenska oli hyvinkin rasittava, itselle tuli sellainen olo, että meen keskelle lattiaa vetämään itkupotkuraivarit kun Vinna oli sitä mieltä, ettei sen tarvii kuunnella mitä puhun sille. Tänään pentu on kuitenkin hyvittänyt tekonsa olemalla tosi kiltti ja tottelevainen ♥ Nukkunut oudon paljon, totteli ulkona kun juoksenteli vapaana eikä oo tehnyt paljon mitään kiellettyä (on meinannut, mutta totellut kuitenkin kun oon kieltänyt)!
Oppi myös tänään kiipeemään sänkyyn, joten pitää miettiä minne mun peitot ja tyynyt tungen koulupäivien ajaksi ettei tuo vedä niitä pitkin pissasia lattioita. Tänään aamulla sitä ärsytti kun en noussut sängystä ylös ja näin ollen tyttö repi multa peittoa ja tyynyä pois ja hyppi ja puri. Nyt se pääsee vielä sänkyynkin, saa nähä miten saa nukuttua ens yönä..

135

2012-01-13T21:15:00.003+02:00

Itsekin huomaa, kuinka tuo pikkunen tyttö on kasvanut hirrrmuisen paljon! Kuvia olis kamerassa vaikka miten paljon, jos huomisen aikana sais siirreltyä ne koneelle.

Täällä on lunta satanut hirmuisen paljon, 48cm ilmatieteen laitoksen mukaan on ollut ja nyt varmaan on jo yli 50cm. Ja lisää tulossa.. Vinna 32cm hyppii lumihangessa kuitenkin onnessaan, luulis ettei paljoa tarvii siellä mennä niin toinen väsähtäisi, mutta ei... Jos käydään 45 minuuttia kävelemässä pellolla ja toinen saa olla vapaana, niin se nukkuu 30min ja tsädää taas on energiaa tehdä pahojaan. On pennut vaan ihania ♥

Tallilla ollaan käyty ja Vinnaa jännitti aika paljon, mutta suostui kuitenkin kävellä. Hevoset vähän pelotti, mutta kyllä se kerkee niihin vielä tottua. Nähtiin tallilla myös Kinan kasvattaja Pia, joka ilmeisesti eläinlääkärin tehtävissä siellä oli.

Ensi viikolla olisikin vuorossa madotukset ja sitä seuraavalla viikolla rokotukset! Hui kun tuo kasvaa. Ensi viikolla itsellä navettaviikko, joten saapa nähdä herättääkö nuo Vellan kanssa koko talon kun me lähdetään kuudelta navettaan.. Olis pakko keksiä tuolle jotain tekemistä tuonne! Vinna varmaan niin onnellinen kun herään sit sillon viiden aikaan, kun on monta kertaa koittanut mua siihen aikaan herätellä mut oon vaan kääntänyt kylkeä sen hyppimisille ja puremisille ja jatkanut nukkumista. :-D

Ja tärkeimpänä otetaan vastaan vinkkejä, mitä puuhaa tuolle nirsolle koiralle vois jättää tekemiseksi tänne! Kongi täynnä millon mitäkin eikä kelpaa, lattialla neljää eri lajia puruluita eikä kelpaa, lelut ei kelpaa, aktivointipallo täynnä nameja ei kelpaa.. En osaa mitään kehitellä nirsolle koiralle!

Vinna sisustaa

2012-01-10T21:02:00.003+02:00

Vinna oli reippaana tyttönä tänään sisustanut meidän huonetta. Mun sänky oli pedattu lattialle, laturi oli jotenkin päätynyt myös lattialle, yökkärin housut oli jotenkin päätyneet pissapapereiden päälle, kevythäkki oli keskellä lattiaa, vesikuppi oli siirtynyt metrin eteenpäin (ei kuiteen ollut kaatunut) ja pissapapereita oli myös revitty. Mitään ei ollut kuitekaan siis tuhottu! Huomenna osaan pistää peitonkin niin kauas ettei toinen ylety..
Käytiin koulun jälkeen myös pellolla juoksentelemassa ja mukaan lähti Susanna Vellan kanssa. Vinna taas koitti vähän hyppiä ja pomppia Vellan niskaan, mutta onneksi Vella osaa hyvin ilmoittaa ettei sitä kiinnosta. Vinna-parka kun sillä ei ole oikein leikkikavereita!

Ulkona toinen ei meinaa yhtään kuunnella mitä puhun sille. Saan kieltää miljoona kertaa, eikä toinen usko että mua tai hihnaa ei purra. Tänäänkin kaksi kertaa on toinen saanut maata selällään ja rauhoittua, mutta ei siitä mitään apua ole, kun toinen hyppää sen jälkeen onnellisena ilmaan ja nappaa hihnasta taas kiinni. Niskasta kun ottaa kiinni, niin hetkeksi jättää sen hihnan ja mun puremisen, mutta sit taas jatkuu. Pääasiassa kävelee nätisti hihnassa, mut sit on näitä hetkiä kun itseä alkaa turhauttaa ja nappaan vaan koiran lopulta kainaloon kun ei yhtään kuuntele. Sit kun on hetken kantanut sitä niin kävelee taas nätisti jonkin aikaa ja sit taas hyppimistä ja pomppimista, hihnan puremista unohtamatta.
Ehkä se pikkuhiljaa, kun oma kärsivällisyys jaksaisi kieltää sitä aina vaan..

Yhdeksän viikkoisella Vinnalla on kokoa nyt 32cm!

Kiteellä ollaan!

2012-01-09T13:29:00.004+02:00

Eilen illalla saavuttiin sitten Kiteelle. Tikkurilan asemalla Vinnaa jännitti tosi paljon, mutta junassa rauhoittui nukkumaan. Koko junamatka menikin nukkuessa, välillä heräsi kuitenkin järsimään sellasta purutikkua minkä olin ottanut sille mukaan.
Ensimmäinen yö Kiteellä meni tosi hyvin, otin sen sänkyyn nukkumaan, mutta Vinna oli sitä mieltä että hän nukkuu mieluummin lattialla ja näinpä se pääsikin sitten lattialle nukkumaan.
Susannalla on täällä ollut nyt mukana sen siskon Vella-koikkeri, jonka kanssa Vinna on saanut olla tekemisissä. Käytiin myös tänään yläkerrassa katsomassa Emmin uutta Lenni-koiraa. Susannan ja Vellan kanssa lähdettiin sitten tänään käymään ulkona vähän pidemmällä ja koirat saivat juosta melkein koko matkan vapaana. Vinna ihan koko ajan ärsytti Vellaa joka moneen otteeseen ärähti sille vähän Helmimäiseen tyyliin. Vinna ei tietenkään voinut uskoa, vaan ärsytti toista ihan jatkuvasti.

Saas nähdä miten toisen ensimmäinen yksin jääminen sujuu, lattia on täynnä purutikkuja ja kongi pitäisi ottaa pakkasesta jo pois. Mitä te lukijat muuten olette kongien sisään laittaneet? Tuottaa mulla hieman ongelmia keksiä mitä sinne voi laittaa.

Tänään käytiin muuten jo hevosiakin katsomassa, pitää puhelimesta siirtää kuva koneelle niin saa tännekin jotain muuta kun tekstiä!

132

2012-01-07T19:21:00.005+02:00

Ensin tänään Eija tuli Heron ja Jaden kanssa käymään. Äiti otti Minnin ja ne lähtivät ulos kävelemään hetkeksi, jotta näkisi pelkääkö Minni Ryttylän reissun takia aussieita. Soittivat mulle kun olivat taas parkkipaikalla niin otin Vinnan ja mentiin moikkaamaan Hero-iskää ja Jadea. Vähän jännitti ja enemmän tykättiinkin mennä Eijan rapsuteltavaksi. Sisällä Vinna sitten viihtyi sylissä puremassa ja pussailemassa.

Puoli kolmen aikaan Mikaela oli shelttien kanssa saapunut Havukoskelle. Otin Vinnan ja mentiin hetkeksi kummulle koirien kanssa, tarkoitus oli väsyttää Vinnaa edes vähän. Äitillä alkaa mennä hermot tuohon pieneen ikiliikkujaan, koko ajan on tuhoamassa jotain tai riekkumassa ympäriinsä pahan teossa. Saa nähdä mitä siitä tulee kun mennään Kiteelle.. :) Vinna oli vähän varautunut ensin shelttiäisiä kohtaan, mutta reipastui lopulta paljonkin. Ehkä vähän vajaat 30min käveltiin kummulla koirien kanssa ja sitten tapahtui mulla koirien vaihto.
Lähdettiin jonnekin Rekola-Päiväkumpu alueelle pururadalle kävelemään koirien kanssa. Minni oli vähän varautunut shelttejä kohtaan ensin, mutta sekin reipastui sitten ja olisi mielellään leikkinyt niiden kanssa jos tilaisuus olisi tullut. Oltiinkin lenkillä yli kaksi tuntia sitten lopulta, kun onnistuttiin eksymään jonnekin Mikkolan suunnalle.. Matarissa oltiin lopulta ja myös Metsolassa. Kotiin löydettiin kuitenkin onneksi. Nyt on Helmi ja Minni superväsyneitä ja nukkuvat varmasti ensi yön hyvin :)

Huomenna onkin aika lähteä Vinnan kanssa kohti Kiteetä, jäiks! Juuri kun Vantaalle on oikeesti tullut talvi.. :-D

Vinna kasvaa..

2012-01-06T23:13:00.005+02:00

..isoksi ja pahaksi! Äiti jo odottaa että pääsee meistä eroon, kun Vinnasta on tullut kunnon termiitti. Hakee eteisestä kenkiä ja juoksentelee ne suussaan pitkin taloa, yrittää pureskella johtoja ja kiusaa kissoja. Ja menee tietty kiellettyihin paikkoihin. Saa nähdä miten se Kiteelle sopeutuu, kun siellä ei ole toista koiraa sen tukena. Pitää myös itse kehitellä paljon enemmän tekemistä, kun ei ole Minniä riehuttamassa sitä. Tytöllä on myös sitten enää yksi huone käytettävissä, joten sekin voi tuottaa ongelmia. Saas nähdä kuinka pian saa viedä toisen sängyn pois mun huoneesta siellä, jos tuo pentu alkaa sängyn jalkoja jyrsiä.

Helmi ei oo enää oksennellut, tärissyt tmv ja alkaa apeuskin olla voitettua. Syö ruokaa normaalisti ja juo vettä kohtuudella. Viime yön valvoin osaksi sen kanssa, heräilin jatkuvasti ja annoin sille välillä juotavaa ja jos sattui oksentamaan niin siivosin oksennukset. Koitin myös käyttää kerran ulkona, muttei tehnyt ulos mitään. Lähes vuorokauden oli pissaamatta, mutta olikin aikalailla oksennellut suklaata. Nyt onneksi nukkuu tyytyväisenä vieressä. Eilen olin tosi huolissani, kun Helmi the maailman ahnein koira ei suostunut syödä yhtään, mutta aamulla onneksi ruoka maistui. Aamuinen oksennus taisi olla tyhjän mahan oksennus.
Katsokaa ihmiset oikeasti, ettei ne koirat syö suklaata, siinä voi oikeesti käydä huonostikin. :-(

Minnillä oli myös tänään ensimmäinen match show! Meille jo joka vuotiseksi perinteeksi muodostunut Mäntsälän match show kutsui myös tänäkin vuonna, vaikka lähtö olikin Helmin takia vähän kiikun kaakun. Lähdin kuitenkin Minnin kanssa matkaan ja päivä sujuikin tosi hienosti!
Ensin mentiin bussilla Koivukylään ja täältä junalla Tikkurilaan, Tikkurilasta taas junalla Mäntsälään josta käveltiin Supermarketin parkkihallille. Minni matkusti tosi nätisti junassa ja bussissa ja suostui menemään niihin jopa itse sisään ja tulemaan ulos! Tosin junat olivat sellasia matalalattiaisia niin uskalsin päästää Minnin itse menemään, jos olisi ollut portaat niin en kyllä olisi laskenut menemään itse.. :-D
Minni esiintyi tosi hienosti, mua vähän epäilytti että miten se menee, kun ei olla hihnassa ravaamista oikeen harjoiteltu ja seisominenkin menee vähän kiikun kaakun kun Minniin on vaikea saada ryhtiä. Linda ehdotti, että kokeilisin miten Minni esiintyy namien kanssa, kotona se on aina ollut täysin mahdotonta, mutta tuolla se onnistui hyvin! Minni esiintyi paljon ryhdikkäämmin ja se oli helpompi saada seisomaan. Juoksuttaessa en nameja käyttänyt, kun sillä onnistun vaan pilaamaan liikkeet. Antoi tosi nätisti tuomarin katsoa hampaat ja kopeloida itseään, olisi voinut mennä huonomminkin. Parkkihallissa myös kaikui, joka aluksi aiheutti Minnin stressaantumisen, mutta nopeasti se palautui siitä jännityksestä ja oli taas lähes oma itsensä.
Ensimmäisen mätsärin saldona oli lopulta sitten sininen nauha eikä sijoitusta, mutta oon silti tosi ylpeä tuosta pienestä vekarasta! Esiintyi tosi paljon paremmin kuin olin ajatellut, enkä olisi missään vaiheessa voinut uskoa sen menevän noin hyvin. Voi olla tyytyväinen, nyt on mätsärikärpänen purrut ja tekisi mieli lähteä uudelleen mätsäröimään.. Ehkä sit keväämmällä!
Kiitos Linda ja Ruu seurasta :-)

130

2012-01-05T17:21:00.003+02:00

Helmi oli taas päättänyt vähän herkutella. Kotoa lähtiessä kiersin taas koko talon läpi ja varmistin, ettei missään ole mitään, mitä koirat voisivat napostella sillä aikaa kun oltiin poissa kotoa. No tietty Helmi oli sitten jostain lehtikasan alta löytänyt suklaarasian ja 320g suklaata oli kadonnut rasiasta. Pari kertaa on nyt oksennellut ja muistuttaa aikalailla palloa. Vinna ahkerana tyttönä on kävellyt sen perässä ja yrittänyt syödä oksennuksia, mutta jostain syystä se ei oo siihen lupaa saanut.

Vinna ja Minni on tänään taas riehuneet lähes koko päivän ajan. Murinaa ja haukkumista vaan kuulunut ja nähnyt vilaukselta kun molemmat katoavat vuoron perään sohvan taakse. Ainakin luulis unen maistuvan. Välillä on pitänyt kieltää Minniä menemästä hyppimään sen päälle ja katsoa että haluuko Vinna välillä nukkua, mutta hetken kun se on maannut silmät kiinni lattialla se pomppaa taas pystyyn ja sitten mennään!

Vinna on kanssa alkanut vähän uhmata käskyjä mitä sille annetaan.. Takapihalla kielloista huolimatta koittaa karata aidan alitse ja kun huudetaan sisälle niin lähtee tulemaan ja sit kääntyy heti ympäri, jos osais puhua lällättelis varmaan mielellään. Eilen kanssa ulkona huudettaessa otti pari juoksuaskelta mua kohti ja sit suunta vaihtoon. Sisällä jos on roskapussi eteisessä odottamassa ulos viemistä, Vinnan on pakko mennä repimään sitä vaikka monta kertaa kielletty ja käyty hakemassa niskasta pois sieltä. Nyt se on kans keksinyt, että kun mä tuun paikalle niin esitetään vaan että nukutaan sen pussin päällä eikä tehdä mitään pahaa. Oon kieltänyt sitä monesti myös menemästä portaiden edessä olevan porttiviritelmän taakse minne pääsee portaiden alta tavaroiden päältä kiertämällä. Silti monen monta kertaa oon käynyt sen sieltä hakemassa kun se viattomana istuu siellä. Tänään yllätin sen menossa sinne ja kielsin menemästä sinne niin koira lähti äkkiä kiipeämään pois sieltä.

Huomenna lähdetäänkin Minnin kanssa mätsäröimään seurana Elina ja Manta-cockeri! :)

Vinna 8vk

2012-01-04T12:54:00.003+02:00

29cm / 5.6kg

Tavoitteet 2012

2012-01-03T14:03:00.004+02:00

Tässä sitten meidänkin tavoitteet vuodelle 2012. Ylös ne on laitettu jo aiemmin, mutta ehkä tähän vielä uudelleen. Vinnan tavoitteita vielä mietitään tarkemmin, hankalaa suunnitella koiralle, joka on ollut vasta viikon kotona. Kumma että sitä tuolle pikkuprinsessalle keksiikin kaikkea :-)

Helmi

Temppujen harjoittelua
Jonkinlaista kotitokoa
Parissa mätsärissä käynti
Pysytään ennen kaikkea terveenä ja käydään osteopaatilla tilanteen sitä vaatiessa

Minni

pentunäyttelyssä käynti?, junioriluokan starttaus
agilityn alkeiden harjoittelun jatkamista
tokon perusjuttujen harjoittelua
parissa mätsärissä käynti
tutustutaan uusiin koiriin ja käydään paljon erilaisissa paikoissa
toivottavasti sisäsiistiksi kokonaan

Vinna

Pentunäyttelyssä käynti, junnuluokassakin mahdollisesti (laitetaan kalenteriin sopivia näyttelyitä!)
Parissa mätsärissä käynti
Perustottelevaisuus kuntoon (mm. vapaana olo varmaksi, istuminen, maahanmeno, sisällytetään tähän myös nätisti hihnassa käveleminen jne)
Agilityn alkeiden harjoittelua, kaikki esteet kuntoon (kepit kujalla, kontaktiesteet HSKH:n pentuesteillä, ei hypytystä vaan hyppyesteiden harjoittelu rimat maassa). Riippuen tosin siitä pääsenkö miten toppimaan Vantaalle.
Tokon alokasluokan liikkeet kuntoon, tokoryhmään hakeminen joko HSKH:lla tai Kiteen kennelkerholla (riippuen omista toppi-jaksoista), tokomölleissä käyminen vaikkapa Tiltun koirakoululla
Käydään ainakin kokeilemassa hakua
Tutustutaan paljon uusiin koiriin ja käydään seikkailemassa julkisilla kulkuneuvoilla
Käydään tallilla pari kertaa katsomassa hevosia sekä navetan laitumilla katsomassa lehmiä. Haltialassa voisi käydä katsomassa lampaita?
Sisäsiistiksi kokonaan

Viime vuoden Helmin tavoitteille kävi tällä tavoin:

Tokossa saatiin tokohyppy ja paikallaan seisominen jotenkuten kuntoon, nyt kuiteen taitaa olla vanhat opit jo unohdettu kun tokosta luovuttiin..... Piti käydä kaksi kertaa kokeilemassa tokokokeessa käytiin kerran (ALO3), mutta sen lisäksi myös epiksissä. Tokokokeessa meni meidän varma paikalla makaaminen täysin plörinäksi. Helmin kiinnostus noutoon nousi hieman, noutaa naruleluja ja keppejä, mutta kapulaan ei kosketa.
Agility lopetettiin lähes kokonaan, pari kertaa käyty kokeilemassa ilman rimoja ja putkien kanssa. Tehty myös kerran kaksi Helmin rakastama keinu. Käytiin koulun agilitynäytöksessä yllättäen sekä Lakun agilitytreeneissä kerran.
Meidän piti makkara- ja tonnikalajälkiä kokeilla, mutta ne jäi sitten kokonaan. Kyllä me nakkikilpailussa käytiin missä nakin palat oli sellasten pienten lautasten päällä ja ne oli peräkkäin ja niistä piti nopeasti syödä ne...
Ei käyty ulkomailla, vaikka kauan harkitsinkin. Käytiin kuitenkin erkkarissa ja kahdessa muussa näyttelyssä (Turku ja Lappenranta alkuvuodesta). Saldona 2krt ROP-VET, 3krt ERI.
Kavereiden kanssa lenkkeilyä oli vähemmän kuin tarkoitus, mutta ehkä asiaan tulee muutos tänä vuonna?
Ei käyty kerran viikossa 1,5h lenkillä, mutta usein lähes tunnin lenkillä. Kesällä käytiin enemmän parin tunnin lenkeillä, mutta talvea kohti Nora-vilukissa alkoi jättämään väliin. Suurin osa lenkeistä suoritettiin tavoitteiden mukaan vapaana. Ohituksia ei saatu kuntoon, osa ohituksista sujuu, osa ei. Ei käyty juoksemassa 2krt viikossa, koira kyllä juoksi muttei omistajan kanssa talven jälkeen.
Paimennustaipumustestissä käytiin, Helmi ei osoittanut korkean iän vuoksi enää paimennustaipumusta.
Ruokavalion suhteen jouduttiin siirtymään barffista pois elokuussa, mutta joulukuun lopussa siirryttiin takaisin. Löytyi nappulamerkki mitä voi tarvittaessa syöttää (Brit Caren riista-peruna, venison), viljoista ollaan pysytty erosta ja syöty perunapohjaista ruokaa.
Ei käyty kesällä osteopaatilla vaikka olis pitänyt. Nyt sitä kaduttu mutta koira onneksi taas kunnossa. Joulukuussa käytiin 2krt eri osteopaatilla. Ei käyty kesällä kuvauksissa rahatilanteen takia. Koiran lihaskunnosta huolehdittiin joten kuten, syksyllä koira laihtui yhtäkkiä hirveästi ja huomasi että lihaksetkin alkoivat vähän kadota. Ehkä barffin myötä tulee lihaksia takaisin? Hieromista jatkettiin kevyesti osteopaatin ohjeiden mukaan.

127

2012-01-02T22:43:00.005+02:00

Meidän päivä ei ollutkaan vielä ohi. Nean kanssa sovittiin, että ne tulevat moikkaamaan koirien kanssa Vinnaa ja klo 20.41 puhelin soi ja meitä odotti ulkona mukava yllätys. Lähdettiin kummulle sitten lopulta neljän koiran kera, meiltä mukana Vinna + Minni ja Nealla oli mukana Dusty ja Emma. Vinnaa ensin vähän jännitti mennä katsomaan Dustyä ja Emmaa, varsinkin kun Emma haukkui, mutta lopulta neiti rohkaistui ja eihän ne niin kamalia olleetkaan.
Kummulla koirat saivat juosta keskenään vapaana ja taas sai huomata että Minnistä on tullut todella paljon rohkeampi. Ei Dustyä tai Emmaa enää pelännyt lainkaan ja juoksenteli Dustyn kanssa pitkin lumihankea. Minnillä jäi kivat lumipaakut jalkoihin kiinni ja toinen ei päässyt kunnolla liikkumaan niin laukka näytti vähän hassulta. Vinnasta oli ihan sairaan tylsää, kun Minni hylkäsi sen heti kun paikalle tuli muita koiria. Enää ei kiinnostanut leikkiä Vinnan kanssa kun oli Dusty kivempana seurana mukana. Vinna koitti kyllä kovasti pysyä juostesas Dustyn ja Minnin perässä, mutta jäi kyllä kovasti jälkeen. Kivaa sillä taisi silti olla ja kyllähän se Minni välillä kerkesi senkin kanssa vähän painia.. :-)
Vinnalla tuli ulkona vähän kylmä, kun käveltiin kotiin päin ja kannoin tyttöä sylissä niin tunsi kuinka se tärisi. Pentukarva ei kovin lämmitä.

Nyt voisi luulla, että täällä on väsyneitä koiria, mutta ei suinkaan. Vinna ja Minni ne jaksaa vieläkin tuossa riehua ja kumpikin vaan murisee.. Ehkä nekin kohta käy jo nukkumaan.
Tytöt (Minni ja Vinna) oli tänään myös tosi ahkeria, yhteistuumin purivat tänään telkkarin antennijohdon melkein poikki.

126

2012-01-02T17:18:00.009+02:00

Käytiinpä tässä sitten Elinan (+Nellin ja Annin) sekä Helmin ja Minnin kanssa lenkillä Ojangossa. Minni oli paljon rohkeampi ja reippaampi kuin viime kerralla ja nyt se jopa leikki Nellin kanssa juostessaan irti! Enää ei lähdetty ulisten karkuun kun Nelli tuli vähän retuuttamaan. Minnillä oli ainakin tosi kivaa.
Lenkin päätteeksi käytiin HSKH:n agilitykentällä kokeilemassa taas putkea sekä kokeiltiin myös pentupuomia. Minni meni tosi reippaasti ja putken läpi meneminen oli ainakin hauskaa. Pentupuomin yritti mennä myös vauhdilla, mut hyvin sai menoa hidastettua kun tunkas namin nenän eteen.. Oli liukkaat esteet ja koira ei vielä kunnolla osaa, niin en halunnut että se lähtee täysiä juoksemaan sitä.

Ennen lenkkiä käytiin Elinan (+Anni ja Nelli) ja Vinnan kanssa kummulla, jos Nelli olis innostunut vaikka leikkimään Vinnan kanssa. Noh, eipä Nelliä oikeen kiinnostanut (eikä kyllä Vinnaakaan liiemmin) ja kaikki koirat kipitteli omia teitään. Lenkin jälkeen Vinna pääskin jäämään sitten kotiin nukkumaan kun isompien kanssa lähdettiin sinne Ojankoon.

Kun palailtiin Minnin ja Helmin kanssa Ojangosta, ulkona oli jo ihan kivasti lunta. Vinna pääsikin heti ulos ihmettelemään lumisadetta. Hetken aikaa se seisoskeli lumessa ja sitten taas mentiin lumesta välittämättä! Mä ilkeenä vaan vein sen melkeen heti sisälle, kun itse olin jo niin kauan siellä pihalla ollut ettei enää Vinnan kanssa jaksanut siellä paikallaan seisoskella. Onneksi se ei neitiä haitannut kun sisällä revittiin sitten vähän leluja. Ja nyt on hyvä nukkua :--)

Huono kuva mutta siinä se tytsy ainakin on lumessa ;)

125

2012-01-01T22:36:00.004+02:00

Tänään käytiin vierailulla meidän mummon ja ukin luona, kannoin Vinnan suurimman osan matkasta sinne ettei turhaan rasitu. Sai jonkin aikaa juosta matkalla vapaana Helmin kanssa ja sit osan aikaa Helmin fleksissä ja muuten matkusti sylissä. Mummolla ja ukilla tutustui rauhassa paikkoihin ja oli valokuvattavana ja sitten tulikin aika nukkua. Hienosti nukkuikin sen ajan mitä oltiin siellä ja kun lähdettiin kävelemään kotiin päin niin oli väsy vieläkin, sillä nostaessani sen syliin se jatkoi uniaan sylissäni. Kotimatkalla ei saanut enää juosta vapaana kun oli niin pimeää, mutta hihnassa riekkui sitäkin enemmän sen ajan kun sai kävellä. Kun oltiin melkein kotona, jotkut alkoivat meidän takana paukutella ilotulitteidensa kanssa ja jos jompi kumpi koirista (Helmi ja Vinna oli vaan mukana) olisi säikähtänyt olisin niin mennyt aukomaan päätäni, mutta hyvä että kumpikaan ei ottanut häiriötä, mitä nyt korviansa vähän kääntelivät.
Helmi synttärisankari sai mummolla ja ukilla perunan kuoria, joita tyytyväisenä veteli. Kotona se sai sitten lihapullan paloja vastineeksi siitä kun teki jotain temppuja.

Laitettiin äitin kanssa myös Tapiolalle vakuutushakemus ja huomisesta alkaen on käyttö- ja jalostuskoiran vakuutus voimassa. Eli kaikki hyvin jos ei tänään telo vielä itseään.. :--D
Pitää huomenna taas koittaa saada kuvia otettua, kun Elina tulee Nellin ja Annin kanssa moikkaamaan pientä ja lähdetään Minnin ja Helmin kanssa niiden seuraksi lenkille :)

Meidän blogi tulee nyt parin päivän sisällä kokemaan pieniä muutoksia, todennäköisesti pikkuhiljaa, joten älkää ihmetelkö jos on jonkin aikaa hieman sekava! :)

124

2012-01-01T00:06:00.002+02:00

Hyvää ja menestyksekästä uutta vuotta 2012 kaikille! :) Helmin 9v synttäreiden johdosta taivas upeana. On mulla vanha ja hieno koira ♥

123

2011-12-31T23:51:00.003+02:00

Saatiin kutsu kaverin mummille ja papalle tossa puoli kymmenen aikaan ja siitähän me sitten lähdettiin pakotettuina mukaan vierailulle koirien kanssa. Käveltiin paukkeessa Rekolaan niiden luokse ja koirat ei pelänneet ilotulituksia kyllä yhtään. Välillä kovaa paukahtaessa saattoi Helmi haukahtaa ja Minni kiskoa vähän, mutta muuten ei kyllä pelänneet kukaan yhtään. Talossa olikin sitten kuusi koiraa jotka ei oikeen tykänneet toisistaan. Minni ja Vinna ois tykänneet kaikista mut kukaan ei tykännyt niistä. Saivat makupaloja siellä ja olivat tyytyväisiä.
Vinna nukkui lähes kokoajan Minnin kanssa, mutta Helmi ei voinut rauhottua vieraassa paikassa ollenkaan vaan läähätti ja murisi pyörien ympyrää. Nyt kuitenkin kotona ja rauha taas maassa.

122

2011-12-31T19:29:00.003+02:00

Ilotulituksista ei liiemmin välitetty, hyvä niin. Sisällä ne vaan Minnin kanssa painii ja tarkoitus on että ulkona ei tarviis mennä käymään nyt ollenkaan. Vähän kyllä mietin että vois käydä pissattamassa Vinnan, kun on ollut aika hiljaista pihalla. Onneks tässä meidän pihalla ei ainakaan oo raketteja ammuttu, niin ei oo kuulunut kamalaa pauketta. Katsellaan tässä miten toimitaan, tarkoitus kuitenkin olis ettei pelästytetä Vinnaa henkihieveriin. Helmi on ainoa ketä läähättää sisällä vähän, ulkonakin oli vähän stressaantunut kuuden aikaan kun käytiin.

Mittasin Vinnan ja korkeutta sain noin 26cm ja vaa'alla käydessä painoa oli tytöllä 4,8 kiloa. Painaa vähemmän kuin meidän kissat!

121

2011-12-31T17:07:00.001+02:00

Vinna alkaa muistuttaa entistä enemmän pentua, se juoksee täysiä kissojen perässä ja hyökkäilee mun jalkojen ja käsien kimppuun terävine hampaineen. Ja sillon kun pitäis nukkua niin olis kiva painia. Jos sitä ei nosta sohvalle kun pitäis nukkua niin se hyppii ja pomppii ja saattaa vinkuakin - silloin ei saa itse enää ollenkaan nukuttua ja jos sen nostaa viereen sohvalle niin sitten saa kestää hiuksien ja käsien puremista ja päällä kävelemistä. Siitä johtuen Vinna on päässyt käymään ulkona mm. tänäänkin kahdelta yöllä ja viideltä aamulla että olis vähän väsähtänyt. Mut on se silti vaan maailman paras pentu ♥

Osas säikytellä tänään oikeen kunnolla. Olin siivoomassa kissojen laatikoita ja kauhee huuto ja kolina vaan yhtäkkiä kun Vinna putos rappuset alas. Huus vielä jonkin aikaa mun sylissäkin mut sit rauhottui. Kävelemään kun lähti niin ontui vähän oikeaa etujalkaansa mut se onneksi loppui sit kokonaan kolmen jälkeen. Sai säikäytettyä mut tosi hyvin, mut onneksi kaikki vaikuttais olevan ihan kunnossa nyt. Alkoi vaan itseä vähän pelottamaan, että nyt se ontuminen ei lakkaa ja että se löi vielä päänsä (varmaan löi kun tuli niin reippaasti sieltä alas) ja siellä on joku sisäinen verenvuoto jossain.. Onneks vaavi vaikuttaa kuitenkin ihan omalta itseltään.
Leikattiin tässä myös sen kynnet vähän aikaa sitten ja antoi tosi hyvin leikata. Kasvattajalle siis suuri kiitos kun pentuja oli totutettu siellä vaikka ja mihin :) Vinna antaa tosi nätisti leikata kynnet ja kakkoja ei oo tehnyt muualle kuin ulos.

Äiti toi Minnin tosiaan vähän ton rappusepisodin jälkeen kotiin, kun se stressasi niin paljon olla Ryttylässä sen mukana. Minni jonkin aikaa oli tosi levoton ja haahuili ympäri taloa vinkuen, mutta rauhottui sitten. Hyvä näin.
Minni ja Vinna kerkesivät sitten yhdissä juonimaankin sillä aikaa kun käytin Helmin ulkona. Avasin ulko-oven ja fiuum sieltä juoksi yksi Vinna ulos. Vinna saatiin kuitenkin nopeasti takaisin sisälle, mutta sen jälkeen juoksi Minni ulos ja kun sitä huusin sisälle juoksi Vinnakin takaisin ulos. Meinas jo paniikki iskeä, että nyt ne juoksee auton alle, mutta Vinna onneksi tuli heti takaisin luokse kun huusin, Minniä sai käydä vaan metsästelemässä. Ei se pitkälle mennyt, roskakatokselle vaan (eikä meinannut antaa sielläkään kiinni), mutta ärsyttää silti kun ei oo aiemmin noin tehnyt tai mitään. Saa nähdä miten sitä viitsii irti pitää jos siitä on kivaa lähteä karkuun vaikka ei olla ees ulkoilemassa.

120

2011-12-30T16:26:00.004+02:00

Oona (Elmeri-harjiksen omistaja) kävi tänään ihastelemassa Vinnaa kameran kera ja tuo tyttö varmasti onnistui nostamaan pentukuumetta! Aluksi mentiin Helmin kanssa Oonaa vastaan juna-asemalle ja sieltä sitten käveltiin meille. Napattiin kotoa sitten Vinna kainaloon ja lähdettiin kummulle. Tyttö oli onnellinen kun sai kirmata vapaana, aluksi härnäsi kielloista huolimatta Helmiä ja Helmi lopulta ärähtikin neidille niin ettei se enää uskaltanut mennä toista ärsyttämään. Silti Vinnalla oli niiin hauskaa.
Tänään sai taas huomata, ettei Vinna ole yhtään varautunut vieraita ihmisiä kohtaan. Suoraan menee vaan moikkaamaan kaikkia vieraita ihmisiä, vieraat koirat ovat kuitenkin asia erikseen. Mäyräkoirat on tosi tylsiä, niitä ei jakseta muuta kuin haistaa pikaseen, sit isommat koirat on vähän liiankin jänniä eikä niitä oikein meinata uskaltaa mennä moikkaamaan. Tänään ulkona nähtiin labbis, joku sekarotuinen koira ja collie&tipsu. Labbiksen kohdalla tarvitsi musta tukea, että uskalsi mennä moikkaamaan, seropia uskalsi haistaa ilman tukea ja sit jatkettiinkin matkaa jo. Collien ja tipsun tullessa vastaan, Vinnaa selkeästi kiinnosti tipsu mutta ei uskaltanut mennä katsomaan ennen kuin menin tueksi ison collien ollessa vieressä. Collien ja tipsun omistaja luuli myös Vinnaa kissaksi aluksi kun kysyin voiko Vinna tulla moikkaamaan sen koiria, meidän pörrönen pikkukisuhan tuo on. Kaikki ihmiset jotka on Vinnaa tulleet rapsuttelemaan ovat heti kysyneet onko tuo ollut mun joululahja :--D

Minni lähti tänään äitin mukaan Ryttylään uuden vuoden viettoon, saa nähä kuinka väsyneenä se tulee sieltä kotiin kun saa painia Jade-aussien kanssa koko viikonlopun.

Kuvia tulee heti kun Oona saa niitä mulle anneltua :)

119

2011-12-29T22:41:00.004+02:00

Tupe on tässä jonain päivänä nukutettu ikiuneen. Vaikkei olla alkukesän jälkeen nähtykään, niin oli se silti vaan tosi rakas koira. Nyt on toivottavasti tehty sen kannalta ehkä paras ratkaisu, saa juosta onnellisena aina vihreillä pelloilla keppi suussa ♥

Niin vaikeni ääni tassujen,
sammui liekki suuren sydämen.
Jätti surun suuren, aivan valtavan,
sisintä hiljaa kuin riipien kalvavan.
Ei enää virkaa talutushihnalla,
ei lämmittäjää kylmillä varpailla.
Poissa katse tummien silmien,
ja se haukku, sitä enää kuule en.

Jäi jäljelle vain irtokarvat,
sydämeen suuret avohaavat.
Ja ne repaleiset takinvuoret,
kaikki ne revityt lelut, puunkuoret...

Vaan jokainen karva, tahra tai parsittu paita,
Jokainen on yksi kaunis muisto,
hetki täynnä elämää,
niitä muistellen en koskaan yksin jää.

118

2011-12-29T13:18:00.007+02:00

Vinna on reipastunut tosi paljon ja nyt saan sen jopa leikkimään mun kanssa leluillakin. Eilen ei vielä onnistunut, mutta nyt repii niitä mielellään. Minni vaan yrittää tunkea kaikkeen mukaan vaikka ei tarvitsisi ja se hankaloittaa kun yrittää pennun kanssa jotain tehdä. Ulkona oon Vinnaa käyttänyt yksin, Minnin kun ottaa mukaan niin menee hermot hyvin nopeasti kun ne hyppivät toistensa niskaan ja yrittävät painia. Kerran kokeilin mut sit palo hermot, kun ei päästy yhtään eteenpäin. Noh, harjoitellaan siis kävelyä yksin pihalla, niin se on parempi niin voi rauhassa kävellä.
Käytiin tänään iskällä kylässä ja Vinna pääs tapaamaan Tessun, jolle olikin vaan pelkkää ilmaa. Vaikka toinen miten hyppi ja pomppi sen edessä niin Tessu vaan nosti pään ylös ja esitti ettei näe koko pentua. Ulkona ollaan nähty pelkkiä mäyräkoiria ja niistä Vinna ei oikeen välitä.

Tänään noudettiin postista meidän Peten koiratarvikkeen tilaus, sieltähän tuli sitten vaaleanpunainen pentukongi, panta, lammaspehmolelu ja sellasia purutikkuja kolme. Vinna sai heti uuden hienon pannan kaulaansa ja pehmolelua revittiin ensin kahdestaan sen kanssa ja sit vasta huolittiin Minnikin mukaan repimään sitä. Kongi on vielä vähän liian iso sille, mutta Helmin tai Minnin vois antaa korkata sen käytön, Helmi varmasti ainakin mielellään alottelee :D

117

2011-12-28T22:06:00.003+02:00

Se on kotona ♥ Eilen haettiin tyttö kotiin ja Maijasta tuli nyt sitten Vinna. On kyllä maailman suloisin ja ihanin pentu. Minni on kovin onnellinen uudesta tulokkaasta ja haluais painia ihan kokoajan ton pikkusen kanssa, välillä pitää kuitenkin vähän muistutella että ottaa vähän rauhallisemmin. Minni on päättänyt, että Vinna on sen uusi sohva, Minni laittaa tassut Vinnan päälle -> Vinna kaatuu maahan -> Minni istuu Vinnan päälle ja alkaa purra toista ja Vinna vaan joutuu maata alla kun ei pääse karkuun.
Kulkee tosi hienosti jo hihnassa ulkona, välillä meillä on ollut eriäviä mielipiteitä siitä minne mennään ja toinen on hyppinyt ja pomppinut kun olis tahtonut mennä jotain toista reittiä. Kasvattajalla on oppinut tosi hyvin tekemään ulos tarpeensa ja heti kun sen vie ulos käymään niin meneekin pissalle. On se taitava! Kasvattajan luona ei yhtään kerennyt olla sylissä kun kokoajan piti olla menossa, mutta kotona se on viihtynyt sylissä kohtuu hyvin. Helmi ei ole Vinnaa ottanut niin hyvin vastaan kuin Minni, mutta hyväksyy kuitenkin että tuollainen kakara on tullut taloon. Vinna on onneksi ollut tosi kiltisti, eikä kissoja tai Helmiä oo liiemmin kiusannut.
Leikkimään en tuota pentua oo oikeen saanut mun kanssa, mutta onhan tässä vielä aikaa, ensimmäistä päiväähän se vasta on kotona, antaapi totutella rauhassa :-) Tänään oon vähän palkkaillut sitä aina kun on istunut alas, josko sille sais istumaan menemisen opetettua.
Nappulat maistuu paremmin turvotettuna kuin kuivana, kuivana kun syö niin saattaa mietiskellä välissä että haluaako syödä vai ei, mutta kun on turvotettu niin katoaa suuhun hyvinkin pian. Hassua kun ei ole niin ahnetta koiraa kun on aiemmat olleet, mutta ehkäpä tähänkin tottuu!

Tänään oli myös Helmin osteopatiakäynti Caritan luona Helsingissä. Helmi oli lähtenyt parantumaan jo hyvin ja toivottavasti sitten paraneekin hyvin niin pitkälle kun voi. Polvi oli vielä vähän sisäänpäin kiertynyt, mutta ei Caritan mukaan vaikuttanut kipeeltä. Hän sanoi, ettei ole varma onko se kipeä vai onko se väärä liikerata painunut vaan niin syvälle lihasmuistiin, että Helmi vetää sen sen takia sisäänpäin. Carita puhui, että se olisi voinut olla 9 vuotta sisäänpäin kääntyneenä, mutta itse en siihen usko. Kyllä Maare olis varmasti huomannut jos se olisi ollut kääntynyt sisäänpäin? Noh, tärkeintä että nyt on lähtenyt menemään parempaan suuntaan! Helmillä oli myös kuivat kalvot ja koska Helmi laihtui yhdessä vaiheessa tosi paljon, niin Carita suositteli siirtymään takaisin barffiin. Nyt on siis Murren murkinassa käyty shoppailemassa ja Helmi pääsee palaamaan takaisin barffiin. Luita 3krt viikossa, kananmuna kerran viikkoon, kasvissoseita 20% ruuasta (päivässä). Sit pidetään ruusunmarjajauheella C-vitamiinikuureja pennuille ja Helmille. Osteopaatille mennään 2-3 kuukauden päästä uudelleen, eli viimeistään huhtikuun alussa. Katsellaan miten tää tästä lähtee sujumaan.

116

2011-12-24T21:43:00.007+02:00

Kotona ollaan oltu jo hyvän aikaa!
Tänään oli tosiaan Minnin ensimmäinen joulu ja sai joululahjaksi emakon korvan sekä vinkulelun, Helmi sai emakon korvan ja härän korvan.
Äiti meni Minnin kanssa käymään mummilla ja me mentiin vuorostaan Helmin, iskän ja mun pikkuveljien kanssa mummolle ja ukille. Helmi olis kovasti halunnut olla osallisena syömässä jouluruokaa, mutta tiukalla komennolla se pysyi keittiön ulkopuolella kun tiesi ettei sillä ole lupaa tulla sinne. Lahjojen jaon alkaessa Helmi ois kovasti halunnut avata kaikkien paketit, mutta lopulta sille löytyi sitten se oma paketti, mistä paljastui härän korva. Mummolle tuli lopulta vielä porukkaan mukaan iskän veli saksanpaimenkoira Koksin kanssa. Mietin jo, että minkälainen hulabaloo siitäkin tulee, mutta onneksi meni paremmin kuin olisin ajatellut. Helmi jännitti tosi paljon, mutta oli kuitenkin vapautuneempi kuin olisin ajatellut sen olevan.

Enää kolme yötä ♥♥♥ Tajuutteko ihmiset: KOLME YÖTÄ NIIN MUN PENTU TULEE KOTIIN♥♥ Vaikee uskoo tätä todeksi, tuskin uskon ennen kuin mulla on pentu sylissä kotona ollut pari viikkoa :--D Kuvia voin lisäillä kunhan kerkeän, Maija on maailman ihanin pentu, uskokaa tai älkää♥

115

2011-12-16T14:08:00.000+02:00

Helmi kävi 14.12 osteopaatilla. Äiti oli alkanut jo miettiä, että huijaan sitä, sillä Helmi ei oo kotona ontunut yhtään. Osteopaatti oli heti huoneeseen sisään mennessä todennut, että Helmin oikea takajalka on ihan sisäänpäin kääntynyt. Luulisi, että olisi joku ihan uusi juttu, sillä kai viimeistään tuomari olisi mulle huomauttanut näyttelyissä, jos koiran toinen polvi on sisäänpäin kääntynyt? Tää on se polvi, mistä osteopaatti ja fyssari on sanoneet että on vähän löysä. Maare kuitenkin sanoi, että voi olla että se kuvattaisiin ihan terveeksi, taitaa olla rajatapaus.
Lanneranka on siis täysin vinossa ja vetää ilmeisesti jotain lihasta niin, että Helmi ei voi käyttää oikeaa polveaan lainkaan. Oon huomannut, että sen takaliikkeissä on jotain vikaa, mutta ei olla kukaan huomattu että sen oikea polvi on sisäänpäin kääntynyt.
Uusi osteopaatti (Carita Reijonen) millä äiti Helmiä käytti, veikkasi että lanneranka ei ole mennyt sijoiltaan viime vuonna, eikä sitä edelllisenäkään. Todennäköisesti on saanut alkunsa jo joskus pari vuotiaana, meillä ei sillon vielä ollut Tupea, eikä välttämättä Nikiäkään, Inka meillä tosin on silloin ollut. Tietty aina on se mahdollisuus, että on jotain perinnöllistäkin tai jotain mikä on jo pienenä pentuna sille tullut.
Helmi on vanha koira, joten takeita sen kuntoon saamisesta ei ole. Seuraavan kerran mennään käymään osteopaatilla 28.12, joten todennäköisesti koiran kohtalo selviää silloin. Jos sen elämää saisi pitkitettyä sen verran, että olisi rahaa kuvauttaa sen lanneranka ja polvet, ehkä sais jotain kennelliittoonkin sit näkyviin. Mikään paras agilitykoiran rakenne Helmillä ei myöskään ole, joten se on varmasti vaikuttanut suurella osaa tähän.

Minni on niin rakastunut hevosiin, että meidän on melkeinpä joka päivä käytävä katselemassa niitä. Se olis menossa aitaukseenkin ihan noin vaan. Toivottavasti päästäis niitä lehmiä sen kanssa katsomaan tässä pian. Ryhmänohjaajan koirat Minni on päässyt tapaamaan kun ne oli lähtenyt tallilta huitelemaan ja siinä oli sit kiva niiden kanssa leikkiä. Käytiin kanssa tallille ne takaisin ja Minni pääs sielläkin siis käymään. Seurailtiin myös yks päivä kun joku ratsasti kentällä hevosellaan.
Tänään Minnillä ja Fannyllä on ollut ihan superkiva päivä - tai no Fannyllä ei ihan välttämättä, Minnillä ehkä enemmänkin. Toinen on hyppinyt tyhmänä täällä ylös alas, käynyt välillä maahan makaamaan ja tehnyt ties mitä Fannyn edessä ja Fanny vaan huitoo tytsyä tassuillaan ja sähisee välillä. Noh, ainakin toisella on ollut tosi kivaa! Fanny pitää tarkkaan kanssa huolen, että Minni ei mene sen huoneeseen - heti jos koira katoaa sinne niin kissa juoksee täysiä sinne ja ajaa koiran ulos sieltä. Ja jos Fanny on ensin meidän huoneessa ja Minni menee sinne, niin kyllä tuo koiruus saa silloinkin kyytiä kun sinne ei ole mitään asiaa ;) Tää koko talo taitaa olla Fannyn reviiriä.

11 yötä niin aussiepenikka tulee kotiin. Rakas saa varmaan nyt sitten nimekseen Melli. Aika näyttää että mikä siitä sitten tuleekaan. Viikonloppuna Eija menee katselemaan sitä ja pitäis saada kuvia lisää.

114

2011-12-08T18:40:00.005+02:00

Minnillä on vähän ongelmia sopeutua Kiteelle näin äkkiä jääden yksinkin vielä tänne päiviksi. Vinkuu täällä välillä kun en oo poissa, sekä haukkuu ja vinkuu kun käyn vessassa, suihkussa tmv. Säälittää jättää se tänne kun lähden, vaikka ihan ilosena se tänne jää palloa pyörittelemään. Oon kanssa piilotellut nameja mitä se voi sit etsiä täältä, jottei kävis aika tylsäksi. Aino kertoi, että tänään kun olin 12 aikaan lähtenyt niin Minni oli haukkunut mun perään jonkin aikaa tauotta. Se tarviis tohon pantaansa siis sitruunasuihketta, kun hajusteeton ei auta.. Vai oiskohan tosta patterit loppu? Oon haukkunut tolle pannalle mut ei suihki ei!

Eilen käytiin tunnin lenkillä, kun pääsin koulusta jo klo 11 kun normaalisti oltais päästy klo 15. Kerkes vielä valosaan aikaan lenkille ja sit mä tolvanana unohdin kameran kämpille. Minni sai juoksennella vapaana ja tuli kyllä heti luokse kun pyysin. Heittelin sille sitten keppiä ja treenattiin vähän puiden kiertämistä. Kaks kertaa (5+6 namia) harjoteltiin putkeen ensin tosiaan viidellä namilla ja sit kuudella namilla. Pitäis käydä ulkona kokeilemassa vielä uudelleen että muistaako tuo että miten se tehtiin. Alkoi vähän tajuamaan, mutta mä sain silti halia puita..

Tänään ollaan sit vaan loikoiltu sisällä! Kyllä toi on päässyt 4 kertaa jo ulos (aamulla olin hidas ja teki eteiseen pissat), yhteensä oltu ulkona kuitenkin varmaan 45 minuuttia, joka on kyllä surkean vähän. Nyt viimeisimmällä kerralla kun käytiin ulkona niin seurailtiin vähän hirmujännää ratsastustuntia eikä Minni murahtanut kuin kerran hevosille! Edistystä.
Ratsastustunnin katselun jälkeen mentiin koulun vieressä olevalle nurmialueelle (joka oli kyllä nyt vähän luminen nurmialue....) ja Minni sai juosta hihna perässään siellä vapaana. Vähän epäilin että kuunteleeko mua yhtään, mutta heti kun sanoin "tänne" niin neiti juos täysiä luokse. Pätevä tyttö!
Ollaan myös tänään treenattu maahanmenoa ja ympäri pyörähtämistä, sekä vahvistettu myös vähän tassun antamista. Otin näistä videota, jonka laitan tänne kunhan kerkeän siirtää ne koneelle.
Ollaan hirrrmupaljon revitty leluja ja Minni on yksinäänkin yrittänyt repiä Helmin leluilta silmät ja nenät päästä irti.. Ei vaan tunnu ymmärtävän, että mun hiuksia ja sormia ei tarvii ihan välttämättä yrittää repiä samalla tavalla irti.

113

2011-12-06T11:24:00.007+02:00

Sunnuntaina oli ensimmäiseksi messarikäynti omistajalla ja tuli paljon hamstrattua eläimille kaikkea syötävää. Kissat sai ruokaa ja koirat nameja, löytyi myös sellaisia nameja mitä Helmillekin saa syöttää.
Messarikäynti oli lopulta ohi ja sit oli se illan kohokohta. Me mentiin katsomaan pentuja Lempäälään! Kaikki pennut oli superihania ja sieltä valittiin sitten se meidän oma pentu, Maija. Kaikki oli tosi kivoja sylipusukoiria ja maltan tuskin odottaa että sellanen kotiutuu tännekin. Mystic oli tosi ihana, se siellä siivoili ja touhusi jatkuvasti kaikkea omaa. Maija vuorostaan kiersi kaikkien muidenkin ruokakupit läpi ja varmisti ettei keltään ollut jäänyt mitään. Lopulta se reppana nukahtikin ruokakupin päälle. Kolme viikkoa enää, niin Maija tulee kotiin! ♥
Kolme ekaa kuvaa Maijasta on Eija Parviaisen ottamia.

Maanantaina käytiin Elinan, Nellin ja Annin kanssa lenkillä Ojangossa. Nelli vähän kiusasi Minniä, aluksi Minni kauheesti säikähti kun Minni sen perässä juoksi, mutta sitten lopulta se ei enää näyttänyt sitä paljoa haittaavan vaan Minni itse hakeutui Nellin lähelle. Helmikin sai juoksennella vapaana siellä, eikä ontunut kuten vähän pelkäsin että olis alkanut tekemään. Harmi että satoi lähes koko ajan, niin ei viitsinyt kameraa kaivaa esiin!
Lenkin päätteeksi käytiin vähän agilityilemässä Minnin ja Helmin kanssa, Minniin kanssa harjoiteltiin putkea ja Helmi sai kanssa mennä putken läpi monta kertaa ja tehdä kepit kahdesti. Kovasti olis Helmi halunnut tehdä vielä lisää ja tuli kurja olo kun piti jo lähteä pois eikä keretty muuta tekemään, oli niin kauhea lumipyrykin ettei siellä ollut oikeen kiva mennä. Mut kyllä mä vielä kerkeen viedä Helminkin agilityilemään, vuokrataan vaik sit jonkun kaverin kanssa joku halli joululomalla. Minni tajusi, että putkesta läpi menemällä saa paljon nameja ja menikin mielellään sieltä läpi. Kyllä siitä vielä kelpo agilitykoira saadaan! Harmi kun sitä lunta pyrytti niin ettei saanut kuvia tai videota otettua.

Tänään lähdetään sitten Minnin kanssa kohti Kiteetä. En tiedä miten selviin ilman mun Helmiä, tekee pahaa jättää se kotiin, varmasti tulee ihan hirveä ikävä. Toivottavasti ne kaks viikkoa menee tosi nopeasti. Helmi ei oo onneks nyt ontunut pariin päivään, joten elätellään taas toivoa paremmasta. Ei oo saanut nyt kipulääkkeitä muuten paitsi eilen kun lähdettiin sinne pitkälle lenkille.

112

2011-12-02T09:12:00.003+02:00

Melkein olis saanut tulla ihkuttamaan, että ollaan selvitty ilman ontumisia, mut aina ei käy niin kun suunnitellaan.. Jätin koiran kahdeksalta normaalisti nukkumaan kouluun lähtiessä ja yhdeksältä kun tulin takaisin niin etujalkaa ontuen se tuli vastaan. Monta kertaa oon tällä viikolla säikkynyt että se alkaa ontua kun on hyppinyt sängyltä alas levon jälkeen tms, mutta ei oo ontunut. Ja nyt sit tälleen, no olihan tää odotettavissa. Tänään lähdetään kotiin päin, toivottavasti ei ala uudelleen ontua. Alle kaks viikkoa enää osteopaattikäyntiin.

111

2011-11-27T11:45:00.003+02:00

Vieläkään ei onnu! Tänään aamulla tosin nostin sen vasemman etutassun ylös, kun y-valjaita laittaessa se pitää nostaa siitä silleen läpi. Samaan aikaan sen vasen takajalka luiskahti taakse ja koko koira meinas kaatua. Lopulta sit tuin koiraa takaa kun laitoin ne valjaat sille, mut ulkona en huomannut että ois ainakaan varonut jalkojaan. Nyt kun sisällä kokeilin, niin sain nostella jalkoja ilmaan eikä koko koira välittänyt yhtään mitään. Oliskohan ollut vaan joku Helmin oma tasapainohäiriö? Pitää toivoa.
Ulkona tulee taas lunta, ehkä täällä on maa kohta taas valkeena.

Helmillä ja ponilla on samat harrastukset.. :D

110

2011-11-23T23:02:00.003+02:00

Eppu on iso mies, tänään pikkumies täytti 1v! ♥ On se aika vaan kulunut nopeesti, muistan kun meille muutti tollanen pieni karvanen pallero jonka nimestä oli kauheeta riitaa että mikä siitä tulee. Synttärilahjaksi äiti antoi sille enemmän märkäruokaa kuin normaalisti, unohti antaa jauhelihaa.. No ehkei Eppu kauheesti pety.

Helmi ei ole vielä toistaiseksi ontunut nyt kun on syönyt 1 pillerin päivässä, toivotaan ettei onnukaan. Ollaan mietitty, et viedään Helmi osteopaattikäynnin lisäksi borrelioosi-/anaplasmoositestiin. Tuntuu että oireet osuis hyvin kohdalleen tuosta, vaikka aluks epäilinkin kun äiti sitä ehdotti. Kun kuulin, että vaikka punkki ois purrut 2009/2010 se voi silti vasta nyt alkaa oireilla noin, niin pakkohan sitä on sit päästä lekuriin testauttamaan tuo. Pitää toivoa, että ees jotain nyt löytyisi..

Lupaavampi aussieuros nukkui tänään ikiuneen. Sillä oli sivuääni sydämessä ja kun tutkittiin tarkemmin niin paljastui aortan ahtauma ja todennäköisesti keuhkoahtauma.

109

2011-11-22T20:24:00.005+02:00

Jotain positiivista kerrottavaa: Helmi ei ole ontunut! Nooh, vasta tiistaissa mennään, mut silti elättelen vähän toiveita. Osteopaatti on kuiteen se viiminen mahdollisuus sitten, enkä haluais vielä mun parhaasta ystävästä luopua.
Susanna heitteli täällä Fannylle pientä palloa, mut Fanny ei päässyt nauttimaan tästä, kun Helmi juos aina ja nappas pallon onnessaan suuhun. En vois kuvitella että toi ikinä niin tekis, mutta niinhän se vaan teki, varmaan sen takia ettei Fanny vois saada sitä palloa.
Ulkona on lunta satanut vielä vähän tänään ja Helmi on kyllä niin onnellinen tuolla kävellessä. Oon sillä takkia aina välillä käyttänyt jo, en koko aikaa mut välillä iltaisin. Lunta toi kauhois suuhunsa joka toisella askeleella, mut pitää vähän toppuutella, ettei se sit kuseksi lattioille kun en oo kämpillä.

Teppo on taas rapsutellut korvia, pitää toivoa ettei sillä vaan oo korvapunkkia taas.
Loppuun vielä Eijan ottamia pentukuvia ♥

Tui mitä toukkia♥
Merletyttö ja oisko töpötyttö. Jos ei oo töpötyttö niin on toinen trikki pitkähäntänen tytsy.
Maija ♥
En oo varma onko vasen trikki töpötyttö vai toinen trikki pitkähäntä. Sit on merletyttö ja sit Maija.
Kaikki tytöt. Mun villit veikkaukset, että takana on töpötyttö, sit tulee Maija (täplä otsassa), sen alla toinen pitkähäntänen trikkityttö ja sit tietty merletytsy :)

108

2011-11-21T11:45:00.004+02:00

Täällä sataa lunta! Maa aivan valkoisena ja aamulenkki vietettiin lumisateessa. Ei tuo näyttänyt kunnolla tajuavan sitä, että siellä on lunta, mut kyllä se varmaan sen vielä kerkeää tajuta, jos tuota iltaan asti sataa niin kuin pitäisi.
Eilen iltaruuan sekaan unohdin laittaa Helmin kipulääkkeen, rupesin yhdeksän jälkeen miettimään että miksi toi koira on noin apea ja että voisin varmaan antaa sille sen kipulääkkeen toisen puolikkaan nyt, kun tajusin että se ei oo saanut iltalääkettään ollenkaan. Juuston sisään laitoin sitten pillerin, koira söi juuston ja pudotti pillerin ulos. Sama toistui kaksi kertaa, kunnes se vihdoin "tajusi" syödä sen lääkkeenkin. Tänään siirryttiin sitten jo yhteen kipulääkkeeseen, seuraillaan että alkaako oireilla. Positiivistä oli se, että koira ei alkanut ontua eilen vaikka on ontunut sillonkin kun on saanut neljästi päivässä lääkettä!

Alle kuva Helmistä lumessa ja Minnistä katselemassa sorsia (:

107

2011-11-20T01:50:00.002+02:00

Viikonloppuna ei olla nyt tehty oikeen muuta kun nukuttu ja käyty pissalla. Ovat saaneet Fannyn kanssa olla vaan vapaana ja käytiin ulkonakin katselemassa hevosia. Susanna on lupaillut Fannylle ties kuinka kauan että se pääsee ulos, niinpä me sit lähettiin käymään pihalla kahtelemassa vähän heppoja.
Nanna kävi Emmin kanssa päivällä meillä syömässä ja sit illalla kun Emmi lähti käymään baarissa niin Nanna tuli sitten meille kyläilemään siks aikaa. Fannyparka joutui omaan huoneeseen, ettei se ois ihan koko aikaa kiusannut Nannaa, joka sitä vähän pelkäsi. Helmi mieluummin oli omissa oloissaan eikä kauheesti Nannasta välittänyt muuten kuin sillon kun Nanna tänne tuli.

Ontunut ei ole tänään, saanut 2 kertaa 20mg särkylääkkeen, maanantaina siirrytään sit yhteen lääkkeeseen per päivä. Saa nähä mitä sit alkaa tapahtua, kun Helmi on kuiteen satunnaisesti ontunut nytkin kun on syönyt kaks kertaa päivässä lääkettä. Maanantaina pitää varmaan käydä kans ostamassa lisää noita lääkkeitä, kun nyt meni taas "ylimääräsiä" siihen että söi 2krt päivässä.

106

2011-11-18T10:14:00.005+02:00

Taas tälläinen pikainen päivitys.
Helmi ontuu oikeeta takajalkaansa taas levon jälkeen. Kun tulin koulusta äsken, ei ees noussut vastaan vaan röhnötti kyljellään vaan sängyllä. Rapsuttelin hetken ja koira nousi ylös mut takapää vaikutti vähän heikolta. Voi olla että kuvittelen, mutta tuntuu että sen lannerangan alue olis kuumempi mitä muualta on. Pitää varmaan puolittaa sen aamun ja illan pilleritkin, että sais neljä kertaa päivässä lääkkeen, vois olla että kipuilu katoaa sit kokonaan.
Toinen tosi kiva juttu on Helmille tiistaina tilattu ruokasäkki.. Toimitusaika 2-3 päivää, mutta eipä oo näkynyt. Ruoka loppuu nyt, enkä oikeen tiiä mitä sit syötän tolle ettei se koko koira ala kutista taas. Varmaan pitää pyytää kyyti Kupiaiseen, että pääsee ostamaan jotain jauhelihaa. Just mun tuuria että käy näin. Ruokasäkki ollut toimituksessa keskiviikosta alkaen, matkahuollon palvelu päivittyi jotenkin, aluks siinä näkyi että se paketti on jo Joensuussa ja sieltä vielä ois kuljetus Puhokseen, mut nyt ei näy enää sitäkään.. Vaan "kuljetuksessa".

Tänään pitäis tulla vielä paljon lunta, joten toivottavasti ontuminen lakkaa ja pääsen viemään Helmin nauttimaan lumisateesta :) ♥ Kyllä se talvi vaan taitaa sieltä tulla, vaikkei sitä kyllä toivottu ole!

/ edit. klo 11.23
Helmi tosi apaattinen ja masentuneen olonen, surkeeta katsoa koiraa kun se tuijottaa takaisin surullisesti silmillään. Alle kuukaus vielä osteopaattikäyntiin, toivottavasti toi reppana nyt vaan jaksaa sinne asti. Miten se on päivässä muuttunutkaan noin surkeeksi.
Äiti soitteli kanssa siwalle ja matkahuollolle, paketin pitäis olla jo siwalla mut ei ole, missä vika? Lupasivat soittaa tai laittaa viestiä, vois alkaa pikkuhiljaa jo kuulua että missä se paketti oikeen onkaan..

105

2011-11-16T21:50:00.006+02:00

Tänne ei mitään uutta. Helmi ollut tänään ok, ei oo ontunut tai mitään muuta. Kovasti olis lähdössä pitkälle lenkille, mutta en viitsi lenkittää jos särkylääkkeillä kivut vaan piilossa. Ei mee ainakaan tila huonompaan kuntoon.
Fannyn perässä on juossut taas onnellisena, mut eivät oo kyllä riehuneet niin kuin normaalisti. Fanny on ollut oudon rauhallinen sirkuskoulunsa kanssa.

Äiti kertoo, että Minni on alkanut uhmata komentoja. Sillä on tosi varma luoksetulo, mutta saattaa välillä alkaa uhmata sitä. Äiti uskaltaa jopa päästää tytön morjenstamaan muita koiria ulkona vaikka aluks sitä pelotti hirveesti että joku tekee sille jotain pahaa. Sisällä haukkuu ja ulisee kun äiti ei oo kotona, mutta nyt saatiin lainaan haukunestopanta eikä oo kaiketi haukkunut. Pitää ottaa se haukunestopanta mukaan kun Minni tulee joulukuun alussa mulle tänne, sillä kämppäkaverit repii hiukset päästään jos se ulisee täällä kun en oo paikalla.

Kauheeta, että joudun jättää mun pienen Helmin kotiin joulukuun alussa, mut yritän uskotella itselleni että se on sen omaksi parhaaksi. Olis hienoa päästä itse mukaan osteopaatille, mutta ehkä tää näinkin menee. Pelottaa vaan, että jos sen tilassa tapahtuu jotain muutosta huonompaan, niin itse oon täällä enkä sen luona. Ja se on kuitenkin mun vauva.

Enää vajaat 6 viikkoa niin saan mun aussievauvan kotiin! 2½ viikkoa niin saan sen jo ensimmäistä kertaa syliin♥

104

2011-11-14T21:01:00.007+02:00

Nooh, tällästä taas.
Viime viikko mulla oli navettaa ja samalla vähennettiin Helmin lääkitystä yhteen pilleriin päivässä ohjeiden mukaan. Perjantaina koira käveli kolmella jalalla, vasen takajalka sai luvan kulkea ylhäällä. Lauantaina sama jatkuu ja kohteena taisi olla oikea etujalka. Tästä en ihan varma ole, kun niin hankala kattoa etujaloista että kumpaa se ontuu. Lääkkeet lopussa joten koiraa ei voinut lääkitä kipuun, vaan sai vaan sen yhen pillerin päivässä.
Sunnuntaina aamulla ontui myös oikeaa etujalkaansa, särkylääkkeiden voimalla heikennettiin vähän kipua, mutta sunnuntaina illalla Helmi ontui vasenta takajalkaansa, en ihan varma ole. Pitäis kirjottaa useammin näitä muistiin!
Nooh, tänään aamulla koira kulki taas vähän huonosti. Ontui vasenta etujalkaansa koko päivän. Ulos mennessä aamulla unohti kivun hetkeksi, mutta sisälle tullessa ontuminen palasi. En tiedä nyt että feikkaako tuo vai mitä ihmettä tässä pitäis ajatella, mutta oon miettinyt että onko se vaan niin täynnä energiaa kun ei oo päässyt pitkälle lenkille ettei haluu välittää siitä kivusta vaan antaa mennä vaan täysiä. En kuitenkaan antanut ulkona juosta fleksissä vaan otettiin ihan normi nahkahihna ja oltiin ulkona joku viis minuuttia että sai tehtyä tarpeensa. Tänään illalla haettiin myös lisää lääkkeitä ja koira sai taas lääkkeen. Ruvetaan antamaan taas 2krt päivässä, koska oireet palasivat. Helmi on ollut tänään myös vähän apaattinen, mutta piristyi vähän sen jälkeen kun sai lääkkeen. Lääkkeen annon jälkeen ei ole ontunut.
Fannyn perässä ei oo kauheesti jaksanut juoksennella, mutta vähän on komennellut sitä. Ehkä se taas alkaa piristyä, kun saa taas lääkkeitä.

Aussiepennuilla oli ollut ripulia, mut nyt se on ilmeisesti voitettua ja pennut on terveitä. Olivat antibioottikuurilla ja ilmeisesti auttanut. Toivottavasti pysyvät terveinä reippaina pentuina! Maija on ilmeisesti aktiivisin jo nyt vaikka silmät ovat kiinni eivätkä vielä tee muuta kuin ryömi eteenpäin. Se olis ilmeisesti jatkuvasti menossa.

Helmille on varattu aika osteopaatille 14.11, joten silloin toivottavasti saadaan tietää onko se lanneranka mikä kettuilee.

8v 10kk

103

2011-10-29T23:53:00.007+03:00

Ja tällästä sit taas vaihteeksi..
Eilen oli vähän paniikkitilanne, aamulla kun lähdin kouluun koira oli ok, kun tulin 10.36 koulusta asuntolalle, Helmi käveli kolmella jalalla. Oliskohan ollut oikea takajalka jota piti vaan ylhäällä. Lähdin kuitenkin kauppaan, sovittiin äitin kanssa että soitan eläinlääkärille kun tullaan sieltä. Tulin kaupasta koira ontuu edelleen, soitto eläinlääkärille - Kiteen pieneläinlääkäri on sairaslomalla, pyysivät soittamaan Eläintohtori Kivuttomalle sillä siellä olis myös röntgenkuvausta varten laitteisto.
Soitto seuraavaksi Kivuttomaan, arvioitu hinta 100-150€ + aika kolmeksi. Soitin koululle ja kysyin kyytiä eläinlääkäriin, eivät suostu viemään kun on liian kaukana. Kiteen eläinlääkärille olisivat voineet viedä mut Reijola (Eläintohtori Kivuton) liian kaukana. Ei päästy sit eläinlääkäriin, kun enpä mä Kiteeltä ketään tunne ketä olis lähtenyt meitä sinne viemään. Neuvottelu äitin ja iskän kanssa, siispä apteekkiin hakemaan aspiriinia kun eivät eläinlääkärit tapaamatta kirjoita reseptiä ja Vantaalla Laaksokin just lomalla.
Lopulta annettiin Helmille aspiriinia ja saatiin koira piristymään ja kävelemään kaikilla jaloillaan. Illalla alkoi taas ontua, joten taas vähän aspiriinia ja pian koira kävelikin taas kaikilla jaloillaan.

Tänään aamulla taas aspiriinia, vaikkei koira ees ontunut. Tarkoitus pitää kivut poissa. Koira ei sit tänään ookkaan ontunut, hyvä näin. Huomenna aamulla vielä aspiriinia ja sit jätetään pois. Äiti soittaa kanssa maanantaina Laaksolle, josko hää vois kirjottaa reseptin, jos ei onnistu niin sitten soitto uudelleen Kiteelle kun pieneläinvastaavan olis pitänyt palata.

Ei olis tällästä paniikkia ollut, jos koira ei olis näyttänyt jo jonkin aikaa vinkkejä siitä että sen lannerankaan sattuu. Ei mielellään mene maahan eikä istu, jota teki jo silloin. Tilanne päästettiin kuitenkin liian pahaksi viimeksi ja nyt asiaan tarvitsee puuttua aiemmin. Kiteellä ei kuitenkaan ole osteopaatteja eikä Joensuussakaan, joten tiedä sitä minne tässä pitäis mennä. :/ Todennäkösesti se kipu heijastuu siitä lannerangasta sen jalkoihin tms. Kaikista järkyttävintä oli se, että eivät koululta vieneet eläinlääkäriin. Entä jos Helmin jalka olisi ollutkin poikki? Aarg. Menee vaan enemmän hermot itsellä tähän kouluun. Musta pitäis tulla eläintenhoitaja mut omaa eläintä ei voi auttaa?

Pentusuunnitelmista sen verran, että tänään saatiin kuvaa Nella-aussien mahasta ja oli kyllä kivan kokoinen. Nyt vaan toivotaan, että pian alkais tapahtua. Ens viikon lauantaista alkaen ovat tervetulleita pikkuisia maailmaan.

// edit. 1.30. Helmi ontuu vasenta etujalkaansa, ei mennyt sit kaikki taas niin kuin piti :(

102

2011-10-24T13:51:00.010+03:00

Torstaina Helmin häntä alkoi olla ok. Piti lähes kokoajan sitä ylhäällä. En kokeillut aristaako, kun ajattelin että parempi antaa sen parantua rauhassa.
Käytiin myös Elinan ja Manta-cockerin kanssa lenkillä, Minni ei piipannut nähtyään Mantan vaan se oli ihan ok sille että sellanen kaveri lähti meidän mukaan! Helmillekin Manta oli ihan tuttu tyyppi, siispä toi koira osas käyttäytyä ihan kohtuu hyvin. Käytiin kävelemässä Koivukylän koira-aitauksen viereisellä pellolla, jossa uskalsin laskea Minninkin irti. Minni meni tosi hienosti, tuli aina luokse kutsuttaessa (Elinan kautta tosin) ja nautti kunnolla vapaana olosta. Helmi ja Manta ei kuiteen halunneet leikkiä sen kanssa, joten neiti sai tyytyä yksin juoksenteluun. Välillä likka kävi juoksemassa ojassa ja välillä se juos Mantan kautta Helmin luo edes takaisin (Manta käveli pitkällä edessä ja Helmi taas meidän takana).
Kamera oli mukana, mut ulkona oli jo niin pimeetä etten viittinyt sitä ees esiin kaivaa, kun tiesin ettei sillä oikeen kuvia siellä saisi.

Perjantaina meillä oli vuorossa Susannan ja Tuisku-seropin treffaaminen Helsingissä. Tultiin rautatieasemalle neljän aikaan, joten hälinää siellä oli riittämiin. Minnikin järjesti iloisen yllätyksen, kun ei stressannut yhtään hälinästä vaan olisi halunnut juosta ihmisten perässä siellä. Susannan ja Tuiskun saapuessa paikalle me lähdettiin kävelemään ilmeisesti jonnekin meren ympärillä olevalle hiekkatielle. Minni olis halunnut kokoajan haistella Tuiskua ja neiti yllätti myös tänään, sillä ei piipannut yhtään myöskään Tuiskun nähdessään! Lenkillä vastaan tuli jotain koiria, joista yhden nähdessään Minni alkoi piippaamaan, mut se voi johtua siitä että se oli niin innokas. Susanna ja minä oltiin vähän eksyksissä Helsingissä, mut käytiin katsomassa eduskuntataloa ja jotain oopperataloa ja finlandiataloa, oopperatalo näytti vaan meistä ihan uimahallilta....
Kun tultiin Helsingistä, niin mentiin suoraan juna-asemalta käymään mummolla ja ukilla. Helmi komensi kauheesti, että ois saanut ruokaa, mut siellä ei valitettavasti ollut perunankuoria, joten Hem jäi ilman niitä. Koirat oli tosi väsyneitä kun tultiin kotiin ja painuivatkin heti nukkumaan.

Lauantaina Helmi ja Minni kävi varkaissa. Kissat oli pudottaneet Helmin 3 kilon ruokasäkin lattiale ja yllättäen Minni ja Helmi olivat käyneet vähän maistelemassa ruokaa. 600-700g ruokaa oli kadonnut säkistä ja molemmat koirat olivat oikein pullukoita. Minnille oitis suolaa naamariin ja äiti saikin sen oksentamaan sillä ja sen jälkeen olikin soitto eläinlääkärille. Ei tarvinnut lähteä käymään siellä, vaan piti vain säännöstellä vedensaantia eikä ruokaa tietenkään annettu. Yhtä paskasirkusta oli sitten koko päivä ja koiria ei liiemmin liikutettu. Minni ei halunnut enää tulla kotiin kun tultiin takas sisälle, muisti että äiti oli siellä tunkenut sitä suolaa sen suuhun. Lopulta kuitenkin se tais tajuta, ettei me enää niin tehdä ja alko reipastua kunnolla.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa takaisin Kiteelle lähtö. Käytiin äitin ja koirien kanssa aamupäivällä kävelemässä pellolla. Molemmat vaikutti jo voivan paremmin ja Minni kävi suorastaan kierroksilla. Pellolla ne molemmat söi ruohoa ja Minni juoksenteli yksinään siellä, Helmi taas kipitti välillä juomassa. Kun lähdettiin takaisin kotiin päin, huomattiin että Helmi on taas turvonnut hirveesti, syytettäkööt tästä sitä että se joi sitä vettä niin paljon. Tuntia ennen lähtöä, huomattiin Helmin oksennelleen hirveesti äitin makkariin ja siitä alkoikin siivoaminen. Oksennuksessa oli ruohoa ja jotain mustia/ruskeita kokkareita. Vielä 30min ennen lähtöä pikkuveljeni huusivat huoneestaan että siellä on oksennusta lattialla ja lisää siivoamista.. Pakkaamiset meinasivat jäädä kun sai juosta ympäri taloa millon siivoamassa oksennuksia ja millon putsaamassa kissan korvia (Tepon korvat piti putsata). Lopulta päästiin kuitenkin lähtemään.
Junassa ensimmäiset 1½ tuntia Helmi nukkui rauhassa, mutta sen jälkeen se alkoi käyttäytyä tosi levottomasti. Aloin laskea minuutteja junasta pois pääsemiseen, kun koira vaikutti ihan siltä että sillä on hätä - enkä olis kyllä ihmetellytkään jos olis ollut. Koitin saada sen vaan rauhottumaan aloilleen ja lopulta selvittiinkin Kiteelle asti ilman että koira teki junaan tarpeitaan. Kiteellä olikin niin kylmä, että omistajan teki ainakin mieli siirtyä pysyvästi toppatakkiin!

Tänään ei oo sit tapahtunut mitään erikoista. Koira on nyt jo normaalin oloinen, eikä vatsakaan muistuta jalkapalloa. Aamulla käytiin kävelemässä 45 minuutin lenkki, vaikka aluks oli tarkoitus kävellä vaan 10 minuutin pikkulenkki, kun omistajan mielestä ulkona oli kylmä.. Lopulta sit pakotin itseni lähtemään Helmin kanssa junaradan toiselle puolelle, missä sitä voi pitää irtikin. Hem oli ainakin tyytyväinen :)
Nyt illalla ne on Fannyn kanssa saaneet olla täällä vapaana ja Fanny on tehnyt sitä sen perus hyppimistä ja pomppimista Helmin yli ja muutenkin vaaninut sitä kaikkialla. Eipä se Helmiä haittaa, vaikka välillä se juokseekin täällä Fannyn perässä kun sillä on mennyt siihen hermot.

Pitää koittaa kuvapostausta saada taas tässä joku päivä aikaan. Tähän loppuun voisi kuitenkin vielä laittaa Linnea Skogbergin ottaman kuvan musta ja Minnistä junassa :) Ja sit tietty pari kuvaa vielä kun käytiin tossa 15.10 lauantaina viemässä Minni leikkimään kahden ihanan aussien kanssa.

Jade, Minni ja Hero

101

2011-10-19T15:01:00.005+03:00

Eilen käytiin juoksuttamassa koiria ystävyyden puistossa. Minni ja Helmi sai molemmat juosta vapaana ja Minni varsinkin oli niiin onnellinen. Tupen ja Helmin kanssa ollaan joskus käyty kävelemäsä tuolla myös, mutta sillon oli niin pimeetä ettei erityisemmin uskallettu siellä kävellä kun siellä ei ole yhtään katulamppuja ja koko metsä oli ihan pimeänä.
Helmin häntä ei vieläkään ok, nyt ollut vesihäntä jo viikon. Selkeesti jo parempi, mut ei kuitenkaan kunnossa. Ei pidä häntää kauheasti ylhäällä ja silloinkin kun pitää niin ei kunnolla. Ehkä se tästä pikkuhiljaa lähtee paranemaan.

Tänään sitten ei oo tapahtunut mitään kummempia. Minnin kanssa ollaan treenattu maahan menoa ja tassun antamista. Maahan menossa on enemmän ongelmaa kuin tassun antamisessa, mut sitä ollaankin treenattu vasta tosi vähän. Tassun antamista ollaan treenattu pari päivää enemmän kuin maahan menoa ja sen Minni onkin tajunnut jo kohtuu hyvin! Kyllä se siitä lähtee! Oon miettinyt että vois perusasentoakin alkaa jo treenaamaan, vaikkei sillä mikään kiire kyllä olekaan. Onhan tässä aikaa vielä vaikka miten kauan.

Helmin häntä ei vieläkään ok, pitänyt vähemmän ylhäällä kuin eilen. Tänään ois kanssa Helmin pesupäivä, kaikki sanoo että toi koira haisee kamalalle mut mä en haista mitään..
Minnillä ja Helmillä myös kummallakin luiden syönnistä vatsa löysällä niin on saanut juosta ulkona niiden kanssa. Ehkä ne vatsat kohta taas rauhottuu, kun ollaan attapectineitä annettu Minnille jo eilen illalla (ja viime yönä 3.30 äiti tais antaa kanssa kun heräs ja vei neidin ulos) ja Helmille nyt tänään päivällä.
Neljä yötä niin ois aika matkata taas Kiteelle.

Enää 2-3 viikkoa, niin saadaan tietää syntykö mulle pientä aussienaperoa ! ♥ Minni on vähän tuhonnut mun pentukuumetta, mut silti jaksan innostua ajatuksesta että mulle muuttaa oma napero♥

100

2011-10-17T17:46:00.009+03:00

Tänään oli sit trimmipäivä! Käytiin siis Elisan luona aamupäivällä 12 aikaan pennun toisessa trimmissä (eka kerta oli kasvattajalla). Minni pääs tutustumaan Ruusaan ja Feaan, jotka oli aluksi tosi pelottavia mut sit alkujännityksen jälkeen likka ei välittänyt niistä yhtään, hyvä vaan. Elisa sanoi että Minni on tosi siistissä kunnossa ja ettei sille välttämättä ois tarvinnut mitään tehdä. Nyt on kuiteen tassukarvoja leikelty sekä kaulaa ja korvia ajeltu. Minni on siis nyt oikeen hienona. Ennen Elisalle menoa äiti pesi Minnin aamulla ja mä sitten föönasin sen kuivaksi. Aluksi neiti huus ihan niin kuin sitä olis tapettu, mutta alistui sit kohtaloonsa kuolla nuorena..

Susa ja Eetu kävi meillä aamulla ennen trimmiä kylässä ja Eetu kuritti Minniä oikeen kunnolla meillä. Minni antoi kyllä aika reippaasti hammasta heti kun Eetun jutut meni överiksi, mutta toinen vaan innostui siitä enemmän! Eetukin oli kasvanut hirveesti siitä kun oltiin viimeksi nähty, ei ollu enää mikään Helmin kokonen pikkumies. Rauha asettui maahan, kun äiti lähti käymään Susan ja Eetun kanssa Murren murkinassa. Trimmistä tultaessa olivat Susa ja Eetu jo lähteneet kotiin päin.

Käytiin myös päivällä äitin, Helmin ja Minnin kanssa kirjastossa. Pääsi Helmikin vähän pidemmälle kuin tohon pienelle vartin .. metsäkävelylle. Minni innostui aina ulkona kun Helmi lähti laukkaamaan ja luuli että nyt vihdoinkin leikitään, mut Helmi vaan kylmästi ärähti aina kun Minni innoissaan tuli hyppelemään sen ympärillä. Ehkä ne vielä joku päivä leikkii keskenään, kun Helmi vaan tajuaa ettei Minnistä kasva sen kokoista kuin Tupe oli.. Minni jää kiltiksi pikkutytöksi :) Huomenna mennään varmaan käymään Elinan luona katsomassa Annia ja Nelliä, pitää katella.

Teppo on paljon pirteämpi nyt, kun sen korvapunkki on hoidettu! Varastaa taas ruokaa ja riehuu täällä muutenkin ihan kokoajan. Raapii ovia, änkee muovikasseihin ja nauttii elämästä Matin ja Epun kanssa. Nyt se varmaan alkaa syödäkin enemmän kun alkaa tajuamattaan kuluttaa niin paljon... Voiko toi kissa enää ton enempää syödä, kun se on aina ollut koko ajan syömässä? Epustakin on tullut kauheen ahne leikkauksen jälkeen ja sekin syö lähes saman verran kuin Teppo. Eläinlääkärillä käydessä Teppo painoi eniten (olikohan 5,7kg), Matti toiseksi eniten (vähän reilut 5kg) ja Eppu vähiten (jotain 4,6kg?). Eppu on kyllä tollanen pieni karvamöhkäle, kuinkakohan rimpula se ois ilman tota jättimäistä karvapeitettä?

Helmille ja Minnille laitetaan vielä korvapunkkitippoja, mutta kissat hoidettu lopullisesti toivottavasti :) Äitillä alkaa vähän mennä kyllä hermot riehuvaan Teppoon ja on miettinyt että mistäköhän saatais sille korvapunkki takaisin, nooh, ehkei mistään. Helmillä on vieläkin vesihäntä, ollut kohta viikon (huomenna tulee viikko täyteen). Hetkittäin pitää häntää ylhäällä, mutta ei koko aikaa vielä läheskään.

Minnillä on tyyny nimeltä Eppu :)

Minni ja Eetu riehuu koirapuistossa :)

Toista kertaa yritin seisottaa Minniä, nyt se oli niin väsynyt että meni vähän paremmin, vieläkin kuitenkin paljon harjoiteltavaa!

8v 9kk, vesihäntä

99

2011-10-16T20:58:00.001+03:00

Ja Vantaalla ollaan :)
Tänään käytiin Minnin kanssa Hyvinkäällä katsomassa mätsärimeininkiä. Mentiin ensin bussilla Tikkurilaan, jossa odoteltiin vartti junaa. Junaa odotellessa pari lasta kävi silittämässä Minniä, jota lapset kauheesti pelottivat. Samalla junalla tulivat myös Dusty, Donna, Ruu, Tryffel ja Aidan omistajineen. Paljon koiria siis pikkulikalle nähtäväksi jo junamatkan ajaksi. Kamalasti muut koirat ensin jännitti ja toinen uikutti paljon, mut lopulta mätsäripaikalla tajusi, ettei sitä syödä.
Paljon koiria tuli nähtyä ja likka oli tosi reipas. Käytiin tervehtimässä yhtä toista cockeria mikä paikanpäällä pyöri, mutta tää oli liian jännittävä tyyppi Minnin mielestä, eikä uskallettu oikeen kunnolla tervehtiä. Vaikka muut koirat jännitti pikkuneitiä, niin se uskalsi kuitenkin reippaasti kulkea mun mukana siellä eikä säikkynyt läheskään niin paljoa kuin olin olettanut. Ens keväänä varmaan päästään sit itsekin osallistumaan mätsäriin, pitää vaan kattoa viikonloput niin että tuun vaan mätsäriviikonloppuina käymään täällä.

Lähdettiin mätsäripaikalta muita ennen pois, sillä mä aloin olla niin jäässä ja Minnikin täris välillä mun sylissä, joten ajattelin että parempi lähteä ennen kuin tuun itse kipeeksi. Kello kahen R-juna oli ihan täynnä ja sain pitää Minniä sylissä koko matkan Hyvinkäältä Tikkurilaan, toinen vaan nukkui sylissä ja ihmisiä kävi paijaamassa sitä vähän. Tikkurilasta mentiin bussilla kotiin ja Minni nukkui koko matkan ihan pitkällään mun sylissä ja teki pahaa jäädä junasta pois kun likka piti laskea maahan kävelemään :D

Huomenna olis sit trimmipäivä!

98

2011-10-11T19:31:00.006+03:00

Ei täällä Kiteellä oikeen mitään tapahdu, mut silti koitan keksiä jotain kirjoiteltavaa. Saatte siis lukea tylsiä jorinoitani, koitan kuvapostauksen laittaa joku päivä. Kamerallahan niitä kuvia tosta Helmistä olis, mutta se on asia erikseen jaksaako niitä kuvia siirtää pois sieltä kameralta...

Helmi on nyt tällä kertaa telonut häntänsä johonkin tai heiluttanut sitä liikaa (:D) ja meillä sairastellaan vesihännän merkeissä. Kahden aikaan lähdin itse navetalle ja neljän aikaan takaisin palaillessa koira tuli vastaan häntä koipien välissä ja vaikka miten innostin ei se häntä noussut ylös. Äiti sitten totesi, että varmaan taas pitkästä aikaa vesihäntä Helmillä eikä auta muuta kuin odotella että se häntä ns. paranee. Pitää toivoa ettei mee kauaa, on nimittäin kurjaa katsella koiraa joka ei voi heiluttaa häntäänsä. Helmi on niiiin surullisen oloinen.
Nähtiin tänään taas luokkakaverin shelttilapsonen ja voi että kun se oli ihana♥ Pikkunen kun haukkui niin oli kyllä ihan sellanen shelttihaukku jo, Helmi vähän ensin oli karvat pystyssä mut kyllä se shelttiäinen sit taas hyväksyttiin kun tajuttiin että se onkin ihan kiva.

Korvapunkkitipat on nyt tauolla, mutta kohta on Helmi ja Minni hoidettu molemmat. Kissat on jo onneksi täysin hoidetut eläinlääkärillä. Viime eläinlääkärireissu (7.10) ei ollutkaan ihan niin helppo äidillä kuin sen oli oletettu olevan. Matin sisään katkesi nukutuspiikki ja sen kylki jouduttiin avata jotta se saatiin pois ja Tepon korvat olivat vieläkin niin kipeät että jouduttiin nukuttamaan. Eppu oli onneksi helppo pieni enkeli niin kuin aina ennenkin. Eläinlääkäri oli kehunut sitä tosi upeaksi. Mut niinhän se mun Eppuska onkin♥ En oo varma oonko jo kertonut, mutta Eppu on siis nyt myös leikattu.

Kolme yötä vielä niin suunnataan Vantaalle katsastamaan uusi perheenjäsen♥ Jännittää vähän mitä Helmi tykkää siitä, toivottavasti menee hyvin kuitenkin. Tässä kun mietin, niin Helmillä pitää toi häntä olla tollanen vielä perjantaina, niin sit se ei vaikuta sellaselta pomottajalta Minnin silmissä. Noei, toivottavasti toi paranis pian.

97

2011-10-07T13:30:00.005+03:00

Päivät Kiteellä kuluu ja ensi viikon perjantaina suunnataan taas Vantaalle syysloman viettoon. Päästään tapaamaan meidän uusi perheenjäsen, pian neljä kuukautta vanha cockerspanieli Minni. Jännittää, että mitä Helmi tykkää, koira on varmaan niin onnellinen sit kun pääsee takaisin Kiteelle ja täällä ei oo pentua.. Mut jouluun on vähän aikaa ja sit meille toivottavasti muuttaa pienen suuri aussievauva. Nella oli käynyt ultrassa ja paljon on pentuja tulossa, ehkä meille sitten tulee sieltä sellainen pieni aussievauva.

Tässä yks päivä käytiin katselemassa lehmiä ja Helmi oli liian innokkaasti menossa aitaukseen. Nykäisin sitä vähän, että olis tullut pois laitumelta kun oli puoliksi siellä sisäpuolella ja kun koira lähti peruuttamaan sen niska osui sähkölankaan. Vinkaisu kuului ja koira alkoi madella edessä kuin pyytäen anteeksi. Oli kauheen varovainen sen jälkeen mua kohtaan, kun luuli että mä olin aiheuttanut sen sille. Ei sen jälkeen uskaltanut enää mennä katsomaan lehmiä ja pelkäsin että se vaikuttaa siihen että Helmi ei hevosiakaan uskalla tulla katsomaan. Näin ei onneksi ollut ja seuraavana päivänä toi viipotti innoissaan heppoja katsomaan. Lehmiä ei ollakaan käyty katsomassa, pitäis käydä katsomassa että jäikö sille nyt ikävä kuva sitten siitä. Tuli huomattua, että on toi oikeesti vaan pehmee koira kun se kauan sen sähkölankaan osumisen jälkeen varoi mua.
Mulla on navettatöitä ollut ja tiedän että toi koira niin rakastais olla siellä mukana. Ton paikan omistajien kelpiepentu Dante on ihan onnessaan aina tuolla navetalla ja siitä kehkeytyy vielä varmasti oiva paimenkoira tulevaisuudessa.

Minni ja kissat on käyneet loishäädössä (korvapunkki) eläinlääkärillä ja Minni on kanssa saanut rokotukset. Äiti on ollut pikkupentuun tosi tyytyväinen, vielä kun malttais uskoa että sen kanssa on käytettävä kaikki muiden koirien tapaamiset hyväksi. Pennulle on peti ostettu ja vielä pitäis toisenlainen ruokakippo ostaa, jottei pennelin korvat ui ruoassa ja vedessä. Ei malttais itse odottaa että pääsee pikkusen näkemään, tulee sit kunnon kuvapostaus kunhan pääsen kotiin :3 Alle tulee nyt pari äitin ottamaa kuvaa Minnistä ja mun Eppuskasta.

Minni ja Eppu (:
Kun Eppu nostaa tassua Minni hyppää ilmaan... :D

teksti numero 96

2011-09-10T20:39:00.007+03:00

Me ollaan vaan tylsistytty nyt Kiteellä, vaikka kokeiltiinhan me tokoakin tosiaan tossa yks päivä. Eipä täällä paljon mitään voi tehdä. Viikonloppuna oltais varmaan liikuttu enemmän, jos täällä ois ollut joku seurana, yksin mä en halua minnekään Kiteen metsiin lähteä seikkailemaan, kun osaan aika taidokkaasti eksyä ja jos Tohmajärvellä on jotain villikoiriakin ollut niin nehän juoksee sieltä ihan keposesti Kiteelle syömään mut ja Helmin... :D

Niin siitä tokosta.. Koiraa kiinnosti tekeminen minimaalisen vähän ja sen sai Susannakin huomata kun oli katselemassa. Otettiin paikkamakuuta, luoksetuloa ja superpieniä seuraamispätkiä, sekä liikkeestä maahanmenoa. Maahanmeno ei ollut yhtään kiva juttu, koira jätti pepun koko ajan ylös - jos ees sattui menemään maahan. Luoksetulo oli selkeesti päivän paras juttu ja siitä Hem tykkäs tosi paljon. "Odota" -käsky jopa toimi, eikä se enää lähde seuraamaan siitä suoraan, tauosta on ollut siis ehkä jotain apua.. Paikkamakuu ei mennyt ihan niin kuin piti, koira nousi ylös eikä halunnut olla edes varmaan minuuttiakaan siinä maassa, osasyy voi olla märkä heinikko, mutta ehkä me aletaan nyt treenata lisää, jos vaikka kokeiltais ensin että miten menee sisätiloissa. Voisin taas tässä naksutella joku päivä, jos toi koira enää mitään muistaa kun on tää vähän unohtunut.

Täällä huomaa selkeesti, että syksy on tullut. Susanna sano että Kirkkonummella näkee ihmisiä shortseissa ja t-paidoissa ulkona ja tällä ollaan valmiita vetämään toppavaatteet ylle kun on niin kylmä! Ja mummo ja ukki, ketkä täällä kävi tänään, sanoivat että täällähän on yhtä lämmin kuin Vantaalla.. Muistan kun viimeks käytiin kotona ja tuli kuuma siellä takki päällä kun täällä jäätyy takki päällä.. Noh, ehkä siihen tottuu et tääl tulee olemaan hiukka kylmempää sitten kun tuolla etelämmässä, vaikka mä tuskin tuun tottuun siihen ollenkaan. Toivottavasti ei tulis yhtä kylmä talvi kuin viime talvi oli.

Noooh, tänään mulla oli hieman tylsää. Mummo ja ukki kävi onneks tuomassa tänne tavaraa niin oli sentään jotain piristystä, mutta otin sitten kuvia että mitäs kaikkea Helmillä onkaan täällä mukana ja jos vaikka tänne nyt sit linkittelisin niitä kuvia :--D

Helmin lelut ja aktivointihötskät. Kuvassa on siis viis naruköyttä, kolme pehmolelua, kaks vinkulelua, namipallo ja sit tollanen..juttu mikä koiran pitäis saada pyörittyä auki :D Alun perin ostettiin se Tupelle, mutta Helmi saa pyöriteltyä sitä samalla tavalla kun tota palloa, vaikka se onkin eri tarkotukseen tarkoitettu :)
Helmi ei ymmärrä miksei se saa pyöritellä sen palloa pitkin lattioita ja odottaa lupaa alkaa pyöritellä palloa :D
Helmillä meni hermot kun mä en antanut sen tehdä mitään kivaa, näinpä se tuli varastamaan hihnan ja sotki kaikki mitä olin hienosti järjestellyt kuvan ottamista varten :D
Sieltä löytyy siis fleksi, näyttelyhihna, nahkahihna, noutajatalutin, t-valjaat, "rakastan agilityä" -huivi, ja neljä kaulapantaa, joista pinkkimusta ja liila odottaa pentua.. :)
Ylempi on hurtan cockeri-kokoinen takki ja alempi on bf:n joku takki, oikeassa laidassa on mummon Helmille tekemät vihreät töppöset :) Nää tulee olemaan talvikäytössä, vaikka uus takki pitäiskin jo lähtee ostamaan.
Ja viimeisenä tällänen sekasikiösakki, löytyy jotai mätsärissä voitettuja juoksusiteitä, noutokapula+tunnarikapula jota ollaan käytetty noutoharjotuksissa, kynsisakset, koirapilli, namipussi, treenikalenteri+vihko, rekisteritodistus+passi, tokon&agin kilpailukirjat, furmonsteri, kaks naksutinta, namialusta ja sit näyttelyilmottautumiskaavakkeita ja sit tokoon ilmottautumiskaavakkeita :)

Kiteellä (:

2011-08-27T23:07:00.005+03:00

Ollaan nyt Kiteellä asuttu jo 2 viikkoa, asuntolaelämään oli aluksi vähän hankala sopeutua, mutta nyt aletaan molemmat - minä sekä koira - jo tottua. Aluksi muutettiin soluun 74, mutta siellä oli sitten saksanpaimenkoira jota Helmi pelkäsi, ja muutettiin soluun 73, jossa asuikin mun kaveri kissansa Fannyn kanssa. Täällä asuu kanssa gerbiileitä ja suursnautseri, mutta koiraa Helmi ei oo nähnytkään ja mitäpä se jostain gerbiileistä välittäisi.
Koira on päässyt joka päivä vähintään yhdelle pitkälle lenkille ja Helmi on ruvennut karkailemaan. Ei oo ainakaan kahteen vuoteen tehnyt mitään tollasta ja sit se nyt yhtäkkiä alkoi karkailemaan. Yksin kun kävelen sen kanssa, en uskalla laskea sitä irti, sillä se on sillä samalla hetkellä juoksemassa metsässä. Sillon kun kavereita lähtee mukaan (ilman koiria) niin uskallan sitä jopa irti pitää, sillä silloin toi koira tottelee.. Noh, on hyvä että tottelee sillon kun on yleisöä, mut mielelläni pitäisin irti sillonkin kun oisin sen kanssa kahdestaan.. Ainakin kuus kertaa on jo karannut, mut toivottavasti ei enää karkaile.. Oon fleksin ottanut käyttöön, jotta se sais kuitenkin liikkua aika vapaasti vaikka hihnalenkkejä onkin nyt enemmän.
Hevosia ollaan käyty katselemassa päivittäin ja ne on Helmistä kauheen pelottavia. Nyt uskaltaa jo syödä laitumen ulkopuolella ihan vieressä ruohoa, mutta säikähtää aina kun hevonen heilauttaa häntäänsä. Ehkä se vielä niihinkin tottuu, kun käydään päivittäin siinä laitumen vierellä niitä katselemassa. Lehmiäkin on nähty ja tuntuu että Helmi välillä haaveilee siitä että pääsis uudelleen niiden kanssa lenkkeilemään.... Muistaa laiduntamiskaverinsa!
Kaverin kissaa Fannya ja Helmiä ollaan totutettu toisiinsa ja ne saakin paljon olla täällä vapaana ja tulee toimeen keskenään. Aluksi Helmi pelkäs kauheesti Fannyä mut nyt ei oo moksiskaan siitä kun se on sellanen tuttu tyyppi.

Viime viikonloppuna käytiin kotona, muttei siinä kavereita oikeen kerennyt näkemään. Ehkä sit syyslomalla käydään treffaamassa ainakin Tao ja Taavi, jos Mikaelalle vaan sopii. Myös Mira ja Repe ois kiva nähdä ja ehkä Nea, Dusty & Emma. Mut kattoo nyt mitä kerkeää.

Australianpaimenkoiranarttu, jonka pennuista odotan nyt narttupentua sijoitukseen, on aloittanut juoksunsa, joten pari viikkoa niin ois astutus ja jotain 6vk niin saan tietää tuleeko sieltä yhtään pentuja. Toisaalta toivon että sinne tulis se narttupentu, mutta sit taas toisaalta ettei tulisi. Helmi on ollut täällä paljon pirteempi ja elämäniloisempi, joten pelkään että pentu vie sen ilon siltä ja Helmi on kuitenkin mulle kaikki kaikessa.

Paimennustaipumustesti

2011-08-13T22:58:00.003+03:00

Käytiin paimennustaipumustestissä tänään Kankaanpäässä. Kankaanpäähän tosin saavuttiin jo perjantai-iltana ja käytiin vielä silloin katsomassa perjantain gööttipaimentajia, kun varmistettiin Hannan kanssa että löydetään sitten lauantaina perille.
Lauantaina aamulla herättiin siinä puoli yhdeksän aikaan ja käytettiin koiria viereisellä metsäpläntillä vähän kävelemässä. Sen jälkeen oli hotellilla vuorossa aamupala ja sitten jo kymmenen aikaan alettiin tehdä lähtöä sille tilalle missä paimennustaipumustesti tänä vuonna järjestettiin. Oli hyvä, että lähdettiin vähän etuajassa matkaan, sillä onnistuttiin eksymään ja testi oli vähän etuajassa. Tultiin paikalle ennen yhtätoista ja yhdentoista ryhmästä oli kolmas koira menossa, kun Helmi oli viides. Joitakin Jaxonville -koiria otettiin kuitenkin uudelleen apukoiran kera mukaan, joten saatiin hieman odotella kuitenkin omaa vuoroa.

Kun mentiin aitaukseen, Helmi osoitti kiinnostusta lehmiä kohtaan ja vetikin hihnassa niitä kohti vähän epävarmasti, kun ei oikein tainnut tietää mitä ne ovat. Irti laskettaessa uskalsi mennä lähemmäs varovaisesti ja lähti jolkottelemaan lehmien perässä minun ja Hallan (tuomarin tulkki) kävellessä perässä. Kuitenkin kun me pysähdyttiin, myös Helmi pysähtyi eikä sitä lehmät kiinnostaneet enää ollenkaan. Helmistä oli vaan mukava päästä päiväkävelylle lajitovereidensa kanssa.. Näin siis tuomari totesi, ettei Helmi osoita paimennustaipumusta ja tätä oltiin ajateltukin äidin kanssa. Tuomari sanoi myös, että nuorempana olisi voinut osoittaa taipumusta, mutta nyt oli jo liian vanha siihen hommaan, sillä koulutuksella ollaan sysätty mahdollinen paimennustaipumus kokonaan piiloon.
Hannan Unna-göötti, joka on samalta kasvattajalta kun Helmi on, osoitti välttävää paimennustaipumusta. Unna sai hetkellisiä innostuspuuskia, jolloin se valitsi yhden lehmän jota se lähti ajamaan takaa. Unnan Rysä-sisko (Rysällä on kaverina Helmin pentueesta Ansa-göötti) teki aivan samaa ja Rysälläkin "todettiin" välttävä paimennustaipumus. Nähtiin myös paikalla Nea ja Dusty, Dusty kokeili paimennusta apupaimenen kanssa, mutta laidalta katsottaessa arvuuteltiin Hannan kanssa, oliko se enemmän innoissaan gööttikaverista vaiko lehmistä. Kivaa sillä kuitenkin näytti olevan!

Noh, nyt on kotona väsynyt koira ja huomenna lähdetään reissaamaan vielä lisää, sillä huomenna mulla ja Helmillä on edessä Pohjois-Karjalaan muutto, Kitee kutsuu! :)

Lakun vikat aksatreenit

2011-08-08T22:33:00.000+03:00

Elikkäs tänään oli sitten Lakun viimiset agilitytreenit, Kiteeltä kun en voi sen kanssa liiemmin treenailla.
Tarkoitus olisi syyslomalla ja ens kesänä taas käydä Lakun kanssa ojangossa agilityilemässä. HSKH:n jäsenenä aion joka tapauksessa pysyä, sillä käydään kuitenkin lomilla täällä ja sitten kun haluaisinkin treenata niin en todellakaan maksa liittymismaksuja sun muita, tulee halvemmaksi kun pysyy koko ajan jäsenenä.
Alma oli kehitellyt meille kolme (?) erilaista pientä rataa, joissa oli ihan perusohjausjuttuja. En oo ikinä joutunut Helmin tai Lakun kanssa tekemään välistävetoja ns. kunnolla, sillä molemmat koirat on olleet niin sidonnaisia muhun ja kaikkeen mitä teen, että ne on saanut hyvin vedettyä pois välistä ilman näitä. Nyt Alma näytti miten ne kannattaisi kuitenkin tehdä, sillä ainakin Lakun vauhtia voi hidastaa se tapa millä tein niin, ei ehkä vielä mutta tulevaisuudessa.

Oli tosi kivat treenit ja jos tulevaisuudessa tulee mahdollisuus, niin Alman ryhmässä mielelläni treenaan toistekin, sillä tiesi selkeesti siitä mitä meille opetti!

Varjomätsäri 2011

2011-08-07T18:05:00.007+03:00

Käytiin tänään Pelastetaan koirat ry:n perinteisessä Varjo match show:ssa. Kahtena edellisenä vuonna ollaan myös saavuttu paikalle hyvin tuloksin. 2010 Helmi oli pienten koirien kolmas, 2011 senioreiden ensimmäinen sekä vielä hienosti BIS4, sekä sen lisäksi sijoittui nakkikisan toiseksi. Tänä vuonna tarkoitus oli nähdä ennen muuttoa paaljon tuttuja ja aluksi meinattiin jättää mätsäri väliinkin Helmin tilan vuoksi.
Noh, lähdettiin sitten aamulla kohti Tikkurilaa, josta jatkettiin matkaa bussilla Hakunilaan, seuranamme Oona ja Elmeri. Mätsäripaikalla käytiin ilmoittamassa koirat mukaan sekä hankkiuduttiin Nooran ja Juulian seuraan. Lopulta löydettiin myös Elina ja Manta & Jenna ja Lyyli, joiden seurassa vietettiin aikaa.

Seniorikehän tuomarina piti olla Kana, mutta lopulta siinä taisikin olla tuomarina Nora/Noora H, en ihan ollut perillä siitä kuka tuomaroi kun yllättäen vaihtui. Kaikkia tuomareita ei tiedetty vielä edes mätsäripaikalla, joka kertoi hyvistä järjestelyistä.. Helmin parina oli petsiestä tuttu Pipsa-seropi. Helmi sai punaisen nauhan, muttei sijoittunut nauhakehässä. Mielestäni oli vähän outoa, kuin joiltain koirakoilta tuomari kysyi ikää, mutta mm. meiltä tätä ei kysytty. Noora ja Juulia, sekä Jenna ja Lyyli sijoittuivat punaisten nauhakehässä, onnea heille!
Alunperin mentiin kokeilemaan sitten nakkikisaa Helmin kanssa, tarkoituksena käydä vaan kerran kokeilemassa. Lopulta 5 kertaa myöhemmin ja ajan loppuessa, olimme sijalla kolme ja sillä sijalla pysyimmekin! Näin siis oltiin tänä vuonna nakkikisan kolmansia, huononi hieman viime vuodesta, mutta aina ei voi voittaa! Saatiin tänäkin vuonna puruluita, vinkulelu ja uutena juttuna kakkapusseja. Jenna lahjoitti myös Lyylin palkinnoista joitain puruluita meille, mutta Helmille ne eivät ilmeisesti nyt sovikaan tai ainakin ensimmäisen sellaisen jälkeen alkoi järkyttävä korvien kutina koiralla taas. Mitähän siitä tulee kun siirrytään takaisin nappularuokaan?

Kiitos tosi paljon kivasta päivästä Noora ja Oona (+ Juulia ja Elmeri), sekä tietenkin Elina (+Manta) ja Jenna (+Lyyli) ja toki muutkin tutut keitä tuli nähtyä. Nyt on hyvä lähteä viikon päästä kohti Kiteetä!
Allaolevat kuvat on ottanut Oona Mäki.

Otettiin seisotuskuvia kehän ulkopuolella, ken opettaa mulle miten pidetään kuvia otettaessa koiran hännästä kiinni?! Muuten ois ollut hyvä kuva, mut mun hännästä kiinni pitämiset pilaa kaiken :D
8v 7kk, voi mun rakkaan häntää ♥
Kehässä juoksutusta.
Helmillä oli hieno viitta, se selkeesti halus pois ilkeen Jennan luota :'D
Oona otti kuvia meidän perusasennosta.
Sanoinkohan Helmille kehuna "mahtava tyttö" ja "ma" -tavusta koirani hyökkäsi maahan lihapullan toivossa ♥

Erikoisnäyttely 2011

2011-07-31T12:13:00.003+03:00

Nyt on tämän vuoden näyttelyt kierretty! Gööttien erikoisnäyttely oli eilen ja lähdettiinkin vähän ennen kahdeksaa kohti Kaarinaa Katjan ja Elsa-göötin kanssa. Helmi kovasti murisi innokkaalle Elsalle aluksi, mutta päivän päätteeksi Elsa olikin ihan kiva göötti!
Kaarinaan tultiin vähän ennen kymmentä, olin viisaana tyttönä unohtanut meidän näyttelylaput kotiin, mutta koska oli rekkari ja rokotustodistus mukana niin saatiin uus lappu. Arveltiin että vähän ennen kolmea tai vähän kahden jälkeen olis meidän vuoro päästä kehään Helmin kanssa, mut päästiinpä sit vähän ennen neljää. Nartuilla oli tarkempi tuomari kuin uroksilla ja narttujen kehä kestikin odotettua kauemmin. Narttujen tuomarina oli siis Melanie Harris.

Elsalle tuli omasta kehästään EH, olikohan nuortenluokassa jos en väärin muista. Helmi meni siis kolmatta kertaa veteraaniluokkaan ja saikin sieltä erinomaisen hyvällä arvostelulla.
Arvostelu "8 years old. In good condition of exellent type. Good head, dark eye. Good reach of neck and good front. Correct topline. Moves well with good ride gate."
Leni Finne sanoi, että Helmillä voisi olla tummemmat silmät mutta tämän tuomarin mielestä ne olivat jo sitten ilmeisesti riittävän tummat.

Erkkarissa tuli nähtyä paljon gööttejä, näistä tuttuja olivat mm. Nea ja Dusty, sekä Terhin Milla ja Mette, eikä unohdeta tietenkään Niklasta ja Oivaa! Marjo oli myös paikalla Saaran ja Urkin kanssa, kuten moni muukin göötti omistajineen. Yli 150 gööttiä oli tänään ilmeisesti erikoisnäyttelyssä paikalla, sen huomasi siitä koir..gööttilaumasta! Tuli nähtyä Igor-göötti, joka on siis valkoinen göötti. Sen isänä on Helmin veli Nasta ja sitä kautta on varmaan valkoinen väri tullut.

Kiitos paljon Katja kun päästiin teidän kyydissä erkkariin, ei ollut mikään turha reissu! :)

heihei boni ♥

2011-07-29T19:08:00.008+03:00

Tänään oli sit aika sanoa heippa Boniponitus kun likka lähti takaisin omaan kotiin. Tulee varmasti kauhea ikävä ♥ Kissat ja Helmi on varmasti tyytyväisiä siihen, että poni lähti kotiin, Boni kun tykkäs niistä liian paljon!
Käytiin tänään vielä n. 6-7km lenkki kun käveltiin Havukoskelle ja takaisin kaatosateessa, mut se vaan piristi pikkulikkaa ja tuntui että sillä oli vaan enemmän energiaa purettavana. Lenkin jossain vaiheessa huomasi kyllä kuinka neiti vaikutti väsyneemmältä, mutta täällä se vaan taas veti kauheeta rallia ympäriinsä kissojen perässä.

Helmin kanssa nyt illalla sit vähän temppuiltiin. Helmi tarjoaa tosi nätisti vieläkin istu-maahan-peruuta-sivulle sarjaa. Perusasennossa tein nyt sitä, että astuin askeleen eteenpäin tai taaksepäin ja Helmi seurasi mukana. Taaksepäin meneminen ei kyllä vielä oo täysin hallinnassa mut treeniä treeniä, kyllä Helmi sen oikean tavan vielä löytää.
Heti kun otan naksun esille Helmi innostuu suunnattomasti, mut sit kun pistän naksun pois sen into tippuu sadasta nollaan eikä halua tehdä enää mitään. Ilmoittanen siis koiran tokokokeeseen ja ennen koetta heiluttelen sille naksutinta ja näytän kuinka pistän sen taskuun jos se sitten tekisi jotain? Noei, vahvistetaan nyt vielä pikkuhiljaa näitä asioita ja sit lähdetään miettimään miten toimitaan kokeessa, ehkä saadaan virettä nostettua tässä vähitellen.
Treenattiin tänään myös pupuoravamikälietemppua ja Helmillä ei ollut mitään ongelmaa mennä siihen asentoon, joten eiköhän me tämäkin temppu vielä opita.

Enää ollaan noin kaksi viikkoa Vantaalla, joten kaikki tutut nyt pitää treffailla! Lenkkiseuraksi lähdetään aina, mut kauheen pitkälle en viitsi lähteä kun Helmi väsähtää tuolla niin nopeasti.
Alla vähän kuvia Helmistä ja Bonista.

Ponsku ja Hempsu ♥

Rakas ♥
Taitava ponsku osaa tulla käskystä luokse :)
siellä oli jotain jännää bonin mielestä :D
helmi luuli et poni löys jotain sikasiistii ja meni kattoo et mitä.
öö ponin kieli? :D ponsku antaa pusun.

Bonin maailma laajenee.. Helsinki koettu!

2011-07-28T17:12:00.007+03:00

Edit, siis eilen lähdettiin lähdettiin Jeminan ja Jasun kanssa Helsinkiin, Helmi sai jäädä kotiin, jotta pystyin kunnolla keskittyä menemään Bonin kanssa, vaikka uskon ettei siinä olis ongelmaa tullut jos molemmat ois olleet mukana, sillä Helmi osaa kuitenkin kulkea niin hyvin missä vaan.

Lähdettiin vähän ennen viittä kohti Hiekkaharjun juna-asemaa, josta hypättiin N-junan kyytiin. Jemina ja Jasu tulivat Tikkurilasta mukaan ja yllätyksekseni Boni ei alkanut haukkua Jasulle vaan nuskaisi sitä pari kertaa ja antoi sen jälkeen olla. Junamatka meni tosi hyvin ja Boni oli nätisti mun jaloissa makaamassa. Pasilassa jäätiin junasta pois, eikä tyttöä jännittänyt yhtään vaikka ihmisiä liikkui siellä sun täällä. Pasilassa hypättiin bussiin nro 58 ja mentiin sillä Laajalahden aukiolle. Bussiin Boni ei uskaltanut omin jaloin mennä, joten kaappasin sen syliini ja bussimatkan se matkustikin sylissäni.
Osattiin ylläriylläri jäädä pois oikealla pysäkillä bussista ja käveltiin siitä Koneen kentälle, mätsäripaikalle. Parille ekalle koiralle Boni ei haukkunut, mutta sitten kun koiria paljastui ympäriltä yhä enemmän ja enemmän, se alkoi vähän haukahdella. Kuitenkin kun tyttö pääsi nuuskuttelemaan paria ensimmäistä koiraa, se totesi että nehän onkin ihan kivoja, eikä Boni sen jälkeen haukkunutkaan enää muille. Nähtiin paljon kivoja koiria ja vaikka mukaan sattuikin pari pelottavampaa koiraa, Boni käyttäytyi tosi mallikkaasti. Yhdelle yli-innokkaalle koiralle se alkoi murista, mutta muuten kaikki koirat olivat kivoja. Meidän luokse karkasi joltain joku isompi pentukoira (en nyt rotua saa päähäni, oisko voinut olla espanjanvesikoira tms?) ja vaikka Boni vähän säikähti sitä, se oli kuitenkin hiljaa ja meni varovaisesti nuuskimaan tätä koiraa.

Leiriydyttiin petsieläisten lähelle ja Boni pääsi nuuskuttelemaan muiden koiria ja sitä kävi joitakin ihmisiä rapsuttelemassa. Väsymys alkoi kuitenkin selkeästi painaa, sillä meidän puolen tunnin mätsäripaikalla olo alkoi venyä lähemmäs puoltatoista tuntia ja Boni kävi nukkumaan syliini. Sen jälkeen se vähän ärähteli ohi meneville koirille, mutta kielsin sitä aina ärähtelyjen jälkeen ja tyttö olikin sitten nätisti. Heti kun noustiin ylös ja lähdettiin taas liikkeelle, koirat olivat kuitenkin taas kivoja eikä niille tarvinnut rähistä.
Kotiin lähdettiin puoli yhdeksän aikaan ratikalla, jotta Boni ja Jasu pääsisivät niissäkin käymään. Ratikkaan Boni ei halunnut itse tulla, joten nostin sen sinne sisälle. Ratikkamatka oli pidempi kuin olin ajatellut, mutta Boni ja Jasu ottivat rennosti ja nukkuivat. Sillä aikaa mä mietin kiivaasti, että ollaankohan me oikeaan suuntaan menevässä ratikassa ja näinhän me oltiinkin. Jäätiin Lasipalatsilla ratikasta pois ja käveltiin rautatieasemalle. N-juna lähti 21.01, joten jäätiin odottelemaan sitä ja mentiin ottamaan Bonista seisotuskuvia viereiselle nurmialueelle. Vaikka Boni olikin väsynyt ja sitä rämpläsi täysin kokematon saksanpaimenkoiran seisottaja, se jaksoi tosi hyvin keskittyä.
Oltiin vähän kymmentä ennen kotona ja oli tosi mahtava reissu. Kiitos paljon Jemina, kun lähditte meidän seuraksi! :)
Allaolevista kuvista Jemina otti muut paitsi Bonin ja Jasun yhteiskuvan.

Boni :)

Jemina pitää Bonia ja Jasua :)

Minä ja Boskuli ♥

hauhau sanoo boni!

2011-07-23T17:45:00.003+03:00

Nora ei ymmärrä. Boni on alkanut haukkua karvat pystyssä jokaiselle koiralle, joka tulee vastaan ulkona. Ollaan käyty ojangossa katsomassa agilityä, ollaan treffattu kivoja kaverikoiria (niin tuttuja kuin tuntemattomiakin ulkona tervehditty), mutta silti poni haukkuu jokaiselle koiralle. Ollaan pelottavia koiria käyty aina katsomassa ja aina on todettu Bonin kanssa ettei ne ookkaan niin pelottavia. Silti se on nyt alottanut ton huutamisen kaikille ja itsellä on olo aivan toivoton, kun en tiedä millä saan sen päähän sen ajatuksen ettei ne halua syödä sitä.

Kauheesti on Boni reipastunut ja juoksee kyllä kissojen perässä minkä kerkeää. Ollaan joka ilta käyty kävelemässä reilu 30 minuutin lenkki, koska muuten tolla pennulla on tapana valvottaa mua ja mä mielelläni kuitenkin nukkuisin yöllä, jotta jaksan juoksuttaa tota pentua sit päivällä pihalla. Nyt se onkin hyvin antanut mun nukkua, taitaa olla iltalenkeillä siihen vaikutusta. Oon huomannut pellolla kävellessä, että aina pidempään heinikkoon mennessä Boni innostuu hirveästi ja lähtee juoksentelemaan ympäriinsä. On myös tosi kuuliainen tyttö, tulee luokse heti pyydettäessä ja musta tuntuu että se oma nimi on kanssa alkanut painua ponin päähän.

Helmi on alkanut Boniin jo tottua ja Boni kauheesti koittaakin saada Helmiä leikkimään, mut eipä Helmi oikeen tykkää leikkiä sen kanssa. Helmin häkkiin Bonilla ei ole mitään asiaa sillon kun Helmi on siellä tai muuten tulee murinaa. En kuitenkaan vois uskoa että Helmi sen takia Bonia puris tms, todennäköisesti se vaan väistyis ja tekis ponille tietä.
Nean ja Dustyn kanssa pitäis mennä taas joku päivä ulos, viimeksihän poni rrrrakastui kivaan Dustyyn ja ois mielellään lähtenyt Nean ja Dustylaisen mukaan.

agilityä ja bussimatkailua

2011-07-19T11:13:00.010+03:00

Eilen oli taas Lakun agilitytreenit ja nyt otin Boninkin mukaan katselemaan. Maanantaina päivällä aloin Kristiinaa ahdistella, josko se lähtisi mukaan treeneihin, niin mun ei tarvitsisi panikoida miten saan koirat kuljetettua ja niinhän se Kristiina sitten mukaan lähti!
Vähän neljän jälkeen käveltiin Helmin kanssa Kristiinaa vastaan Tarhurintielle ja sen jälkeen käytettiin Helmi pissalenkillä talojen ympäri ja mentiin meille laittamaan loput tavarat kasaan. Helmi olis kauheen mielellään ollut lähdössä mukaan, mut se sai tälläkin kertaa jäädä kotiin. Sen ja Bonin kanssa olis ollut varmaan helpompi matkustaa bussilla, kun Helmi on tollanen kokenut konkari eikä varmasti ala matka yhtäkkiä tökkiä. Maisa toi Lakun meille varttia vaille viisi, jonka jälkeen haettiin Boni ja treenikamat sisältä ja lähdettiin. Poni kauheesti oli komentamassa Lakua koko ajan ja Laku lopulta ärähtikin sille kunnolla, jonka jälkeen pidin pienen puhuttelun molemmille ja matka taas jatkui.

Tultiin bussipysäkille juuri, kun 623Z sieltä tuli ja sitten olikin kauhea kiire saada kaivettua bussikortti lompakosta. Kristiina meni ensin Lakun kanssa bussiin sisälle ja me tultiin sitten perässä. Boni ensin epäröi, tuleeko se sisälle ollenkaan, mutta sitten rohkaistui ja itse asteli sisälle. Mentiin neljän paikalle istumaan, Laku aluksi luuli pääsevänsä syliin, joten jouduin ikävästi palauttaa sen maanpinnalle ottaessani Bonin syliin. Ajattelin että sen on kuitenkin parempi matkata sylissä, kun ei ollut aiemmin bussilla mennyt ja sitten niillä ei ainakaan tulis kärhämää Lakun kanssa. Poni käveli reippaasti omin jaloin bussista ulos.
87K oli sitten vähän etuajassa, mutta hyvin kerkesin käyttää Bonin pissalla, vaikka aluksi se luuli että me mentiin metsään vaan makoilemaan. Toiseen bussiin se ei suostunut tulemaan omin jaloin, joten sain kaapata sen syliini ja kantaa sisälle. Bussikortin leimaamisessa oli vähän ongelmia, mutta sain sen kuitenkin leimattua. Senkin matkan ponilainen istui sylissä nätisti maisemia katsellen.

Kävelymatka ojankoon sujui hyvin, Boni alkoi vaan vähän osoittaa väsymisen merkkejä. Metsäpolulle siirtyessä Boni innostui hirveästi ja alkoi jopa vetää hihnassa, mitä se ei ollut aiemmin tehnyt! Kentille saapuessa Boni näki ensimmäisen koiran ja voi että kun se alkoi karvat pystyssä haukkumaan, mutta lopetti sen kuitenkin lähes heti kun komensin. Seuraavan koiran tullessa vastaan se oli vielä vähän sekaisin ensimmäisestä koirasta ja karvat pystyssä murisi vaan. Kolmannelle koiralle ei enää sanottu mitään ja karvatkin laskeutuivat jo alas.
Kun tultiin meidän treenikentän viereen, Bonilla oli taas karvat pystyssä ja se haukahteli muille koirille. Ei se kuitenkaan ole sellasta vihaista haukkua, en vois kuvitellakaan että toi tekis jotain toiselle koiralle, kunhan se vaan haukkuu ja on epävarma miten toimia. Se on aina jokaiselle uudelle koiralle antanut ison pusun kun on päässyt tutustumaan vaikka onkin aina aluksi haukkunut ja juossut karkuun. Kun mentiin rakentamaan rataa, Boni jäi nätisti Kristiinan kanssa odottelemaan sivuun. Laku taas istui tolpassa nätisti kiinni ja odotti kuuliaisesti että tulisin takasin.

Boni haukahteli satunnaisesti muille koirille ketkä tekivät rataa, mutta se oli jo niin väsynyt, että suurimmaksi osaksi ajasta vaan nukkui penkin alla. Kun mentiin Lakun kanssa radalle, Boni selkeästi valpastui vähän ja katseli sieltä että mitä me oikein tehdään.
Laku teki tosi hienosti rataa pätkissä ja huomasi kuinka sen into säilyy silloin pidempään. Kepit meni yllättävän hyvin, huomasin vaan itsekin kuinka mä hidastin vauhtia loppua kohti ja sehän ei suinkaan ole tarkoitus kun halutaan nopeat kepit. Mulla on ongelmana se, että aina kun palkkaan Lakun, käännyn sitä kohti ja palkkaan aina väärästä kädestä. Tehtiin sitten harjoituksia, että juoksin kentän toiselle laidalle Laku perässä ja juostiin niin kauan että se sai mun käden kiinni ja oli syönyt siitä namit pois. Toinen ongelma mulla on se, että kimitän Lakulle koko ajan! Helmille en oo ikinä tehnyt niin, joten en tiiä mistä se Lakun kanssa on sitten tullut, kenties siitä kun Laku on pehmeempi koira ja se on aina Helmille karjastessa ollut pyytelemässä anteeksi matalana, vaikken ole sille edes koskaan huutanut.
Siinä olis sit ratapiirros, en tajua miten tää teki siitä noin sumeen, mutta isoksi klikattaessa näkyy selkeämpänä. Ja esteiden etäisyydet sun muut on ihan päin prinkkalaa, en saanut niitä menemään niin kuin olisi kuulunut. Ratapiirros toivottavasti oikein, yritin muistella että miten se meni, mutta tossa esteiden 10-13 välillä en ollut varma miten rata menee.
Kahden ekan hypyn jälkeen tein pakkovalssin putkeen ja sen jälkeen mentiin noiden kahden seuraavan hypyn yli. Ennen puomia siis palkkaus ja tämänhän tein taas väärin kääntymällä koiran eteen palkkaamaan sen väärästä kädestäkin vielä. Pimeään putkeen (puomin jälkeen oleva putki) saatoin Lakun lähelle, jotta se varmasti menisi. Helmin kanssa meillä oli tuossa ongelmana se, että se ei mennyt sinne vaikka mitä kokeiltiin Marian ryhmässä treenatessa, koira tuli aina niin että se hyppäsi putken yli mun luokse. Pussi meni kohtalaisesti, siihen Laku tarvii vielä varmuutta enemmän. Hypyn kolmetoista jälkeen oli tarkoitus lopettaa taas se pätkä siihen ja tein sitten jonkun omituisen käännöksen siihen ja jätin koiran väärälle puolelle. Toisella kerralla tein sitten niin kuin olin ajatellutkin. Kepit meni tosiaan tosi näpsäkästi, Alma muistutti että mun pitää kuvitella pari ylimääräistä keppiä loppuun eikä hidastaa vauhtia loppua kohti. Loppu meni sit jotenkuten, oikein meni mut keppien jälkeen olin sekasin kun en ollut varma pitikö suorittaa rata siitä loppuun asti vaiko ei.
Noh, ens viikolla sit uudelleen!

Tänään aamulla herätessä Bonilla oli sit ollut tosi tylsää ja se oli keksinyt itse tekemistä. Ulkoisen kovalevyn siirtopiuhasta oli toinen pää jyrsitty irti ja koira oli johdon kimpussa vielä silloinkin kun heräsin. No hyvä ettei aika ollut käynyt toisella tylsäksi! Ei ollut tehnyt pissoja sisälle, joten pidettiin kiirettä ja lähdettiin ulos, jossa neiti menikin heti pissalle.
Allaolevista kuvista kolme ensimmäistä c. Kristiina Pyykölä.

Jättikorva Boni ojangossa ♥
Kyl se valppaasti tarkkailee et mitä siel tapahtuu!
Välillä vilkuiltiin agilitykentälle et mitä siellä tapahtuu :)
Kotona alko vähän väsyttämään..
Ja aluks piti vähän ihmetellä et miksei sen anneta nukkua rauhassa.
Mut sitten väsymys vei voiton!

vauva hoidossa :) ♥

2011-07-16T17:45:00.005+03:00

Yllättäen äiti nappasi meille Hämeenlinnasta kaveriltaan hoitoon kahdeksi viikoksi 12 viikkoa vanhan saksanpaimenkoiran, Bonin. Vähän erityyppinen koira on, kuin Tupe, mut kiva koiruus silti. Ei kauheesti Helmistä välittänyt eikä kissoistakaan, mut kissat ja Helmi kyllä senkin eestä siitä!
Heti tänään keksittiin Nean kanssa, että lähdetään viemään Bonia ja Dustyä ulos, tarkoitus oli mennä tähän johonkin pellolle kävelemään, mut käytiin sitten kävelemässä jonkinlainen lenkki. Boni rakastui täysin Dustyyn ja ois halunnut vaan koko ajan kulkea sen perässä ja nuuskia Dustyä. Aluksi Boni kyllä vähän haukkui Dustylle karvat pystyssä, mut sitten se tajus ettei Dusty tee sille mitään ja et se on tosi kiva kaveri! Lenkin lopuksi kun erottiin, Boni olis mieluummin lähtenyt Nean ja Dustyn mukaan, mut kyllä mä lopulta sain sen ylipuhuttua siihen, et jos kuitenkin mennään meille.
Joku toinen päivä sit nähdään vielä Nean ja Dustyn kanssa, nyt kun Boni on täällä vielä totuttelemassa kaupunkielämään. Mielellämme lähdetään myös muiden kavereiden kanssa lenkille, Bonia pitäis vähän sosialistaa joten kaikki seura on tervetullutta!
Maanantaina vauva pääsee Ojankoon agilitykentän laidalle ihmettelemään koirien paljoutta!

Laku treenaa

2011-07-13T23:38:00.006+03:00

Maanantaina oli Lakun agilitytreenit ja tehtiin kahta eri agilitypätkää sekä harjoiteltiin koirien kanssa niiden takapään käyttöä tasapainotellen ja peruuttaen. Ratapätkät sujui riittävän hyvin, vaikka ohjaaja itse meinasikin ne unohtaa. Palkkasin Lakua pienissä pätkissä ja kepit tehtiin kokonaan erillisenä esteenä, samoiten kuin pussikin, kun en ollut varma miten se Lakulla sujuu. Alma totesi sen saman minkä minäkin olen todennut, että Lakun kanssa kepit pitää suorittaa rauhassa pikkuhiljaa käsiavulla. Idea selkeesti hallussa, mutta sitä pitää vahvistaa. Ajatuksena on, että kokeiltaisiin HSKH:n kentällä olevia vinokeppejä, joilla Lakun kepit voisivat jopa sujuakin. Helmin kanssa näistä oli apua paljonkin.
Tasapainottelu vanhojen muurin palasten päällä oli Lakulle helppoa ja se oppi nopeasti miten palikan sai pysähtymään. Korkeamman ja kapeamman palikan kaatuessa, se alkoi hieman aristella sitä, mutta sain sen uskomaan ettei siinä ole mitään pahaa. Sen jälkeen oli vuorossa peruuttamisen opettelua. Muistelin, että Maisa oli sanonut Lakun osaavan peruuttaa käskystä, mutten kuollaksenikaan saanut sitä peruuttamaan. Lopulta aloitettiin Alman ohjeilla peruuttamisen harjoittelu ja Laku ottikin pieniä askelia taaksepäin.

Tänään oli sitten vuorossa epistelypäivä! Rata oli ehkä vähän liian pitkä Lakulle, mutta hienosti se suoritti sen loppuun asti! Tätä ennen ollaan oltu 2009 (?) yksissä mölleissä, joista tuli 5 virhepistettä. Nyt ollaankin sitten treenattu vähän enemmän, vaikka treeniä tarvitaan vielä paljon! En saanut kamalasti Lakua innostettua radalle, intoa olisi siis voinut olla enemmän, mutta kyllä tuokin meni. Millä saan omaan päähän taottua, että mun täytyy oikeasti juosta sen koiran kanssa siellä radalla? Kyllähän nytkin mentiin "melkein-hölkkää", mutta esimerkiksi putkien luona olisi tarvinnut ottaa vauhdikkaampia askelia ja näin itse innostaa koiraa liikkumaan paremmin. Mut ehkä mäkin löydän ne jalkani vielä joskus, Helmin kanssa löysin ne liian myöhään...
Tänään radalta siis nollatulos ja aika meni ihanneajan sisään. Aluksi luulin ihanneajan olevan 60 sekuntia, mutta se taisikin lopulta olla 55- tai 50 sekuntia, en saanut varmuutta asiaan itsekään. Meidän aika oli kuitenkin lopulta 45,73 sekuntia, eli meni hyvin ihanneajan sisään. Olin aiempia Hau openissa olleita ratoja katsellut ja ne vaikuttivat kyllä helpommilta kuin nyt tämä viimeinen! Tästä löytyi enemmän pyöritystä kuin muista. Radalla oli tuomarina Jonna Aaltonen(?).

Helmin iloksi Mikaelan kanssa puhuttiin, josko se tulis Helmin superkivojen ja Helmin mielestä ehdottomasti kaikista parhaiden shelttikavereiden kanssa tänne päin joku päivä ja mentäis jonnekin kävelemään koirien kanssa. Helmi on jäänyt nyt vähän vähemmälle huomiolle, joten ehkä niiden shelttikavereiden tapaaminen ois sit superkivaa. Oon julma ja aina kun Helmi menee kierroksilla ulos lähtiessä kysyn siltä et missä Tao on ja sit se rupee ulkona tähyilemään et missä ihmeessä se Tao sitten onkaan.. Välil pitää sit tietty käydä treffaamassa Tao ja Taavi, ettei se kohta ala luulla että mä vaan huijaan sitä!
Nyt on ollu myös niin kuuma, ettei Helmi oikeen jaksa kävellä ulkona. Se väsyy tosi nopeesti ja tuolla kuumalla se kävelee vapaana ollessa ehkä 10-20 metriä mun perässä. Tänäänkin kun olisin iltalenkille ollut lähdössä sen kanssa, se katsoi mua ehkä 30 metrin päässä kotoa et ethän sä oo oikeesti tosissas mua ei kiinnostais nyt yhtään lähtee enää minnekään kävelemään!
Kotona ollaan melkeen joka päivä naksuteltu ja kyllä tää tästä vielä iloksii muuttuu! Ollaan myös kertailtu nyt ympäri pyörimistä sekä kierimistä, jos Helmi vaikka tajuais niitäkin tarjota. Myös tassujen antoa ollaan vähän kerrattu, muttei niin paljoa. Oon miettinyt että ton meidän ns. kontaktilaudan vois kaivaa esiin ja testailla vähän et miten ne kontaktit on sillä vielä mielessä. Yleensä laudan esiin kaivaessa Helmi tarjoaa ensimmäisenä ylösmenokontakteja, mut alasmenokontaktitkin se kyllä osaa, mut vähän heikommin vaan.

ikävä on kova.

2011-07-05T01:07:00.009+03:00

Tuntuu pahalta tietää, etten nää sua todennäkösesti enää koskaan. Ikävä on kova ja itkettää että joutuu susta luopumaan. Mut ehkä sulle löytyy sit hyvä koti jostain muualta, se lohduttaa edes vähän.

Helmikuussa 2009 taloon asteli saksanpaimenkoiranarttu. Viikko ennen pennun tuloa oltiin nähty siitä kuvia netissä ja sit ajateltiin käydä katsomassa. Sit kävi niin, että mukaan lähti se musta pentu, jolle menetin sydämen heti ja äitillekin sanoin ennen päätöksen tekoa, että kato nyt miten ihana se on. Kasvattajalla sua oli kutsuttu Tupeksi, kauan me sulle mietittiin nimeä ja Tupeksi sä sitten jäitkin. Meidän pieni Tupetin ♥
Luonteeltas olit mitä mahtavin, sulla oli potentiaalia kaikkeen tekemiseen, käytiin agilitykentällä pari kertaa ja hakeuduttiin näyttelykoulutukseen siedättäytymään muihin koirakoihin ennenko sulla oli rokotukset ees kunnossa. Epävarmuuttas rähisit kaikille ja kukaan ei antanut sun tulla nuuskimaan kun pelkäs että teet pahaa jollekin. Ja sulla oli ikää alle 4kk. Jos olis nuuskimaan voinut päästää et varmasti ois tehnyt mitään pahaa, mut kukaan niistä ei uskonut sitä.
Ei mennyt kauaakaan kun se rähinöinti muuttui vaan pahemmaksi. Helmin kanssa tulit toimeen, mut kaikki muut oli niin inhottavia. Ihmisiä siedit vielä siinä vaiheessa, mut sekin muuttui sit reilu vuoden iässä. Sillon sun kanssa ei voinut kulkea enää julkisillakaan ja kaveritkaan ei saanut mun lähelle ulkona tulla. Mira joka oli sua käynyt mun kanssa ulkoiluttamassa aina ruokkiksella koulupäivisin ei saanut enää tulla ulkona mun lähelle, vaikka se oli sulle ihan tuttu. Vaikka kotona se oli sun paras kaveris niin asia muuttui heti kun mentiin ulos ovesta.
Olit aivan mahtava pakkaus, mut aina ei kaikki mee niin kuin suunnitellaan. Ulkonäöltäs olit upea, mut luonteessa olis ollut parannettavaa. Oikeissa käsissä susta tulee vielä aivan upea koira ja sun kanssa voi tehdä mitä vaan. Anteeks, ettei meistä ollut sitä tekemään. Toivottavasti sulle löytyy hyvä koti jostain muualta. ♥ Nykyäänhän sua Tupuksi kutsutaan, mut mulle oot aina se rakas Tupetin ♥

Muistan sut nyt ja aina, sä osotit mulle sun viimisinä päivinä meillä, et oot oikeesti tosi ihana koira, kunhan sun kanssa tekee ja touhuaa niin paljon kun pitää. Reilu kaks vuotiaana pystyin vihdoinkin ohittamaan sun kanssa toisen koiran ilman, että oisit rähissyt ja puolustanut mua. Me pystyttiin käydä tokokurssilla ja pystyit olla muiden koirien lähellä vaik ihmisiä et sietänytkään ja kouluttaja sai sua vältellä. Annoit mulle syyn olla susta ylpeä.

Tälläsenä mä tuun sut muistamaan aina ♥

temppuilua vol. 2

2011-07-04T21:44:00.005+03:00

Helmin kanssa ollaan edetty siihen pisteeseen, että tarjoaa jo välillä perusasentoakin itsestään naksutellessa. Peruuttaminen on selkeesti se vahvin kuitenkin. Mietin et pitäs sen kanssa varmaan muistella vanhoja temppuja mitä oon sille opettanut, jotta se sit vahvistais niidenkin tarjoamista. Pääasia että koiralla on ollut kivaa kun ollaan temppuiltu! Välillä kun odotan perusasentoa, Helmi hyppii istu-maahan väliä ja sit kun naksautan sen noustessa seisomaan se jääkin seisomaan nätisti häntäänsä heiluttaen. Mietin jo että pitäskö mun alkaa opettaa sille käskystä hännän heiluttamista, mut kuinka todennäkösesti se sitten yhdistäis sen siihen että se tarkottaa samaa asiaa nätti & seis -käskyjen kanssa? En kuitenkaan haluu sille kolmea eri käskyä seisomiseen..
Tänään käytiin taas reilu 3km lenkki Helmin kanssa, ennen kuin lähdin Lakun kanssa aksatreeneihin. Päästiin ekaa kertaa Lakun omiin treeneihin mukaan! Helmin kanssa käveltiin siis äidiltä kotiin, ensin äiti tosin tuli hakemaan meidät sinne kun mun piti hakea treenikamoja mukaan.

Lakun aksatreenit oli siis tosiaan tänään ja meni tosi kivasti alun ongelmien jälkeen! Aiemmin en ole saanut keppejä toimimaan, enkä meinannut nytkään saada, mut lopulta ne lähti sit sujumaan läpi -käskyllä ja käsiavulla! Ehkei me ollakaan niin toivottomia ;) 13.7 ois sit epistelyä tiedossa, sitä ennen maanantaina treenit. Mennään mölliradalle vielä, vaikka keinu ja kepit nyt ilmeisesti sujuukin. Pussia ei ollakaan otettu, enkä tiedä onko Maisa sitä Lakun kanssa käynyt. Mut laitoinpa Almalle toiveviestin, jos sitä sais treeneissä otettua joku kerta.

Tälläistä sit tällä kertaa! :) Keskiviikkona ja torstaina Helmi tulee ehkä mukaan kun menen Santtu-labbista käyttämään ulkona.

temppuilua

2011-07-01T13:57:00.003+03:00

Ollaan treenattu Helmin kanssa tyyt - käskyllä peruuttamista. Alunperin lähdettiin siitä, kun gööttifoorumilta hain apua meidän motivaatio-ongelmaan. Saatiin ohjeistus sheippaukseen ja siitähän se sitten lähti. Mikä parasta, Helmi on idean tajunnut jo jotenkin.
Peruuttamista lähdettiin siis harjoittelemaan sen tarkempia suunnittelematta. Kun odotin koiran tarjoavan jotain, se astui askeleen taakse päin. Samalla hetkellä palkkasin sen naksuttimen avulla ja lähdettiin työstämään sitä. Pikkuhiljaa lisäsin matkaa, joka koiran piti peruuttaa ennen palkan saamista ja nyt se peruuttaa lähes huoneen toiselta laidalta toiselle. Peruuttaminen on nyt vielä vähän epävarmaa, mutta sitä vahvistellessa. Nykyään kun naksun otan käteen ja koira tajuaa että nyt tehdään jotain, se ensimmäisenä tarjoaa peruuttamista. Tarkoituksena olisi lähteä tätä tapaa hyödyntämään myös tokossa, että siitä tulis sille mahdollisimman kiva juttu ja että se sit lopulta haluais tarjota myös perusasentoa, seuraamista yms.
Laitan tähän vielä videotakin, kunhan saan otettua sen.

agilityilyä pitkästä aikaan

2011-06-30T19:08:00.003+03:00

Käytiin maanantaina pitkästä aikaan agilitytreeneissä Helmin kanssa, kun en saanut Lakua mukaan johtuen Maisan ja Lakun muutosta. Sofia tuli maanantaina juuri ennen treenejä meille ja oli pieni kiirus lähteä sitten lähes heti treeneihin kun saatiin tämän tavarat vietyä meille.
Meitä oli viis koirakkoa paikalla ja tarkoituksena oli SM-kisojen hengessä tehdä maksien muunneltu hyppyrata, muuten oli ihan sama, mutta lopussa sitten kuvioon tuli mukaan putki ja puomi (joka kumosi hyppyradan sit kokonaan). Aluks meni maksit, sitten medit ja sit viimeisinä minit. Helmi oli sit kokonaan viiminen koirakko, mutta Alman kanssa sovittiin, että jatkossa jos Helmi tulee mukaan se on sitten ensimmäinen, sillä oli niin väsynyt jo loppua kohti.

Mua vähän epäilytti, miten se rata sujuisi meiltä, oli niin paljon kaikkea muistettavaa, mut tiesin ainakin että koira osaa kunhan mä näytän sille oikean radan. Ainoa ongelmakohta oli meille sit lopulta pituuden jälkeinen hyppy, kun en ollut tarkkaan ajatellut miten Helmin sille lähetän. Näinpä mulla oli sit pientä säätöä siinä, kun hukkasin koiran selkäni taakse ja se kiersi sitten mun toiselle puolelle katsomaan et mitä nyt tehtäisiin. Putkelta tullessa hypylle ja kepeille, tapahtui myös koiran hukkaaminen taakse, siinä mun pitää selkeesti olla tarkempi etten oikeesti jätä sitä koiraa selän taakse.
Kivat treenit oli ja koirakin selkeesti tykkäs kun pääs taas pitkästä aikaan agiliitelemään, vaikka vähän epäilinkin että mitä siitä sit tuleekaan ja jaksaako toi yhtään tehdä. Jaksoi se ja oon tosi ylpeä siitä, oli ihan kauhee hellesää ja silti toi jaksoi toimia siellä kentällä.

Nyt ollaan tiistai-torstai välillä käyty joka päivä sellanen 6km lenkki ja koira on luullut kuolevansa tuolla helteessä ja niin on kyllä omistajakin. Tänään sitten en viitsinyt ottaa koiraa mukaan saattamaan enää lenkin jälkeen Sofiaa juna-asemalle, oli parempi jättää se kotiin lepäämään kun ottaa tonne helteeseen mukaan. Raukka luuli oikeasti kuolevansa takasin tulomatkalla tänään päivällä kotiin ja meinasin jo että miun täytyy kantaa se kotiin asti. Mut onneks se pääsi sitten kahlailemaan jokeen ja piristyi huomattavasti. Järjettömän kuuma tuolla nyt aina kun menee ulos! Mut silti ei oo talvea yhtään ikävä.

Tesniemi 20.-26.6

2011-06-26T13:19:00.000+03:00

Käytiin taas Tesniemessä (Karjalohjalla) äidin työpaikan kautta vuokratulla mökillä ja olipa kivaa! Käytiin Tammisaaressa uimarannalla ja sitten Karjalohjalla jollain rannalla katselemassa. Kaikenlaista kivaa puuhaa on ollut koko viikon ajan.
Helmi sai koko viikon kuljeskella vapaana mökin pihalla, sillä naapuriin ei tullut väkeä kuin vasta torstaina ja nämäkin pitivät koiraansa sisällä. Käytiin grillaamassa ja Helmiraukka ei saanut syödä mitään herkkuja mitä siellä oli tarjolla! Mökillä oli iso grillikota jossa käytiin grillaamassa ja meillä oli "oma" ranta suoraan mökin pihasta. Sai käydä aamu- ja iltauinneilla ja Helmi Hengenpelastaja sai olla työssä. Uimaanhan tuo koira ei uskaltanut, mutta kovasti se rannalla vahti ettei kukaan huku.

Helmi kävi kahlaamassa kun käytiin Fiskarsissa ja mökilläkin lopulta sen vedin mukanani uimaan, kun ajattelin että senkin pitää se talviturkki heittää! Valjaista siis tuli vedettyä koira veteen ja uin sen kanssa sitten rantaan asti ja varmistin ettei koira hukkunut matkalle. Muuten toi koitti rannalla pelastaa meidät juomalla järven tyhjäksi.. Ei täysin onnistunut tavoitteessaan vielä tänä vuonna.
Vapaana toi rakasti juoksennella pihalla ja vahtia ettei mitään pahaa satu.

Samalla kun oltiin mökillä, Linnea kävi vahtimassa meidän kissoja. Suuri kiitos vielä hälle siitä, kissojen hoitamisesta oli suuri apu. Alla kuvia Matista ja Epusta, kuvat on Linnea ottanut sinä aikana kun oli täällä. Kuvat Helmistä on ottanut äitini.

Minä ja Helmi uimassa, kun otin Helmin laiturilta veteen jotta sekin saa heittää talviturkkinsa :)
Jäätelöllä :)
Fiskarsissa.
Fiskarsissa kävivät vilvoittelemassa :)
Matti
Matti
Eppu
Eppu
Eppu söpöilee kiipeilypuussa.

espoon toko

2011-06-02T16:12:00.003+03:00

Noh, nyt on sit kokeessa käyty ja on mieli vähän sekava. Toisaalta haluais lähtee uudelleen kisaamaan mut toisaalta ei sit missään tapauksessa..
Aamulla siis varttia vaille yhdeksän auto starttasi Elinan pihalta ja matka lähti kohti Espoota. Perille löydettiin kohtuu hyvin ja häkkien kasaamisen jälkeen käytiin ilmoittamassa meidät paikalle saapuneiksi. Nyt löytyy sitten kilpailukirjakin tokoon, jos me joskus satutaan kokeeseen uudelleen eksymään.. Tunnistusmerkinnän kanssa tuli sitten ongelmia, yksi osapuoli sanoi ettei koira saa osallistua kun tatuointi ei näy kokonaan ja toinen sit sanoi että voi osallistua.. Tuomari sit sanoi et riittää et 3 kirjainta näkyy ja saatiin osallistua. Tuli vähän epäuskottava olo, siis totta kai siihen tatuoinnin päälle kasvaa karvoja jos se kerta on ollu 8 vuotta koiran korvassa?

Mutta tosiaan, meidän tokoilut sujui odotusten mukaan, jollei paremminkin joissain kohti. Seuraamisissa Helmi jätätti paljonkin ja piti lähes jatkuvasti vilkuilla tuleeko koko koira edes perässä enää.. Jäävät onnistu omasta mielestä ihan mukavasti, se että Helmi jäi seisomaan ilman käsimerkkiä kertoi jo tosi paljon siitä että se käyttäytyi superoudosti tuolla. Estehypyssä Helmi kuiteen valitettavasti ponnisti laudoista vauhtia ja siitä tippui arvosana alemmas. Paikalla makaamisen kanssa kävi vähän huonommin.. Helmi lähti ryömimään mun perään kun aikaa oli alle 30 sekuntia jäljellä ja sen jälkeen se nous istumaan kun sen korvaa alkoi kutittaa ja sit lopulta käveli varovasti pikkuhiljaa vähän eteenpäin. Onneks ei häirinnyt kenenkään muun suoritusta ja muut koirat pysyivät paikallaan.
Pisteitä meillä oli yhteensä 136 ALO3 - tulos, ykköstulos oltaisiin saatu jos paikalla makaaminen ei olis mennyt persiilleen. Mut ens kerralla sitten! Tuomarina oli siis Harri Laisi. Laisi sanoi meille, että kun seuraaminen saadaan kuntoon niin koirasta tulee todella loistava!

osasuoritus - arvosana - kerroin - pistemäärä
1. Luoksepäästävyys 10 - 1 - 10
2. Paikalla makaaminen 0 - 3 - 0
3. Seuraaminen kytkettynä 8 - 2 - 16
4. Seuraaminen taluttimetta 7 - 4 - 28
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9,5 - 2 - 19
6. Luoksetulo 9 - 3- 27
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 8 - 2 - 16
8. Estehyppy 6 - 2 - 12
9. Kokonaisvaikutus 8 - 1 - 8

peltoilua med tupetin ♥

2011-06-01T15:29:00.009+03:00

Eilen Tupe sit matkas kasvattajan luokse. Siellä on toisen siskon kanssa käyty yhdessä lenkilläkin ja hyvin tulleet ilmeisesti toimeen.
Tässäpä kuvia eiliseltä, ennen kuin Tupe läks kohti Mynämäkeä.

Tupe hyppii pallon perässä.. kenguru :D
Olihan Tupella hieno likainen pallo, jota se käytti uimassa ♥
Pallon kanssa laukaten.. :D
Seisotuskuvaahan voi aina yrittää saada.. :D
Oman pallon kanssa on parasta juoksennella!
"Muista hei kattoo et mun pallo varmasti mahtuu siihen kuvaan!"
Tupe tuo palloa :D

tokokoe lähestyy!

2011-05-30T21:28:00.004+03:00

Kolme yötä vielä ja suurin koettelemus sitten kolmantena päivänä kello kymmenen alkaen..
Espoossa siis meidän tokokoe, ensimmäistä kertaa mennään yrittämään siis että miten sujuisi. Tällä kertaa kaikki on sen varassa, että miten Helmillä on motivaatiota tehdä. Tänään otettiin viimeksi liikkeestä seisomaan jäämistä, seuraamista ja luoksetuloa ja koira toimi hienosti vaikka mä vähän itse epäröinkin. Todennäköisesti kaikki tulee sit kaatumaan Helmin motivaation puutteeseen.
Gööttifoorumilla ollaan saatu monelta ihanalta ihmiseltä paljon neuvoja motivaation nostamiseen ja mm. sheippausta ollaankin kotona treenailtu. Joskus aiemmin ollaan sitä myös treenattu, mutta sit oon jostain syystä jättänyt kesken (vielä kun tietäis että miksi..). Mut tärkeintä että taas treenataan ja vähän on koira alkanut muistella et miten se meneekään! Ehkä sekin alkaa taas sujumaan. Toinen kiinnostava testaus vois olla kaukopalkkaus, joka varmasti nostais Helmin virettä, mut olisko se sit taas niin kiinnostavaa et sen takia vois karata kehästä? No, kokeilemalla sekin selviää.

Ollaan Tupen kanssa käyty 5 kertaisella pentutokokurssilla Viikissä HVK:lla ja tänään oli viimeinen koulutuskerta. Tuolta ollaan saatu tosi hyviä neuvoja mitkä on osaksi toimineetkin hyvin. Tupe toimii tuolla paljon paremmin muiden koirien lähistöllä, kuin voisi olettaa. Seuraamista tuskin saadaan ihan heti toimimaan, mutta eihän sitä nyt hetkessä kuntoon saadakaan! Paikkamakuun alkeita ollaan otettu jo hieman ja vähän malttaa koirakin pysyä. Paras palkka meillä on ehdottomasti kepit ja niitä sit vaihdellaan aina treenatessa.
Tupe lähteekin sit kahdeksi viikoksi kasvattajan luo hakemaan oppia ja mä menen sit perässä kahdeksi päiväksi sinne, jos saatais siirrettyä sitä sitten mullekin.
toko
Kuvia ei tällä kertaa valitettavasti oo antaa, mut ens kerralla sitten!

HSKH:n match show

2011-05-13T20:18:00.004+03:00

Käytiin siis oman seuran (HSKH) mätsärissä "pyörähtämässä". Aikaahan siellä kului yhteensä melkein 5 tuntia! Reissussa oltiin yhteensä kyllä yli 5 tuntia, jos matkat lasketaan mukaan.

Paikalla oltiin klo 16, kun tultiin paikalle. Mun oli tarkoitus olla töissä siellä ja näin tapahtuikin. Kuudelta alkoi itse mätsäri ja sillon oltiin saatu jo kehät pystyyn, palkinnot paikalle ja ilmoitukset otettua vastaan. Itse olin ollut kokoamassa kehiä ja tarkastamassa rokotustodistuksia.
Helmi oli veteraanien ensimmäinen koira, yhteensä koiria oli vetskukehässä neljä, joten sinisten kehässä sijoitettiin kaksi ja punaisten kehässä kaksi. Helmin parina oli tällä kertaa todella hieno borderterrieri, joka käyttäytyi paljon nätimmin kuin Helmi ketä koitti laukata eikä malttanut pysyä paikallaan. Tuomarin käsittelyn Helmi sieti ja oli siinä nätisti. Itse olisin kaivannut pöytäkäsittelyä, kun omistan tuollaisen ns. pöytäkammoisen koiran. Välillä Helmi nimittäin saattaa yrittää pakittaa pöydältä alas. Saatiin tällä kertaa punainen nauha ja Linneaa&Tryffeliä häiritellen odoteltiin punaisten nauhakehää, joka tulikin ennen sinisten kehää.
Helmistä huomasi nauhakehässä, että se oli todella väsynyt jo, mutta jaksoi kuitenkin vielä esiintyä. Meille ojennettiin tällä kertaa kakkosruusuke, mutta eipä me huonolle koiralle hävitty! Ensimmäisenä koirana taisi olla partacollie. Meidän parikehän pari (borderterrieri) oli lopulta BIS4, joten ei sekään mikää ruma koira ollut!

Vietettiin tuolla aikaa Linnean (ja Tryffelin), Elinan (ja Nellin & Annin) sekä Johannan (ja cockerijengin :D) seurassa, onnea teille ja muillekin tutuille paljon menestyksestä! Erityisesti Elinalle, joka oli Nellin kanssa agilitykilpailujen puolella ensimmäisellä sijalla.

LPR KV 24.4

2011-04-25T19:26:00.003+03:00

Eli eilen käytiin Lappeenrannassa koiranäyttelyssä.

Aamulla noin klo 7 aikaan Niklas äitinsä ja tämän ystävän kanssa tulivat hakemaan mua ja Helmiä meiltä kotoa. Helmillä ja Oivalla oli pieni tutustumistuokio, jonka aikana Helmi kerkesi haukkumaan Oivan pystyyn. Siitä alkoikin sitten matka kohti Lappeenrantaa, välissä pysähdys ABC:lle, jossa pidettiin kahvitauko.
Lappeenrantaan saavuttiin vähän yli kymmenen ja kehässä oli vielä beaglet menossa. Beaglejen jälkeen vuorossa oli lunnikoirat, buhundit, kaanankoirat ja faaraokoirat ennen gööttejä. Buhundit loppuivat noin 10 minuuttia myöhässä, jonka jälkeen vuorossa olivat kaanankoirat ja faaraokoirat. Gööttejä oli yhteensä 12 kappaletta, joten ei mennyt kauaakaan että urokset oli käyty läpi. Oivan ja Niklaksen suoritus meni hyvin, lukuunottamatta Oivan ravaamista, joka ei tänään sujunut niin kuin piti. Heille annettiin siis tänään H.

Medän vuoro tuli pian päästä kehään, veteraaninarttuja oli kaksi kipaletta. Sitä ennen vain 4 koiraa oli saanut laatumaininnan erinomainen, eikä tuomari ollut epäillyt käyttää hyvääkään, joten epäilytti vähän, että mikä sieltä tänään tulisi meille. Kehään mennessä pelkäsin vähän H:ta ja EH:ta. Erittäin hyvähän on tietenkin ihan hyvä, mutta kun tiesi koiran olevan oikeasti rodunmukainen ja koiran yltävän varmasti erinomaiseenkin, tuntui EH myös vähän huonommalta.
Leni Finne oli tosi mukavan oloinen rouva, jutteli jatkuvasti sekä mulle että koiralle. Huolehti myös, ettei Helmi päässyt vahingossa putoamaan pöydältä, Helmille on tullut nyt jostain tavaksi, että se pakittaa pöydällä kun tuomari tulee kopeloimaan. Huoh. Kun kehäsihteeri ojensi meille punaisen nauhan, seisoin hetken paikallani, vilkaisin kehäsihteeriä ja aivot raksutti kiivaasti että mikä on punainen mikä on punainen mikä on punainen. Kun tajusin että se oli erinomainen, en voinut kuin hihkua onnesta!
Toinen veteraaninarttu sai EH:n, joten Helmi oli ROP-veteraani tiukalla tuomarilla!
Helmin arvostelu "8-v. Oikeat mittasuhteet, sopiva luusto, oikealinjainen nartun pää, alaleuka voisi olla voimakkaampi ja silmät tummemmat, hyvä kaula, hieman periksi antava selkä, riittävä eturinta, lyhyt ja pysty olkavarsi, oikeanmallinen rintakehä, ok takakulmaukset, liikkeessä takakorkea, hieman epävakaat kintereet."

Ei ollut siis mikään turha reissu meidän kannalta, sertin arvoista ei saatu tällä kertaa, mutta erinomainen oli tiukalta tuomarilta jo loistavaa!

kehätreeniä uudelleen!

2011-04-18T15:24:00.008+03:00

Käytiin eilen Viikin Gardeniassa mätsärissä, jotta koira muistaisi edes vähän paremmin, miten siellä kehässä käyttäydytään. Lappeenrannan KV lähenee nimittäin uhkaavasti ja se on jo tällä viikolla! Saa nähdä millainen reissu siitäkin sitten tulee ;-)

Elina tuli hakemaan mut ja Helmin 11 aikaan sunnuntaiaamuna, sitä ennen olin kerennyt jo pakkaamaan tavarat ja hakemaan Helmin kanssa Malminniityn Siwasta sille kalkkunanakkeja, kun omat namit oli loppuneet. Viikissä oltiin puoli kahdentoista aikaan ja parkkipaikalta ei ollut pitkä matka kävellä itse näyttelypaikalle. Siellä käytiin ilmoittamassa Helmi ja Nelli mukaan, ja pystytettiin meille leiri suoraan pienten koirien kehän viereen.
Oli ihanan lämmin päivä ja Helmikin viihtyi tosi hyvin häkissä, kun sillä oli niin kuuma auringossa. Nelli ja Annikin sai loikoilla häkissä, kun Nellillä oli juoksut. Eipä häirinnyt muita kanssakilpailijoita. Ei siitä kyllä kukaan ollut muutenkaan erityisen kiinnostunut.

Helmin parina oli tiibetinspanieli, joka sekin oli veteraani. Tuomari kehui molempia tosi upeiksi ja hienoiksi koiriksi, mutta Helmillä on hänen mukaansa huonot kulmaukset (joiden näkyvyys riippuu täysin siitä, miten Helmiä seisottaa, ne voi saada näyttämään vielä huonommilta kuin mitä ne ovatkin :-D), jonka takia saatiin sininen nauha. Tuomari selitti, että Helmi on kyllä upea luonteeltaan ja ulkonäöltään, mutta sillä on huonot kulmaukset.
Nelli sai myös sinisen nauhan ja sinisten nauhakehässä tuomari mietti pitkään Nellin ja erään toisen villakoiran kanssa, että kumman se ottaa jatkoon. Useampaan otteeseen kävi Nelliä ja tätä toista villakoiraa kokeilemassa, mutta lopulta päätyi toiseen villikseen. Näin ollen Nelli ja Helmi olivat molemmat sin ei sijoitusta. Mut näin tällä kertaa, ei me voittoa tultukaan hakemaan Helmin kanssa, vaan hyvää treeniä Lappeenrantaa varten!

Nähtiin paljon tuttuja paikalla (Fiilis, Aake, Dusty, Valtsu, Vinka...) ja onnea näille näiden menestyksestä! Ja tietysti Elinalle kun oli meidän seurana siellä, nyt kun se tarpeeksi treenaa Nellin esittämistä, niin sehän menee Nellin kanssa itse kehään sit villakoirien erikoisnäyttelyssä! ;-)
Alla kuvia, kuvat Helmistä on Elinan ottamia ja Nellistä ja Annista mun :-)

Ensin Nelli kävi kehässä, parinaan toinen villakoira.
Nelli esiintyi nätisti kehän ulkopuolella..
.. sekä kehässä!
Helmikin meni kehässä oikein nätisti, jaksaen heiluttaa häntäänsä koko ajan!
Kehän ulkopuolella malttoi vielä yrittää seistä. Takajalat ois voineet olla vähän taaempana seisottaessa.
Mut sitten Helminkin kärsivällisyyttä oli koeteltu tarpeeksi!