maanantai 13. heinäkuuta 2020

Koska koiran elämä on hyvää ja elämisen arvoista?

Tuntuu väärältä, että minä olen se, jonka pitää leikkiä Jumalaa. Pitää päättää toisen puolesta, koska se elämä ei ole enää hyvää ja näin ollen elämisen arvoista. Toki näin käy aina, kun ottaa eläimen. Jonkun on tehtävä ne vaikeatkin päätökset toisen puolesta. Tämä on varmaan se ikävin puoli eläimen omistamisessa.

Kun istun lattialla leikkimässä lapsen kanssa, Toivo voi käydä tervehtimässä meitä ja antamassa pusut. Dansku käy heiluttamassa häntää ja haistelemassa vauvan vaippaa - nam, löytyisikö kakkaa. Mitä tekee Nessa? Nessa makaa jossain, en tiedä missä. Nessalla on taas huono päivä. Niitä on liian paljon ja liian usein.

Jos koiralla on kuitenkin hyviä päiviä, paljon, mutta huonojakin, tuntuisi väärältä tehdä sen elämän päättävä päätös. Voi kunpa sen ei tarvitsisi olla minä, joka näistä asioista päättää. Kunpa joku päättäisi puolestani.

Hyvinä hetkinä Nessa on kyljessä rapsutettavana 24/7 ja välillä haastaa vauvaa leikkimään lattialla, antaa rapsuttaa ja pussailee. Varastaa vauvan leluja ja juoksee niiden kanssa lattialla. Minua harmittaa, kun Nessa käy pureskelemassa jonkun vauvan lelun, mutta samaan aikaan olen iloinen siitä, että paikalla on hyvinvoivempi koira. Sitten, kun joku vaivaa, se eristäytyy. Välillä se nuolee pyllyä, välillä lattiaa, välillä jotain muuta. Välillä se makaa vain kippurassa. Huomasin kuun alussa, että Nessasta on tullut taas hetkittäin surullinen koira. Tuli ihan paha mieli. En tiedä koska muutos on tapahtunut, mutta pahaa tekee. Joulukuussa ennen tähystystä kerroin eläinlääkärille surullisesta koirasta, joka ei ole oma itsensä. Jossain kohtaa lääkityksiä se surullinen koira katosi, mutta nyt näen sen aina välillä.

Hiljan olen havahtunut siihen, että minun on todellisuudessa hankala määrittää sitä, minkälainen on Nessa. Minkälainen on se oikea Nessa, mikä on sairauden tuomaa ja mikä on lääkityksen tuomaa. Onko tuolla jossain kaiken alla vielä jonkunlainen oikea Nessa olemassa vai onko tämä uutta oikeaa? Olen todella ristiriitaisissa fiiliksissä itseni kanssa.

Kirjasin muistilistaa huomisen eläinlääkärikäyntiä varten: vatsaoireet (limaiset ulosteet, satunnainen oksentelu, närästys ts asioiden, pyllyn, tassujen nuoleminen), surullinen eristäytyvä koira, reaktiivisuus, kipukohtaukset/koiran huono olo.. Omat ja varmasti koirankin voimavarat on välillä loppu.

Hiljaa yksikseni yritän myönnyttää minulle sen todellisuuden, että tämä voi olla Nessan viimeinen kesä. Viimeinen vuosi. Jotain täytyisi tapahtua, että koiran hyvinvoinnin taso oleellisesti nousisi. Mitä ikinä päättääkään, ei jossittelusta varmaan pääse eroon. En tiedä mikä olisi tässä tilanteessa oikea ratkaisu ja mikä väärä ratkaisu. Nessan sairautta ei ole tällä hetkellä saatu hoitotasapainoon enkä tiedä saadaanko edes. Se on vaan niin äärettömän surullista.

Vuosi sitten tämä kaikki on alkanut, alkujaan pienen närästelyn muodossa. En tiedä voisiko olla mahdollista, että Nessan haimakin on ärtynyt uudelleen. Huomenna menemme tapaamaan eläinlääkäriä Jyväskylään ja saadaan asiat ehkä johonkin järjestykseen.

torstai 21. toukokuuta 2020

Nessan lääkityksen vaihto

Nessa on edelleen oireillut jonkun verran närästyksellä/vatsaoirein. Sen lisäksi olen puhunut eläinlääkärin kanssa mahdollisista sairauden/lääkityksen mukanaan tuomista luonteenmuutoksista. Nessan reaktioherkkyys on jotenkin tosi käsittämätöntä. Nessaa siirretään tällä hetkellä kortisonilääkitykseltä siklosporiinilääkitykselle (Atopica). Kortisonista ei saatu lopulta haluttua apua, sen nostoista ja laskuista huolimatta. Tästä syystä kokeillaan toimisiko siklosporiini paremmin Nessan sairauden hallintaan. Atopicassa on myös haittavaikutuksensa, mutta niiden ei pitäisi olla yhtä "pahoja" kuin kortisonista saadut.

Nessa on syönyt kortisonia yli 5 kuukauden ajan ja minua kieltämättä jännittää tosi paljon kortisonin lasku ja poisjättö. Syyllistin alkuun itseäni siitä, että miksi takerrun Nessan pieniin oireisiin, otan yhteyttä sen eläinlääkäriin ja olen valmis vaihtamaan lääkitystä. Tämän olen antanut itselleni anteeksi. En minä voi tietää, kuinka pahoilta ne pienetkin oireet koirasta tuntuvat ja kuka muu siitä huolehtisi, jos en minä?

Olen käynyt paljon erilaisia vaihtoehtoja mielessäni, mitä tehdä Nessan kanssa. Jokainen vaihtoehto on mielestäni tosi negatiivinen. Paitsi se, että Nessan lääkitys tepsii ja kaikki muuttuu hyväksi taas yhtäkkiä. On jotenkin karua käydä näitä asioita läpi mielessään reilu 2-vuotiaan koiran kanssa. Tämä on jotenkin ihan järkyttävän vaikeaa itselleni ja olen joutunut opettelemaan antamaan anteeksi näille ajatuksilleni. Tämä on ollut paljon koiran hyvinvoinnin, ominaisuuksien sekä omien voimavarojen puntarointia.

Tällä hetkellä mennään Nessan kanssa päivä kerrallaan ja nyt katsotaan kuinka uusi lääkitys siihen
vaikuttaa. Viimeistään heinäkuussa meillä on kontrollikäynti eläinlääkärin luokse. Nessan sterilointi on minulla aika päällimmäisenä harkinnassa. Jos siklosporiinilääkitys toimii Nessalla, niin siirrän sen EJ-rekisteriin ja yritetään hakea poikkeuslupaa kennelliiton alaisia näyttelyitä ja kilpailuja ajatellen. Poikkeuslupa on mahdollista saada siklosporiinilääkitykselle, mikäli sitä käytetään atopiaan tai muihin iho-ongelmiin. En tiedä onko sitä mahdollista saada autoimmuunisairauden kanssa, mutta aion yrittää asiaa mikäli tilanne tulee mahdolliseksi.

Metsässä juokseminen on sen lempipuuhaa, minkäpä koiran ei! Siitä pienestä pennusta on kasvanut lopunkaiken hyvin kuuliainen koira ja on tilanteesta huolimatta hyvin rakas.

torstai 30. huhtikuuta 2020

Dansku 8v

Danskusta tuli huhtikuun alussa mummokoira! Se täytti siis 8 vuotta ja saavutti veteraani-iän. Jotenkin haikeaa, että sekin on jo niin "vanha". KoiraNetin tilastojen mukaan saksanpaimenkoirien keskimääräinen elinikä on 8 vuotta ja 0 kuukautta. Tosi vähän, kun ajattelee että gööteillä sama luku on 10 vuotta ja 11 kuukautta, lähes 3 vuotta enemmän. Toivotaan Danskulle vielä paljon elinvuosia, onhan se kuitenkin pysynyt ainakin tähän asti (kop kop kop) aivan terveenä.

Nyt lähiaikojen kuulumisista sen verran, että Lempillä on alkanut sen toinen juoksu ja mikäli sama kierto pysyy, niin pentusuunnitelmia mietitään sitten vuoden päästä. Tästä juoksusta sitä ei siis astuteta eikä syksyllä ole näillä ajatuksin odotettavissa seuraavaa juoksua. Sillä on 11 kuukauden juoksuväli, joka on ihan huikea! Toivoisin samanlaista ihan kotona asuvillekin koirille, 11 kuukautta olisi paljon kivempi sekalaumassa kuin 6 kuukautta.

Alma (Ihanhelmi Aito Frendi) on ollut meillä nyt viikon lomailemassa. Ihanhelmi E-pentue on toivottavasti laitettu alulle nyt useammalla onnistuneella astutuksella. Toivo astui Alman 4 kertaa juoksun aikana ja toivotaan, että sillä olisi laitettu tilaukseen pentuja. Alma on meillä lomailemassa vielä 1,5 viikkoa ennen kotiinpaluuta ja sitten aletaankin jännittää ultraa.

Alma ja Toivo lenkillä

perjantai 27. maaliskuuta 2020

Danskun eläinlääkärikäynti

Danskulle oli eiliselle päivälle aika varattuna Eläinklinikka Takalaan Seinäjoelle. Dansku oli muutaman kerran kuukausi sitten kankea treenin tai irtiolon jälkeen ja koska minä olen hyvin varovainen tällaisten asioiden suhteen, lopetettiin treenaaminen ja irtiolo pitkälti siihen. Pidin sille muutaman päivän kipulääkekuurin ja jonkun verran enemmän lepoa. Kerran sen jälkeen Dansku on päässyt juoksemaan metsään gööttien kanssa, mutta muuten se on saanut olla hihnassa. Se ei ole oireillut sen koommin, mutta halusin selän röntgenkuvat, jottei minun tarvitse jossitella asiaa koskaan enää. Mieleen jää helposti mörkö ja sitä kyttää vainoharhaisena jokaista liikahdustakin.

Selästä otettiin kolme röntgenkuvaa, joissa löytyy kahdesta nikamavälistä pienet spondyloosipiikit. Samat piikit löytyivät sieltä 2,5 vuotta sitten otetuissa kuvissa. Toinen niistä on edelleen hyvin pieni, juuri löydettävissä. Toinen vähän isompi, mutta pieni sekin silti. Ei mitään muuta. Se helpotuksen tunne, minkä sain sinä hetkenä, oli jotain todella huojentavaa! Olin pelotellut itseäni siitä, että entä jos sen selkä onkin täynnä spondyloosia. Ei ole eikä tule todennäköisesti ikinä olemaankaan. Ihanaa.

Syksyllä Dansku kävi hammasröntgenissä ja hammaskiven poistossa. Silloin todettiin, että kaksi etuhammasta täytyisi poistaa. Minulla on ollut pieni morkkis siitä, että Danskun hammashuoltoon varatut rahat menivät silloin Nessan eläinlääkärikäynteihin ja Danskun hammashuolto joutui jäädä odottamaan tulevaisuutta. Eiliseen eläinlääkärikäyntiin yhdistettiin sitten Danskun kahden etuhampaan poisto! Ne olivat pahiten kuluneet ja niissä oli juurikanavayhteys avoinna. Nyt ne ovat onneksi poissa!

Dansku saa nyt muutaman päivän kipulääkettä hampaidenpoiston johdosta ja kunhan siitä ollaan toettu, niin saadaan elää elämää just niin kuin halutaan. Oon onnellinen. Minun maailman paras saksanpaimen.


Nessa 2v

Maailman söpöin Nessa juhlii nyt 2v synttäreitään! Tuntuu, että siitä on pieni ikuisuus kun Toivo kävi lemmenlomalla Ellinsä luona ja lopputuloksena syntyi 9 ihanaa pientä pentua ja sitten jännitettiin kuka niistä muuttaisi meille. Pitäisi yrittää ottaa Nessasta uusi rakennekuva.

Tämä taitaa olla tuorein rakennekuva pikkuprinsessasta!
Sitä pitää itsestään selvänä, että koira näkee 2v päivänsä eikä siihen mennessä olla juuri keretty sairastelemaankaan. Minun mielessäni vilkkuu kuitenkin syksy ja se, kuinka itkua tihrustaen mietin, koska on oikea aika lopettaa koira. Se aika ei ollut vielä tänä talvena, mutta kyllä tämä asia kieltämättä välillä pyörii mielessä ja mietin kuinka pitkäikäinen koira Nessa tulee olemaan.

Nessa oli syksyllä tosi kipeä. Kun se eräskin aamu oli oksentanut 11 kertaa ennen eläinlääkärin vastaanotolle pääsemistä, ei ollut itku kaukana. Sitten kun oksentelusta päästiin, niin iski yli viikon kestävä ripuli ja yötäpäivää tunnin välein ulkona ramppaus. Myös oma jaksaminen pienen lapsen ja kipeän koiran kanssa oli todella koetuksella. Onneksi tällä hetkellä tilanne on paljon vakaampi.

Nessa on ainoa minun kotona asuvista koiristani, joka on vakuutettu. Sitä en ole katunut yhtään, sen vakuutus on jo kahdessa vuodessa maksanut itsensä takaisin. Tulevat koiratkin tulevat saamaan vakuutuksen ainakin ensimmäisiksi vuosikseen, on se halpaa verrattaen siihen paljonko Nessankin eläinlääkärilaskut olisivat tulleet nyt jo maksamaan. Vähän mainostaen, meillä vakuutus on ifillä ja siellä on palvelu pelannut aina erinomaisesti ja korvauspäätökset on tehty ripeällä tahdilla.

Vielä kesällä tutkin innoissani näyttelykalenteria ja katsoin, että mikä näyttely voisi olla Nessan valioitumisnäyttely. Tällä hetkellä näyttelykalenterit on kuitenkin hylätty kokonaan enkä uskalla edes haaveilla siitä, koska me päästäisiin käymään kehässä - vai päästäänkö enää ikinä. Nessa syö kortisonia toistaiseksi ja se valitettavasti poissulkee näyttelykäynnit. Kortisonilla on muistaakseni 2 viikon varoaika näyttelyihin ja sellaista aikaa Nessa ei ainakaan lähitulevaisuudessa voi olla ilman kortisonia. Harmi, sillä Nessa on kuitenkin tosi nätti koira ja se olisikin voinut olla mahdollista hakea valioksi piankin 2v-päivän jälkeen. Välillä innostun ajatuksista ulkomaan näyttelyiden suhteen, mutta sitten tajuankin taas, ettei kotona edes ole näyttelykoiraa sellaista varten. Tällä hetkellä toisaalta ei näyttelyitä tai mitään muutakaan ole tiedossa lähitulevaisuudessa, kun vallitsevan koronatilanteen tähden ne on peruttu tai siirretty. Sen puolesta harmittaa kyllä asteen vähemmän!

Kuluneen vuoden aikana Nessan käytös on muuttunut tosi paljon. Se on varmasti aikuistunutkin vuoden takaisesta ajasta katsottuna. Silti siitä on tullut myös äärimmäisen helposti kaikkeen reagoiva ja suunnattoman paljon ääntään rakastava koira. Toivoin, että sen suuri ympäristöön reagointi olisi helpottanut, kun lääkitystä saadaan kuntoon. Olen lukenut samankaltaisesta käytöksestä koirilla, joilla on ollut samankaltainen autoimmuunisairaus mikä Nessalla ja että huonoimpina hetkinä koirat ovat oireilleet samaan tapaan. Tämä ei kuitenkaan ole meillä toiminut. Siis on varmaan todettava, että tällainen on meidän Nessa.

Ollaan innostuttu Nessan kanssa paljon tokosta ja saatu sitä kautta varmasti parannettua meidän välistä suhdetta huomattavasti. Kun otin Nessan, minulla oli toive siitä, että saisin tehtyä siitä minulle tokoonkin harrastuskaveria. Tällä hetkellä näyttäisikin siltä, että se on meille molemmille kiva höntsäilyharrastus. Pilkuntarkkaan ei tehdä mitään, kunhan puuhaillaan jotain ja tehdään omaksi iloksi. Nessa rakastaa puuhata yhdessä ja mikä olisikaan sen kivempaa, kuin puuhata koiran kanssa, joka itsekin pitää siitä.

Olen oppinut Nessalta paljon ennakointia ja itsehillintää. Edelleen joudun välillä muistuttamaan itselleni, että sen kanssa tarvitsee olla maltillinen eikä asioissa kannata hoppuilla. Nämä asiat saa kuitenkin oppia ihan kantapään kautta viimeistäänkin. Jossain kohtaa hävetti kulkea sen kanssa ulkona, kun se löysi mörköjä ihan kaikesta (ihmiset, koirat), mutta nykyään osaan olla välittämättä siitä mitä muut ihmiset siitä ajattelevat. Haukku ei vahingoita ketään ja tilanne on ohi hyvinkin nopeasti. Olen oppinut hyväksymään niitä asioita, joita en pysty sen käytöksessä muuttamaan - ainakaan tulistumalla sille siinä hetkessä.

Kaikista Nessan luonteenheikkouksista huolimatta siinä on myös paljon hyvää ja se on avannut minun silmiäni reaktiivisen koiran kanssa elämisestä. Sen reagointikynnys asioihin on todella matala ja olen antanut sen itselleni anteeksi - se ei ole minun vikani, ei koiran vika, ei ympäristön vika. Huonoa tuuria. Nessan kohdalla uskoisin reaktiivisuuden liittyvän pelkoon, vaikka se ei suoranaisesti ainakaan kyllä ole mikään tyypillinen pelokas koira. Ehkä se on osoittanut sellaista käytöstä joskus ja tämä on se lopputulos mihin olemme valitettavasti päätyneet.


Nessa on meidän tyttäremme kanssa aivan ihana! Se hakeutuu aina kainaloon ja haluaa olla oikein lähellä. Sitä saa rapsuttaa, sen tassuja saa maistaa ja silti se tulee aina uudelleen ja uudelleen viereen. Kun neiti herää päiväuniltaan, niin minulla on aina karvainenkin kaveri mukana hakemassa sitä nukkumasta. Nessa rakastaa läheisyyttä ja se on selvästi oivaltanut, että sitä voi pikkuihmiseltäkin saada.

maanantai 24. helmikuuta 2020

Göötti ja noutokapula

Yllämainittu aihe on ollut minulle aina vähän haastava. Teoriassa tiedän, kuinka lähteä työstämään aihetta, mutta se on ollut tosi vaikea työstettävä. Katselin Koirakoulu Raikun Walk-in Toko -ryhmän ohjelmasta, että tiedossa oli sunnuntaille noutokapulaharjoitteita. Mietin onko ajan haaskausta mennä Nessan kanssa sinne, mutta ajatus oli, että ainakin se pääsee näkemään muita koiria. Me ihmiset ollaan pari viikkoa sairastettu, niin jäänyt kaikki tekeminen vähän vähemmälle.

Raikussa Nessa yllätti minut hyvin nopeasti. Lähdettiin naksuttelemaan sen kanssa siitä, että kapulaa kosketaan. Se sujui hyvin hienosti. Vahvistin kuitenkin kerran vahingossa tassun nostamista samaan aikaan, joten siitähän Nessan riemu repesi, kun pääsi antamaan tassua noutokapulalle. Tämä saatiin onneksi kitkettyä nopeasti pois, kun kriteeri oli koskea noutokapulaa ja pitää tassut maassa. Nessa muutaman kerran tarjosi kapulan ottamista suuhun, joten kriteeriä muutettiin.

Seuraavaksi vaadittiin kapulan ottamista suuhun, niin että minä kuitenkin pidin sen kädessäni. Se sujui myös oikean hienosti ja kapulan tökkimiset jäi nopeasti pois. Tästä pääsimme etenemään siihen, että kun Nessa ottaa kapulan, minä päästän irti ja Nessa pitää kapulaa. Sitä kautta lähdetään kotonakin naksuttelemaan niistä pienistä hetkistä kun Nessa pitää kapulaa ja haetaan kestoa sille toiminnalle. Jossain kohtaa mukaan otetaan myös istuminen. Alokasluokassahan on liikkeenä kapulan pitäminen istuen joko edessä tai perusasennossa vieressä.

Minulle jäi tästä tosi positiivinen mieli ja uskon, että Nessa oppii kapulan pidon. Ehkä tämä oli joku opetus myös minulle itselleni, ettei pitäisi luoda mitään ennakkoluuloja ja toimia niiden mukaan. Toivo rakastaa noutokapulaa, joskus se oli varastanut sellaisen yksinollessaan ja leikkinyt sillä järsien sen kauniiksi. Toivo leikkii paljon leluilla ihmisen kanssa ja ilman, Nessa sen sijaan ei juurikaan leiki ihmisen kanssa. Muiden koirien kanssa se voi leikkiä, mutta yksinkään ei juurikaan.

Noutokapulajuttujen lisäksi tehtiin Raikussa myös seuraamista ja temponvaihdoksia siinä. Nessan seuraaminenhan on käytännössä namikäden seuraamista, mutta tuollainen häiriössä puuhastelu oli ihan mukavaa. Ja Nessa niin tykkää kaikesta. Välillä itse toivoisin, että olisi jotain muuta palkkaa kuin niitä erikoisnappuloita, mutta kaikki aikanaan.

Nessalle on tosi vaikeaa toimia muiden koirien kanssa samassa tilassa samaan aikaan. Se on salamana valmis reagoimaan johonkin mitä muut koirat tekee ja on vähän epäluuloinen niiden suhteen. Raikussakin pariin kertaan huomasin sen tunnetilan muutokset niin, että olisi ollut tyhmää jankata mitään sen enempää. Siitä tuli jotenkin pälyilevä eikä se halunnut lähteä peliin enää niin mieluusti mukaan. Se pääsi niistä tilanteista lopulta yli, mutta silloin sitä selkeästi ahdisti siinä tilassa joku tosi paljon.

Nessan kortisoniannos on muuten laskusuunnassa! Toistaiseksi mennään vielä oireetta, vaikka yli viikon syönyt jo pienempää annosta. Toivottavasti tämä suunta jatkuu eikä oteta takapakkia. Eron pissahätien suhteen huomaa ainakin jo, enää ei tarvitse ihan koko aikaa laskea koiraa pissalle.


torstai 13. helmikuuta 2020

Ajatuksia

"YLEISVAIKUTELMA
Länsigöötanmaanpystykorva on pieni, matalaraajainen ja vankka, ei kuitenkaan liian matala. Olemus ja ilme kertovat valppaudesta, eloisuudesta ja tarmokkuudesta.


KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE
Valpas, tarmokas, rohkea ja tarkkaavainen."

LUONNE

Jokainen meistä tulkitsee koiraa eri tavalla. Samalla tapaa meillä on erilaiset haaveet ja odotukset koirillemme ja teemme itse määritelmät siitä, minkälainen on hyvä luonne. Määritämme itse mitkä ovat meidän mielestämme sekä koiran epämiellyttäviä että miellyttäviä ominaisuuksia. Jokainen kuitenkin tähtää todennäköisesti edes jollain tasolla yhteen päämäärään hyvää luonnetta määrittäessään: juuri oman elämän koiran kanssa tulisi olla mukavaa. Siltä pohjalta voidaan lähteä hakemaan niitä miellyttäviä ja epämiellyttäviä ominaisuuksia.

Kuten ylläoleva pätkä rotumääritelmästä kertoo, länsigöötanmaanpystykorvan tulisi olla valpas, tarmokas, rohkea ja tarkkaavainen. Se on myös toiminut pihakoirana vahtien lapsia, pyydystäen rottia ja ilmoittaneen vieraista haukkumalla (lähde).

Minun silmissäni sellainen "perusgöötti" on nimenomaan juuri sitä mitä rotumääritelmä kertookin käyttäytymisen ja luonteen osalta. Göötti on vilkas, kaikkeen perheen puuhaan mielellään osallistuva koira. Se kulkee rohkeasti mukana missä vaan eikä juuri epäröi uusien tai erilaisten asioiden kohdalla. Göötti osaa rauhoittua kotona, mutta on kuitenkin ns. aina valmis toimintaan.


Kaikkea ei kuitenkaan saa itsestäänkään, vaan joitain asioita joutuu koiralle opettamaan. Jos haluamme, että pentu osaa rauhoittua kotonakin, meidän pitää myös opetella olemaan sen kanssa rauhassa kotona eikä viihdyttää sitä jatkuvasti keksimällä sille jotain puuhaa. Ottaa esimerkiksi yhteisiä hetkiä sohvalla koira kainalossa. Itse lopetan myös pennun kanssa hyvin pian yöpissatukset, sillä meillä nukutaan yöllä eikä touhuta menemään. Pennut oppivatkin nopeasti pidättämään pissaa aamuun saakka - ja silloin onkin kiire ulos.

Göötti on usein vilkas ja toimelias, se keksii kyllä puuhaa itselleen mikäli omistaja ei ole valmis sitä järjestämään. Omistajan tehtävä on aina opettaa peruskäytöstavat koiralle ja huolehtia perustarpeiden kunnossapidosta. Göötti jaksaa ulkoilla päivittäin paljonkin ja se kulkee helposti isompien koirienkin mukana.


Missään määrin minun mielikuvissani göötin ei kuulu olla arka tai vihainen. Ei ihmisiä, muita koiria tai alustoja/paikkoja tms kohtaan. Ei välttämättä tarvitse olla mikään "yltiösosiaalinen" ja rakastaa kaikkia ihmisiä ja koiria. Mieluummin toki itse otan koiralleni sen, kuin arkuuden/vihaisuuden. Minusta sekin on kuitenkin ihan hyväksyttävä (ja itseänikin miellyttävä) käytös, että koira suhtautuu ns. vieraisiin (oman perheen ulkopuolisiin) välinpitämättömästi ja painoarvoa on enemmän sillä omalla ihmisellä tai perheellä.

Haukkuminen on välillä vähän valitettava rodun ominaisuus. Se on kuitenkin göötille hyvin ominaista käytöstä ja sellaista on siltä haluttu alkujaan sen toimiessa pihan vahtikoirana. Sitä kautta yritän itse antaa omille koirilleni anteeksi niiden haukkuherkkyyksiä - muistutan itseäni todella usein niiden alkuperäisestä käyttötarkoituksesta. Jotkut rodun yksilöt haukkuvat enemmän kuin toiset. Paljon puhutaan siitä, kuinka sitkeällä kouluttamisella voidaan vaikuttaa siihen paljonko koira haukkuu - varmasti voi ja voi olla vaikuttamattakin. Sanoisin tämän riippuvan tosi paljon myös siitä yksilöstä ja sen ominaisuuksista. Samankin rodun sisällä toiset nyt vain sattuu olemaan paljon herkempiä haukkumaan kuin toiset.

Minun omat koirani eivät myöskään ole olleet riistaviettisiä, vaan niitä on pystynyt huoletta pitää metsälenkeilläkin vapaana eikä ole tarvinnut pelätä riistan perässä juoksevaa koiraa. Näitäkin kuitenkin gööteissä on enkä ole laittamassa sitä "koulutuksen piikkiin", sillä vaikka koiralla olisi varmakin luoksetulo, niin siitä lähipuskasta säntäävä jänis voi olla silti liikaa. Meistä jokainen oppii tuntemaan oman koiransa ja osaa toimia sen mukaan.


Meidän perheen ensimmäinen göötti, Helmi, on minun silmissäni aina sellainen oikea helmi. Se lähti kanssani minne vaan ja teki mitä vaan, luotti lähes varauksetta kaikkeen mitä keksin siltä pyytää. Se ei epäröinyt uusia asioita vaan suhtautui kaikkeen reippaasti. Vieraista ihmisistä se ei juuri välittänyt vaan suhtautui aika välinpitämättömästi. Osasi ottaa iisisti silloin kun ei touhuttu mitään, mutta sitten kun touhuttiin niin antoi parhaansa ja rakasti touhuta. Sen kanssa oli tosi helppo kulkea ja olla. Ruoka oli sille tärkeimpiä asioita elämässä, yksi ominaisuus jota itse koirassa arvostan onkin ahneus.

Yhteistyöhalukkuutensa puolesta göötti soveltuu erinomaisesti myös erilaisiin harrastuksiin. Monelle rotu voikin olla tuttu esimerkiksi agilitykentiltä, myös tokossa, rallytokossa ja noseworkissa voi törmätä gööttiin. Parhaimmillaan koira taitaakin olla, kun pääsee tekemään jotain yhdessä omistajansa kanssa - ei lajilla välttämättä niin väliä. Ihminen taas voi joutua määrittämään lajia taas oman kiinnostuksensa mukaan.

Luonne on minusta tärkeimpiä asioita koirassa. Se pitkälti määrittää sen, minkälaista elämä koiran kanssa tulee olemaan. Tärkeintä olisi kuitenkin saada oikea koira ja ihminen kohtaamaan, onhan pentueissakin jokainen koira omanlaisensa. Aina näin ei käy, eikä se ole missään määrin häpeä myöntää sitä. Koiralle löytyy todennäköisesti uusikin koti, joka sopii sille paremmin. Aikuisen koiran kohdalla voi olla jopa helpompaa etsiä sille kotia - tiedetään jo vähän minkälainen se on ja minkälainen ihminen/perhe juuri sille koiralle sopisi parhaiten.

TERVEYS

Monesti sanotaan, että länsigöötanmaanpystykorva on perusterve rotu. Itse kääntäisin sen ehkä niin, että rakenne on terve eikä liioiteltu. Nykyään saa kuitenkin lukea paljon niistä terveysseikoista, jotka saattavat olla arkielämää haittaavia. Tällaisiksi määrittäisin ainakin näin äkkiseltään autoimmuunisairaudet (esimerkiksi IBD) ja allergiat/yliherkkyydet/atopiat. Juuri nämä arkielämää haittaavat terveysseikat ovat niitä, joita ei kirjata minnekään ylös ja ne joskus saatetaan jättää huomiotta jalostusvalinnoissa. Soisi niillekin olevan jonkun oman julkisen tietokantansa, minne esimerkiksi omistaja itse voisi ilmoittaa koirallaan havainnoimistaan terveysongelmista. Se taas on eri asia, kuinka moni meistä uskaltaisi tai haluaisi laittaa tällaisia huomioita kaikkien pällisteltäväksi.

Göötti ei kuulu PEVISA:an (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma), mutta rotuyhdistys suosittelee tutkimaan jalostukseen käytettäviltä koirilta lonkat (jalostuskäyttöä suositellaan tuloksin A-C) ja silmät. Silmätarkastustuloksen tulisi olla alle 2 vuotta vanha sinä hetkenä kun koiraa käytetään jalostukseen. Myös kahden C-lonkkaisen koiran yhdistämistä ei suositella.

Tällainen sivukommentti tähän väliin, että minä itse henkilökohtaisesti en ymmärrä miksi PEVISAan kuulumisesta on tehty meidän rodussa sellainen mörkö. Mitä pahaa olisi vaatia kotimaisilta, jalostukseen käytettäviltä koirilta pakollisina tuloksina ne lonkat ja silmät? Poikkeuksena tosiaan ulkomaiset koirat, joilla ei välttämättä tarvitsisi olla tutkimuspakkoa. Mikäli oikein muistan (huom, tätä en ole tarkistanut nyt mistään!), Suomessa on tehty viimeisen viiden vuoden aikana kaksi pentuetta, jotka eivät täyttäisi näitä vaatimuksia silmätarkastuksen osalta. Se on minusta suuri harmi, sillä nämä tutkimukset eivät lopunkaiken maksa edes niin paljoa ja tieto on aina meille kotiin päin.

Vuosina 2012-2018 syntyneiden koirien lonkkatuloksia.
Taulukko: KoiraNet 01/2020
Vaikka lonkat/kyynärät rodulla onkin usein ok (A-C/0-1), niin nämä eivät yleensä käsittääkseni vaivaa koiraa tuloksen ollessa mainituista huonoinkin (C). Vuosina 2012-2018 syntyneistä gööteistä on kuvattu lonkiltaan yhteensä 539 gööttiä ja näistä ainoastaan 19 koiraa omasi D:n lonkat, sitä huonompia tuloksia ei ollut ollenkaan. Voisi siis todeta, että vakavat lonkkaviat ovat rodulla aika harvinaisia. Siitä huolimatta soisi annettavan enemmän huomiota näiden tulosten parantamiseksi. Prosentuaalisesti mietittynä C-lonkkaa tulee kuitenkin yksilöillä aika paljon.

Olen paraskin puhumaan C-lonkkien huomioimisesta - sijoitusnartullani Lempillä (Ihanhelmi Bea Birttihirmu) on myös C/C -lonkat ja huomattava sukurasite siihen (emänsä on jättänyt paljon C-lonkkaa). Jännitän jo etukäteen Helkan (Ihanhelmi Catujen Kuningatar) lonkkakuvia - onhan se samaa sukua. Parhaani yritän etsiä molemmille nartuille sopivia sulhasia ottaen terveyden osalta erityisesti lonkkatulokset huomioon. Se ei kuitenkaan voi olla ainoa huomioitava asia ja sopivia uroksia tuntuu olevan harmittavan vähän.

Vuosina 2012-2018 syntyneiden koirien kyynärtuloksia.
Taulukko: KoiraNet 01/2020
Jos tarkastellaan kyynärtilastoja, niin vuosina 2012-2018 syntyneistä gööteistä on kuvattu kyynäriltään (HUOM! Kennelliiton kautta!) 398 koiraa ja näistä 2 tai 3 kyynärät on olleet 10 koiralla. Tällä hetkellä Suomen Kennelliitto ei lausu länsigöötanmaanpystykorvien kyynäriä ollenkaan. Katsottiin, ettei perinteinen kyynärnivelen kasvuhäiriön lausuminen ole gööttien rakenne huomioon ottaen niille otollisin. Tämä muutos astui voimaan vuosi sitten (1/2019). Tämän myötä esimerkiksi vuosina 2017, 2018 ja 2019 syntyneiden koirien kyynäriä voi jäädä valitettavan paljon tutkimatta. Se on nähtävissä ylläolevasta KoiraNetin kautta kuvatusta taulukosta.

Taulukossa Incoc -lausuntopalvelussa 24.01.2020 olevat kyynärtulokset gööteillä.
Kyynärlausunnot on kuitenkin mahdollista saada inkongruenssin osalta Incoc -lausuntopalvelun kautta. Jonain päivänä inkongruenssin lausuminen tulee gööteille myös Kennelliiton kautta, toivottavasti tämän vuoden (2020) aikana. Tässä linkissä on avattu hieman kyynärnivelen inkongruenssia.

Incoc-lausuntopalvelussa on tällä hetkellä lausuttuna 36 göötin kyynärtulokset. Esimerkiksi vuonna 2017 Kennelliitto on lausunut kyynäriltään 71 koiran tulokset ja vuonna 2018 83 koiran tulokset. Siihen nähden viime vuonna kuvatut 34 koiraa on hyvin vähän. Vielä emme voi sanoa oikeastaan juuta eikä jaata siitä, onko meillä inkongruenssin osalta kuinka "tervettä" gööttipopulaatiota, tutkittuja koiria on niin minimaalinen määrä. Nyt jos tarkastellaan näitä määriä, niin 11%:lla  inkongruenssin osalta tutkituista koirista on ollut joitain muutoksia kyynärissään.

Kennelliiton päätös olla lausumatta rodun kyynärtuloksia tällä hetkellä ollenkaan on itseäni harmittava asia. Göötit on kuitenkin "isoja pieniä koiria" ja niiden etupää ottaa vastaan paljon. Nyt meillä on huonossa tapauksessa jopa useamman vuoden tauko kyynärien kuvaamisesta ja juuri ne koirat jotka ovat nyt kuvausiässä jäävät mahdollisesti kokonaan vaille kyynärtuloksia.  Toivottavasti mahdollisimman moni innostuisi hyödyntämään Incocia ja ottamaan kyynärtulokset edes sitä kautta. Meidän rotuyhdistyksemme ei ainakaan toistaiseksi ole nähnyt tarpeelliseksi suositella Incoc -lausuntopalvelun käyttöä rodun harrastajille, toivottavasti tämä asia muuttuisi jossain kohtaa.

Rotumme parissa on onneksi alettu tutkia selkiä enemmän. Harmillisesti osa ei kuitenkaan ota tuloksia virallisena vaan luottaa ainoastaan kuvanneen ortopedin lausuntoon. En sano, etteikö varmasti sitäkin kautta saisi paikkansa pitäviä selkätuloksia, mutta siitä huolimatta annan enemmän painoarvoa Kennelliiton eläinlääkäreiden lausumille tuloksille. Ne näkyvät kaikissa tilastoissa ja ovat kaikkien saatavina, ja niitä lausuva eläinlääkäri on varmasti puolueeton sanomaan mitä siellä kuvissa näkee.

Vuonna 2012 syntyneistä koirista selän osalta (näissä lukumäärissä huomioitu vaan tutkittuna LTV!) on tutkittu 24 koiraa, vuonna 2013 syntyneistä koirista 22 koiraa, vuonna 2014 syntyneistä koirista taas 28 koiraa, vuonna 2015 syntyneistä koirista 36 koiraa, vuonna 2016 syntyneistä koirista 63 koiraa, vuonna 2017 syntyneistä koirista 36 koiraa ja vuonna 2018 syntyneistä koirista 23 koiraa. Nämä määrät ovat kuitenkin kasvaneet ja olemme saaneet lisää näyttöä rodun terveydestä selän osalta. Kaikkia vuosina 2017 tai 2018 syntyneistä koirista (jotka on ajateltu luustokuvata) ei ole vielä keretty tutkimaan.

Vuosina 2012-2018 syntyneiden silmäpeilattujen koirien lukumääriä.
Taulukko: KoiraNet 01/2020
Silmien osalta rotuyhdistys ei suosittele käyttämään jalostukseen koiraa, jolla on todettu muutoksia liittyen perinnölliseen kaihiin tai länsigöötanmaanpystykorvien omaan retinopatiaan. Silmäpeilauksen lisäksi moni ottaa koiralleen/pentueelleen myös lisäksi esimerkiksi mydogdna -passin, jota kautta saadaan geenitestitulos retinopatian osalta. Tämä ei kuitenkaan kerro koko totuutta vaan sairastumismahdollisuuden yhden geenin osalta -> sairauden tiedetään olevan kuitenkin kiinni useammasta geenistä. Aiempi riskitesti retinopatiaan oli tämän suhteen siis ehkä jopa tarkempi. Harmi, ettemme voi enää saada tuloksia näistä molemmista, kuten jossain kohtaa saimme.

Vuosina 2012-2018 syntyneiden silmäpeilattujen koirien tutkimustulokset. Muu verkkokalvon sairaus -nimikkeellä kulkee länsigöötanmaanpystykorvien perinnöllinen retinopatia.
Taulukko: KoiraNet 01/2020

Tervettä koiraa ei voi ikinä luvata kenellekään missään määrin, vaikka tutkisimme koiristamme kaiken mahdollisen. Mielestäni kuitenkaan terveitä koiria ei voi yrittääkään kasvattaa, jos ei tutki edes näitä ns. perusasioita jalostukseen käytettäviltä koiriltaan. Sitä hienompaa on löytää kasvatinomistajia, jotka ymmärtävät kuinka tärkeää näiden tutkimusten tekeminen on kasvattajalle ja rodulle.

LOPPUPÖLINÄT

Näin lopputulemana en tiedä saako kukaan tästä tekstistä irti ja mitä saa! Tulipa kuitenkin edes vähän kirjoitettua ajatuksia eteenpäin. Olisin saanut vielä lisää tuumattua joistakin asioista, mutta tuntui että tämä teksti vaan kasvaa ja kasvaa niin mahdottoman pitkäksi, ettei tätä jaksa kohta lukeakaan. Olen useampana päivänä tätä kirjoittanut ja yrittänyt kasata ajatuksiani. Tässä jonkunlainen lopputulos.

Olisin halunnut kirjoittaa ulkonäöstä vielä erikseen, mutta ajattelin jättää sen johonkin toiseen kertaan. Tätä tekstiä kun on jo ihan riittämiin tässäkin.

Jamosch Dana "Dansku"

Dansku muutti minun luokseni loppukesästä 2014. Olen lapsuuteni kasvanut saksanpaimenkoirien keskellä ja minulla oli suuri salainen haa...