tiistai 20. huhtikuuta 2021

Nessa 27.3.2018 - 18.1.2021

Nessan lääkitys vaihdettiin viime kesänä ja se sai sen myötä taas enemmän hyviä päiviä, kuin huonoja päiviä. Hoitotasapainoa emme sen kanssa kuitenkaan saavuttaneet. Syksy oli meidän perheelle rankka muutenkin ja siihen päälle viikko kerrallaan koiran kanssa elämistä. Syksyllä Nessan kortisoniannosta jouduttiin alkaa laskemaan, sillä Nessalle alkoi tulla oireita cushingin taudista. Välillä Nessalla oli monta hyvää päivää viikossa, välillä oireilua oli enemmän.

Joulukuussa tunteet olivat asian suhteen vielä enemmän pinnassa. Olin toivonut, että vuoden loppuun mennessä tietäisimme saadaanko Nessa kuntoon vai ei - Nessa joko olisi tai ei olisi. Juttelin Nessan kasvattajan kanssa Nessan oireiluista ja pähkäilyistämme. Jäin seuraamaan koiraa ja jatkamaan eloa sen kanssa päivä kerrallaan. Vuosi vaihtui ja Nessa oli edelleen meidän kanssamme. Tammikuun puolivälin tienoilla huomasin siinä välillä aggressiivisia luonteenpiirteitä, jotka huolestuttivat minua. Välillä ajattelin kuvittelevani ne ja välillä taas olin varma siitä, että joku on huonosti. Kaikki riippui niin paljon päivästä - koiran vointi erityisesti. 

Sitten tuli tammikuun 18. päivä. Meidän päivä oli mennyt ihan normaalisti. Minulla oli vapaapäivä ja olin lähdössä koirien kanssa lenkille. Lapsikin taisi olla jo puettu, kun tajusin sen päivän tulleen mitä olin pelännyt ja odottanut. Nessa oli kipeä. Sen maha oli turvonnut, se vingahteli liikkuessaan ja maha oli selvästi tosi kipeä. Nessa ei löytänyt sille sopivaa asentoa lattioilta, sohvilta, sängyistä. Aina liikkuessaan se alkoi kiljua ja yritti venytellä ja helpottaa oloaan. Se oksenteli ja voi huonosti. Mietin, että mitä me nyt tehdään. Se päivä oli ihan äärettömän vaikea ja ne päätökset oli ihan äärettömän vaikeita. Tein kuitenkin yhden rohkeimmista päätöksistäni, kun päätin että Nessan ei tarvitse enää tuntea kipua. Olin sille sen velkaa.

Soitin meidän vakieläinlääkärille, joka sattui olemaan juuri silloin lomalla. Soittelin pariin muuhunkin eläinlääkäriin, enkä olisi halunnut viedä Nessaa mieseläinlääkärille. Se pelkäsi niitä sitä nykyä, miehiä siis, ja olisin halunnut edes sen pelon suoda siltä pois. Lopulta päädyin kuitenkin varaamaan ajan Seinäjoelta Eläinklinikka Takalasta, jonne saimme ajan päivän päätteeksi, vaikka täyttä olikin. Se oli oikein erinomainen päätös: eläinlääkäri kohtasi meidät hienosti ja sain sanoa rakkaimmalle rauhassa hyvästit.

Se päivä oli minulle ihan äärettömän rankka. Vaikka olin olevinaan valmistautunut siihen, että niin voi joskus käydä, se ei tehnyt siitä yhtään helpompaa. Nessa oli meidän perheenjäsen ja meille kaikille ihan äärettömän rakas. Sairaus oli muuttanut sitä tosi paljon, mutta se oli silti rakas ystävä. Yritin järjestellä Nessan lähetystä ruumiinavattavaksi Ruokavirastoon, mutta voin niin huonosti lopetuksen takia, että päädyin laittamaan Nessan tuhkattavaksi. Pari päivää lopetuksesta muutin mieleni kasvattajan kannustuksesta ja lähdin selvittämään onko Nessa jo tuhkattu vai vieläkö voisin saada sen lähetettyä pikapostina Helsinkiin. Samana päivänä Nessa haettiin jäisenä tuhkaamolta ja pakattiin kotona huolellisesti lähetystä varten. Seuraavana päivänä se matkasi Ruokavirastoon Helsinkiin.

Maaliskuun 17. päivä istuin iltasella sohvalla ja huomasin saaneeni sähköpostia aikaisemmin päivällä Ruokavirastolta. Itku silmässä avasin lausunnon ja jännitin, että löytyykö tuloksista jotain mikä tämän selittäisi. Siellä se lause kuitenkin oli. Ruumiinavauksessa oli löydetty krooniseen tulehdukselliseen suolistosairauteen liittyvät löydökset. Ruumiinavausraporttia lukemalla selvisi, että muutokset olivat lisääntyneet Nessan tähystyksen (joulukuu -19) jälkeen eikä Nessalla olleet lääkitykset olleet ainakaan kehitystä estäneet. Muutoksia oli tähystyksessä eniten mahalaukussa, mutta ruumiinavausraportissa niitä oli sekä mahalaukussa, ohutsuolessa ja paksusuolessa. Ohutsuolessa oli muistaakseni isoimmat muutokset. Ruumiinavauksen mukaan Nessalla oli siis IBD. Sitä eläinlääkäri jo kesällä väläytti vaihtoehtona, kun ultrassa suolistossa oli havaittavissa enemmän jotain turvotusta tjsp.

Nyt kun tätä postausta kirjoitan, niin Nessan lopettamisesta on kolme kuukautta aikaa. Meidän elämä ja arki on helpottanut ihan suunnattoman paljon. Kipeän koiran kanssa eläminen ja sen jatkuva seuraaminen ja huolehtiminen siitä oli todella rankkaa. Nessan sairauden mukanaan tuomat luonnemuutokset (mahdollisia kipumuutoksia) tekivät arjesta vielä enemmän kuormittavaa. Nessa oli ehkä maailman kaunein göötti, ainakaan itse en tule niin kaunista gööttiä enää omistamaan mitä se oli. Harmi, että geenilotossa kaikki muu menikin sitten pieleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jamosch Dana "Dansku"

Dansku muutti minun luokseni loppukesästä 2014. Olen lapsuuteni kasvanut saksanpaimenkoirien keskellä ja minulla oli suuri salainen haa...