Koska koiran elämä on hyvää ja elämisen arvoista?

Tuntuu väärältä, että minä olen se, jonka pitää leikkiä Jumalaa. Pitää päättää toisen puolesta, koska se elämä ei ole enää hyvää ja näin ollen elämisen arvoista. Toki näin käy aina, kun ottaa eläimen. Jonkun on tehtävä ne vaikeatkin päätökset toisen puolesta. Tämä on varmaan se ikävin puoli eläimen omistamisessa.

Kun istun lattialla leikkimässä lapsen kanssa, Toivo voi käydä tervehtimässä meitä ja antamassa pusut. Dansku käy heiluttamassa häntää ja haistelemassa vauvan vaippaa - nam, löytyisikö kakkaa. Mitä tekee Nessa? Nessa makaa jossain, en tiedä missä. Nessalla on taas huono päivä. Niitä on liian paljon ja liian usein.

Jos koiralla on kuitenkin hyviä päiviä, paljon, mutta huonojakin, tuntuisi väärältä tehdä sen elämän päättävä päätös. Voi kunpa sen ei tarvitsisi olla minä, joka näistä asioista päättää. Kunpa joku päättäisi puolestani.

Hyvinä hetkinä Nessa on kyljessä rapsutettavana 24/7 ja välillä haastaa vauvaa leikkimään lattialla, antaa rapsuttaa ja pussailee. Varastaa vauvan leluja ja juoksee niiden kanssa lattialla. Minua harmittaa, kun Nessa käy pureskelemassa jonkun vauvan lelun, mutta samaan aikaan olen iloinen siitä, että paikalla on hyvinvoivempi koira. Sitten, kun joku vaivaa, se eristäytyy. Välillä se nuolee pyllyä, välillä lattiaa, välillä jotain muuta. Välillä se makaa vain kippurassa. Huomasin kuun alussa, että Nessasta on tullut taas hetkittäin surullinen koira. Tuli ihan paha mieli. En tiedä koska muutos on tapahtunut, mutta pahaa tekee. Joulukuussa ennen tähystystä kerroin eläinlääkärille surullisesta koirasta, joka ei ole oma itsensä. Jossain kohtaa lääkityksiä se surullinen koira katosi, mutta nyt näen sen aina välillä.

Hiljan olen havahtunut siihen, että minun on todellisuudessa hankala määrittää sitä, minkälainen on Nessa. Minkälainen on se oikea Nessa, mikä on sairauden tuomaa ja mikä on lääkityksen tuomaa. Onko tuolla jossain kaiken alla vielä jonkunlainen oikea Nessa olemassa vai onko tämä uutta oikeaa? Olen todella ristiriitaisissa fiiliksissä itseni kanssa.

Kirjasin muistilistaa huomisen eläinlääkärikäyntiä varten: vatsaoireet (limaiset ulosteet, satunnainen oksentelu, närästys ts asioiden, pyllyn, tassujen nuoleminen), surullinen eristäytyvä koira, reaktiivisuus, kipukohtaukset/koiran huono olo.. Omat ja varmasti koirankin voimavarat on välillä loppu.

Hiljaa yksikseni yritän myönnyttää minulle sen todellisuuden, että tämä voi olla Nessan viimeinen kesä. Viimeinen vuosi. Jotain täytyisi tapahtua, että koiran hyvinvoinnin taso oleellisesti nousisi. Mitä ikinä päättääkään, ei jossittelusta varmaan pääse eroon. En tiedä mikä olisi tässä tilanteessa oikea ratkaisu ja mikä väärä ratkaisu. Nessan sairautta ei ole tällä hetkellä saatu hoitotasapainoon enkä tiedä saadaanko edes. Se on vaan niin äärettömän surullista.

Vuosi sitten tämä kaikki on alkanut, alkujaan pienen närästelyn muodossa. En tiedä voisiko olla mahdollista, että Nessan haimakin on ärtynyt uudelleen. Huomenna menemme tapaamaan eläinlääkäriä Jyväskylään ja saadaan asiat ehkä johonkin järjestykseen.