maanantai 24. helmikuuta 2020

Göötti ja noutokapula

Yllämainittu aihe on ollut minulle aina vähän haastava. Teoriassa tiedän, kuinka lähteä työstämään aihetta, mutta se on ollut tosi vaikea työstettävä. Katselin Koirakoulu Raikun Walk-in Toko -ryhmän ohjelmasta, että tiedossa oli sunnuntaille noutokapulaharjoitteita. Mietin onko ajan haaskausta mennä Nessan kanssa sinne, mutta ajatus oli, että ainakin se pääsee näkemään muita koiria. Me ihmiset ollaan pari viikkoa sairastettu, niin jäänyt kaikki tekeminen vähän vähemmälle.

Raikussa Nessa yllätti minut hyvin nopeasti. Lähdettiin naksuttelemaan sen kanssa siitä, että kapulaa kosketaan. Se sujui hyvin hienosti. Vahvistin kuitenkin kerran vahingossa tassun nostamista samaan aikaan, joten siitähän Nessan riemu repesi, kun pääsi antamaan tassua noutokapulalle. Tämä saatiin onneksi kitkettyä nopeasti pois, kun kriteeri oli koskea noutokapulaa ja pitää tassut maassa. Nessa muutaman kerran tarjosi kapulan ottamista suuhun, joten kriteeriä muutettiin.

Seuraavaksi vaadittiin kapulan ottamista suuhun, niin että minä kuitenkin pidin sen kädessäni. Se sujui myös oikean hienosti ja kapulan tökkimiset jäi nopeasti pois. Tästä pääsimme etenemään siihen, että kun Nessa ottaa kapulan, minä päästän irti ja Nessa pitää kapulaa. Sitä kautta lähdetään kotonakin naksuttelemaan niistä pienistä hetkistä kun Nessa pitää kapulaa ja haetaan kestoa sille toiminnalle. Jossain kohtaa mukaan otetaan myös istuminen. Alokasluokassahan on liikkeenä kapulan pitäminen istuen joko edessä tai perusasennossa vieressä.

Minulle jäi tästä tosi positiivinen mieli ja uskon, että Nessa oppii kapulan pidon. Ehkä tämä oli joku opetus myös minulle itselleni, ettei pitäisi luoda mitään ennakkoluuloja ja toimia niiden mukaan. Toivo rakastaa noutokapulaa, joskus se oli varastanut sellaisen yksinollessaan ja leikkinyt sillä järsien sen kauniiksi. Toivo leikkii paljon leluilla ihmisen kanssa ja ilman, Nessa sen sijaan ei juurikaan leiki ihmisen kanssa. Muiden koirien kanssa se voi leikkiä, mutta yksinkään ei juurikaan.

Noutokapulajuttujen lisäksi tehtiin Raikussa myös seuraamista ja temponvaihdoksia siinä. Nessan seuraaminenhan on käytännössä namikäden seuraamista, mutta tuollainen häiriössä puuhastelu oli ihan mukavaa. Ja Nessa niin tykkää kaikesta. Välillä itse toivoisin, että olisi jotain muuta palkkaa kuin niitä erikoisnappuloita, mutta kaikki aikanaan.

Nessalle on tosi vaikeaa toimia muiden koirien kanssa samassa tilassa samaan aikaan. Se on salamana valmis reagoimaan johonkin mitä muut koirat tekee ja on vähän epäluuloinen niiden suhteen. Raikussakin pariin kertaan huomasin sen tunnetilan muutokset niin, että olisi ollut tyhmää jankata mitään sen enempää. Siitä tuli jotenkin pälyilevä eikä se halunnut lähteä peliin enää niin mieluusti mukaan. Se pääsi niistä tilanteista lopulta yli, mutta silloin sitä selkeästi ahdisti siinä tilassa joku tosi paljon.

Nessan kortisoniannos on muuten laskusuunnassa! Toistaiseksi mennään vielä oireetta, vaikka yli viikon syönyt jo pienempää annosta. Toivottavasti tämä suunta jatkuu eikä oteta takapakkia. Eron pissahätien suhteen huomaa ainakin jo, enää ei tarvitse ihan koko aikaa laskea koiraa pissalle.


torstai 13. helmikuuta 2020

Ajatuksia

"YLEISVAIKUTELMA
Länsigöötanmaanpystykorva on pieni, matalaraajainen ja vankka, ei kuitenkaan liian matala. Olemus ja ilme kertovat valppaudesta, eloisuudesta ja tarmokkuudesta.


KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE
Valpas, tarmokas, rohkea ja tarkkaavainen."

LUONNE

Jokainen meistä tulkitsee koiraa eri tavalla. Samalla tapaa meillä on erilaiset haaveet ja odotukset koirillemme ja teemme itse määritelmät siitä, minkälainen on hyvä luonne. Määritämme itse mitkä ovat meidän mielestämme sekä koiran epämiellyttäviä että miellyttäviä ominaisuuksia. Jokainen kuitenkin tähtää todennäköisesti edes jollain tasolla yhteen päämäärään hyvää luonnetta määrittäessään: juuri oman elämän koiran kanssa tulisi olla mukavaa. Siltä pohjalta voidaan lähteä hakemaan niitä miellyttäviä ja epämiellyttäviä ominaisuuksia.

Kuten ylläoleva pätkä rotumääritelmästä kertoo, länsigöötanmaanpystykorvan tulisi olla valpas, tarmokas, rohkea ja tarkkaavainen. Se on myös toiminut pihakoirana vahtien lapsia, pyydystäen rottia ja ilmoittaneen vieraista haukkumalla (lähde).

Minun silmissäni sellainen "perusgöötti" on nimenomaan juuri sitä mitä rotumääritelmä kertookin käyttäytymisen ja luonteen osalta. Göötti on vilkas, kaikkeen perheen puuhaan mielellään osallistuva koira. Se kulkee rohkeasti mukana missä vaan eikä juuri epäröi uusien tai erilaisten asioiden kohdalla. Göötti osaa rauhoittua kotona, mutta on kuitenkin ns. aina valmis toimintaan.


Kaikkea ei kuitenkaan saa itsestäänkään, vaan joitain asioita joutuu koiralle opettamaan. Jos haluamme, että pentu osaa rauhoittua kotonakin, meidän pitää myös opetella olemaan sen kanssa rauhassa kotona eikä viihdyttää sitä jatkuvasti keksimällä sille jotain puuhaa. Ottaa esimerkiksi yhteisiä hetkiä sohvalla koira kainalossa. Itse lopetan myös pennun kanssa hyvin pian yöpissatukset, sillä meillä nukutaan yöllä eikä touhuta menemään. Pennut oppivatkin nopeasti pidättämään pissaa aamuun saakka - ja silloin onkin kiire ulos.

Göötti on usein vilkas ja toimelias, se keksii kyllä puuhaa itselleen mikäli omistaja ei ole valmis sitä järjestämään. Omistajan tehtävä on aina opettaa peruskäytöstavat koiralle ja huolehtia perustarpeiden kunnossapidosta. Göötti jaksaa ulkoilla päivittäin paljonkin ja se kulkee helposti isompien koirienkin mukana.


Missään määrin minun mielikuvissani göötin ei kuulu olla arka tai vihainen. Ei ihmisiä, muita koiria tai alustoja/paikkoja tms kohtaan. Ei välttämättä tarvitse olla mikään "yltiösosiaalinen" ja rakastaa kaikkia ihmisiä ja koiria. Mieluummin toki itse otan koiralleni sen, kuin arkuuden/vihaisuuden. Minusta sekin on kuitenkin ihan hyväksyttävä (ja itseänikin miellyttävä) käytös, että koira suhtautuu ns. vieraisiin (oman perheen ulkopuolisiin) välinpitämättömästi ja painoarvoa on enemmän sillä omalla ihmisellä tai perheellä.

Haukkuminen on välillä vähän valitettava rodun ominaisuus. Se on kuitenkin göötille hyvin ominaista käytöstä ja sellaista on siltä haluttu alkujaan sen toimiessa pihan vahtikoirana. Sitä kautta yritän itse antaa omille koirilleni anteeksi niiden haukkuherkkyyksiä - muistutan itseäni todella usein niiden alkuperäisestä käyttötarkoituksesta. Jotkut rodun yksilöt haukkuvat enemmän kuin toiset. Paljon puhutaan siitä, kuinka sitkeällä kouluttamisella voidaan vaikuttaa siihen paljonko koira haukkuu - varmasti voi ja voi olla vaikuttamattakin. Sanoisin tämän riippuvan tosi paljon myös siitä yksilöstä ja sen ominaisuuksista. Samankin rodun sisällä toiset nyt vain sattuu olemaan paljon herkempiä haukkumaan kuin toiset.

Minun omat koirani eivät myöskään ole olleet riistaviettisiä, vaan niitä on pystynyt huoletta pitää metsälenkeilläkin vapaana eikä ole tarvinnut pelätä riistan perässä juoksevaa koiraa. Näitäkin kuitenkin gööteissä on enkä ole laittamassa sitä "koulutuksen piikkiin", sillä vaikka koiralla olisi varmakin luoksetulo, niin siitä lähipuskasta säntäävä jänis voi olla silti liikaa. Meistä jokainen oppii tuntemaan oman koiransa ja osaa toimia sen mukaan.


Meidän perheen ensimmäinen göötti, Helmi, on minun silmissäni aina sellainen oikea helmi. Se lähti kanssani minne vaan ja teki mitä vaan, luotti lähes varauksetta kaikkeen mitä keksin siltä pyytää. Se ei epäröinyt uusia asioita vaan suhtautui kaikkeen reippaasti. Vieraista ihmisistä se ei juuri välittänyt vaan suhtautui aika välinpitämättömästi. Osasi ottaa iisisti silloin kun ei touhuttu mitään, mutta sitten kun touhuttiin niin antoi parhaansa ja rakasti touhuta. Sen kanssa oli tosi helppo kulkea ja olla. Ruoka oli sille tärkeimpiä asioita elämässä, yksi ominaisuus jota itse koirassa arvostan onkin ahneus.

Yhteistyöhalukkuutensa puolesta göötti soveltuu erinomaisesti myös erilaisiin harrastuksiin. Monelle rotu voikin olla tuttu esimerkiksi agilitykentiltä, myös tokossa, rallytokossa ja noseworkissa voi törmätä gööttiin. Parhaimmillaan koira taitaakin olla, kun pääsee tekemään jotain yhdessä omistajansa kanssa - ei lajilla välttämättä niin väliä. Ihminen taas voi joutua määrittämään lajia taas oman kiinnostuksensa mukaan.

Luonne on minusta tärkeimpiä asioita koirassa. Se pitkälti määrittää sen, minkälaista elämä koiran kanssa tulee olemaan. Tärkeintä olisi kuitenkin saada oikea koira ja ihminen kohtaamaan, onhan pentueissakin jokainen koira omanlaisensa. Aina näin ei käy, eikä se ole missään määrin häpeä myöntää sitä. Koiralle löytyy todennäköisesti uusikin koti, joka sopii sille paremmin. Aikuisen koiran kohdalla voi olla jopa helpompaa etsiä sille kotia - tiedetään jo vähän minkälainen se on ja minkälainen ihminen/perhe juuri sille koiralle sopisi parhaiten.

TERVEYS

Monesti sanotaan, että länsigöötanmaanpystykorva on perusterve rotu. Itse kääntäisin sen ehkä niin, että rakenne on terve eikä liioiteltu. Nykyään saa kuitenkin lukea paljon niistä terveysseikoista, jotka saattavat olla arkielämää haittaavia. Tällaisiksi määrittäisin ainakin näin äkkiseltään autoimmuunisairaudet (esimerkiksi IBD) ja allergiat/yliherkkyydet/atopiat. Juuri nämä arkielämää haittaavat terveysseikat ovat niitä, joita ei kirjata minnekään ylös ja ne joskus saatetaan jättää huomiotta jalostusvalinnoissa. Soisi niillekin olevan jonkun oman julkisen tietokantansa, minne esimerkiksi omistaja itse voisi ilmoittaa koirallaan havainnoimistaan terveysongelmista. Se taas on eri asia, kuinka moni meistä uskaltaisi tai haluaisi laittaa tällaisia huomioita kaikkien pällisteltäväksi.

Göötti ei kuulu PEVISA:an (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma), mutta rotuyhdistys suosittelee tutkimaan jalostukseen käytettäviltä koirilta lonkat (jalostuskäyttöä suositellaan tuloksin A-C) ja silmät. Silmätarkastustuloksen tulisi olla alle 2 vuotta vanha sinä hetkenä kun koiraa käytetään jalostukseen. Myös kahden C-lonkkaisen koiran yhdistämistä ei suositella.

Tällainen sivukommentti tähän väliin, että minä itse henkilökohtaisesti en ymmärrä miksi PEVISAan kuulumisesta on tehty meidän rodussa sellainen mörkö. Mitä pahaa olisi vaatia kotimaisilta, jalostukseen käytettäviltä koirilta pakollisina tuloksina ne lonkat ja silmät? Poikkeuksena tosiaan ulkomaiset koirat, joilla ei välttämättä tarvitsisi olla tutkimuspakkoa. Mikäli oikein muistan (huom, tätä en ole tarkistanut nyt mistään!), Suomessa on tehty viimeisen viiden vuoden aikana kaksi pentuetta, jotka eivät täyttäisi näitä vaatimuksia silmätarkastuksen osalta. Se on minusta suuri harmi, sillä nämä tutkimukset eivät lopunkaiken maksa edes niin paljoa ja tieto on aina meille kotiin päin.

Vuosina 2012-2018 syntyneiden koirien lonkkatuloksia.
Taulukko: KoiraNet 01/2020
Vaikka lonkat/kyynärät rodulla onkin usein ok (A-C/0-1), niin nämä eivät yleensä käsittääkseni vaivaa koiraa tuloksen ollessa mainituista huonoinkin (C). Vuosina 2012-2018 syntyneistä gööteistä on kuvattu lonkiltaan yhteensä 539 gööttiä ja näistä ainoastaan 19 koiraa omasi D:n lonkat, sitä huonompia tuloksia ei ollut ollenkaan. Voisi siis todeta, että vakavat lonkkaviat ovat rodulla aika harvinaisia. Siitä huolimatta soisi annettavan enemmän huomiota näiden tulosten parantamiseksi. Prosentuaalisesti mietittynä C-lonkkaa tulee kuitenkin yksilöillä aika paljon.

Olen paraskin puhumaan C-lonkkien huomioimisesta - sijoitusnartullani Lempillä (Ihanhelmi Bea Birttihirmu) on myös C/C -lonkat ja huomattava sukurasite siihen (emänsä on jättänyt paljon C-lonkkaa). Jännitän jo etukäteen Helkan (Ihanhelmi Catujen Kuningatar) lonkkakuvia - onhan se samaa sukua. Parhaani yritän etsiä molemmille nartuille sopivia sulhasia ottaen terveyden osalta erityisesti lonkkatulokset huomioon. Se ei kuitenkaan voi olla ainoa huomioitava asia ja sopivia uroksia tuntuu olevan harmittavan vähän.

Vuosina 2012-2018 syntyneiden koirien kyynärtuloksia.
Taulukko: KoiraNet 01/2020
Jos tarkastellaan kyynärtilastoja, niin vuosina 2012-2018 syntyneistä gööteistä on kuvattu kyynäriltään (HUOM! Kennelliiton kautta!) 398 koiraa ja näistä 2 tai 3 kyynärät on olleet 10 koiralla. Tällä hetkellä Suomen Kennelliitto ei lausu länsigöötanmaanpystykorvien kyynäriä ollenkaan. Katsottiin, ettei perinteinen kyynärnivelen kasvuhäiriön lausuminen ole gööttien rakenne huomioon ottaen niille otollisin. Tämä muutos astui voimaan vuosi sitten (1/2019). Tämän myötä esimerkiksi vuosina 2017, 2018 ja 2019 syntyneiden koirien kyynäriä voi jäädä valitettavan paljon tutkimatta. Se on nähtävissä ylläolevasta KoiraNetin kautta kuvatusta taulukosta.

Taulukossa Incoc -lausuntopalvelussa 24.01.2020 olevat kyynärtulokset gööteillä.
Kyynärlausunnot on kuitenkin mahdollista saada inkongruenssin osalta Incoc -lausuntopalvelun kautta. Jonain päivänä inkongruenssin lausuminen tulee gööteille myös Kennelliiton kautta, toivottavasti tämän vuoden (2020) aikana. Tässä linkissä on avattu hieman kyynärnivelen inkongruenssia.

Incoc-lausuntopalvelussa on tällä hetkellä lausuttuna 36 göötin kyynärtulokset. Esimerkiksi vuonna 2017 Kennelliitto on lausunut kyynäriltään 71 koiran tulokset ja vuonna 2018 83 koiran tulokset. Siihen nähden viime vuonna kuvatut 34 koiraa on hyvin vähän. Vielä emme voi sanoa oikeastaan juuta eikä jaata siitä, onko meillä inkongruenssin osalta kuinka "tervettä" gööttipopulaatiota, tutkittuja koiria on niin minimaalinen määrä. Nyt jos tarkastellaan näitä määriä, niin 11%:lla  inkongruenssin osalta tutkituista koirista on ollut joitain muutoksia kyynärissään.

Kennelliiton päätös olla lausumatta rodun kyynärtuloksia tällä hetkellä ollenkaan on itseäni harmittava asia. Göötit on kuitenkin "isoja pieniä koiria" ja niiden etupää ottaa vastaan paljon. Nyt meillä on huonossa tapauksessa jopa useamman vuoden tauko kyynärien kuvaamisesta ja juuri ne koirat jotka ovat nyt kuvausiässä jäävät mahdollisesti kokonaan vaille kyynärtuloksia.  Toivottavasti mahdollisimman moni innostuisi hyödyntämään Incocia ja ottamaan kyynärtulokset edes sitä kautta. Meidän rotuyhdistyksemme ei ainakaan toistaiseksi ole nähnyt tarpeelliseksi suositella Incoc -lausuntopalvelun käyttöä rodun harrastajille, toivottavasti tämä asia muuttuisi jossain kohtaa.

Rotumme parissa on onneksi alettu tutkia selkiä enemmän. Harmillisesti osa ei kuitenkaan ota tuloksia virallisena vaan luottaa ainoastaan kuvanneen ortopedin lausuntoon. En sano, etteikö varmasti sitäkin kautta saisi paikkansa pitäviä selkätuloksia, mutta siitä huolimatta annan enemmän painoarvoa Kennelliiton eläinlääkäreiden lausumille tuloksille. Ne näkyvät kaikissa tilastoissa ja ovat kaikkien saatavina, ja niitä lausuva eläinlääkäri on varmasti puolueeton sanomaan mitä siellä kuvissa näkee.

Vuonna 2012 syntyneistä koirista selän osalta (näissä lukumäärissä huomioitu vaan tutkittuna LTV!) on tutkittu 24 koiraa, vuonna 2013 syntyneistä koirista 22 koiraa, vuonna 2014 syntyneistä koirista taas 28 koiraa, vuonna 2015 syntyneistä koirista 36 koiraa, vuonna 2016 syntyneistä koirista 63 koiraa, vuonna 2017 syntyneistä koirista 36 koiraa ja vuonna 2018 syntyneistä koirista 23 koiraa. Nämä määrät ovat kuitenkin kasvaneet ja olemme saaneet lisää näyttöä rodun terveydestä selän osalta. Kaikkia vuosina 2017 tai 2018 syntyneistä koirista (jotka on ajateltu luustokuvata) ei ole vielä keretty tutkimaan.

Vuosina 2012-2018 syntyneiden silmäpeilattujen koirien lukumääriä.
Taulukko: KoiraNet 01/2020
Silmien osalta rotuyhdistys ei suosittele käyttämään jalostukseen koiraa, jolla on todettu muutoksia liittyen perinnölliseen kaihiin tai länsigöötanmaanpystykorvien omaan retinopatiaan. Silmäpeilauksen lisäksi moni ottaa koiralleen/pentueelleen myös lisäksi esimerkiksi mydogdna -passin, jota kautta saadaan geenitestitulos retinopatian osalta. Tämä ei kuitenkaan kerro koko totuutta vaan sairastumismahdollisuuden yhden geenin osalta -> sairauden tiedetään olevan kuitenkin kiinni useammasta geenistä. Aiempi riskitesti retinopatiaan oli tämän suhteen siis ehkä jopa tarkempi. Harmi, ettemme voi enää saada tuloksia näistä molemmista, kuten jossain kohtaa saimme.

Vuosina 2012-2018 syntyneiden silmäpeilattujen koirien tutkimustulokset. Muu verkkokalvon sairaus -nimikkeellä kulkee länsigöötanmaanpystykorvien perinnöllinen retinopatia.
Taulukko: KoiraNet 01/2020

Tervettä koiraa ei voi ikinä luvata kenellekään missään määrin, vaikka tutkisimme koiristamme kaiken mahdollisen. Mielestäni kuitenkaan terveitä koiria ei voi yrittääkään kasvattaa, jos ei tutki edes näitä ns. perusasioita jalostukseen käytettäviltä koiriltaan. Sitä hienompaa on löytää kasvatinomistajia, jotka ymmärtävät kuinka tärkeää näiden tutkimusten tekeminen on kasvattajalle ja rodulle.

LOPPUPÖLINÄT

Näin lopputulemana en tiedä saako kukaan tästä tekstistä irti ja mitä saa! Tulipa kuitenkin edes vähän kirjoitettua ajatuksia eteenpäin. Olisin saanut vielä lisää tuumattua joistakin asioista, mutta tuntui että tämä teksti vaan kasvaa ja kasvaa niin mahdottoman pitkäksi, ettei tätä jaksa kohta lukeakaan. Olen useampana päivänä tätä kirjoittanut ja yrittänyt kasata ajatuksiani. Tässä jonkunlainen lopputulos.

Olisin halunnut kirjoittaa ulkonäöstä vielä erikseen, mutta ajattelin jättää sen johonkin toiseen kertaan. Tätä tekstiä kun on jo ihan riittämiin tässäkin.

torstai 6. helmikuuta 2020

Tunnetila

Kun meillä treenataan, sen useimmiten kuulee. Dansku vuotaa jonkun verran vinkumalla. Olen vähän saanut sitä karsittua pois, mutta se on tuntunut mahdottomuudelta, kun minulla ei ole ollut oikeita työkaluja sen poiskitkemiseksi. Ennen kuin tutustuin eläintenkouluttaja -opiskelujeni kautta yhteen nykyiseen ystävääni, minulla ei ollut hajuakaan siitä, kuinka voisin lähteä muokkaamaan Danskun tunnetilaa meidän yhteisessä tekemisessä. Danskuhan on tosi kiihkeä siinä kohtaa, kun aletaan tottistella.

Kävimme Danskun kanssa keskiviikkona Suomenselän palveluskoirien treeneissä mukana, kokeilemassa voisiko siellä olla meille sopiva treeniporukka. Mehän ollaan oltu vailla treeniporukkaa tästä lähialueelta koko se aika, kun ollaan asuttu täällä suunnalla. Googlaamalla en ole oikeastaan löytänyt mitään tarkempaa tietoa koko Suomenselän palveluskoirista, mutta sattumalta tuli työkaverin kanssa aihe puheeksi ja päästiin käymään vierailevina tähtinä treeneissä mukana.

Tuntui että ensimmäistä kertaa meillä oli sellaista treeniseuraa, jolla oli kokemusta samankaltaisista koirista, mitä Dansku. Ja saatiin sellaisia vinkkejä, joista voisi olla hyötyäkin ja jotka voisivat edesauttaa Danskun tunnetilan työstämistä. Itse en ole tajunnut hakea sitä mihinkään muuhun kuin perusasentoon ja seuraamiseen, vasta noissa treeneissä tajusin, että tietenkin se tunnetila haetaan ihan kaikkeen muuhunkin. Ihan kaikki on osa sitä tekemistä ja kokonaisuushan siinä vaikuttaakin. Ei saatu vinkkiä heitellä koiralle palloa niin kauan että se rauhoittuu - tämäkin kokeiltu, Dansku noutaisi palloa loppuelämänsä jos siihen leikkiin lähtee. Minä itse olen vähän sellainen sählä ja touhottaja. Dansku päinvastoin odottaa jotain muuta käytöstä, se kun on vähän sellainen tosikko ja haluaa että hommat tehdään just silleen kun tehdään ja piste. Ei mitään ylimääräistä sählinkiä, se saa sen hermot vuotamaan pihalle hyvinkin nopeasti.

Minua jännitti ihan kauheasti tuollainen treeniporukka, missä yksi tekee ja muut katsoo (jos katsoo). Oli kuitenkin tosi antoisaa, kun joku kertoo miten hänen mielestään on fiksumpaa tehdä joku asia. Ensin tehtiin Danskun kanssa seuraamista ja luoksetulo just niin kuin sähläten usein tehdäänkin. Nyt se varmaan korostui vielä lisää, kun mua jännitti hirveesti. Sitten saatiin vinkkiä siihen, kuinka meidän oikeesti kannattaisi lähteä sitä tunnetilaa työstämään ja hakemaan koiralta sitä rauhallisuutta tekemiseen. Kyllähän mä joskus olen niitä asioita vaatinut, mutta nyt siitä on tullut vaan sellainen sähläysrinki. Ensinnä oltiin tarkkoja siitä, että kun pyydän Danskun maahan (oli sitten huilimaahanmeno tai tarkka maahanmeno) niin sieltä lähdetään oikeasti vasta sitten kun käsky käy ja tunnetila on oikea.

Dansku osaa hakea tunnetilaa tosi hienosti sitten, kun oivaltaa mistä on kyse. Luulisin sen olevan tämän asian suhteen hyvinkin kehityskelpoinen, mutta katsotaan kuinka päästään edistymään!

keskiviikko 5. helmikuuta 2020

Walk-in Arkitokoilut

Sunnuntaisin Koirakoulu Raikussa Kuortaneella on erilaisia Walk-in -ryhmiä eri aiheilla: on rally-tokoa, tokoa, arkitokoa ja aktivointia, pentukoulua, näyttelytreenejä ja noseworkia. Olen käynyt Danskun kanssa joskus rallytokossa ja Nessan kanssa kerran aikaisemmin arkitokossa. Nyt oli vuorossa taas arkitokoa ja teemana oli tällä kertaa rauhoittuminen.

Nessan kannalta on jo huippu hieno juttu, kun päästään jonnekin "muiden koirien ilmoille". Silloin, kun Nessa oli pentu, olin yleensä aina töissä sunnuntaisin paitsi kun meillä oli erikseen toivottuna joku näyttelyvapaa. Sunnuntait oli siis harvinaisen huonoja treenipäiviä. Vanhempainvapaalla olin ensimmäistä kertaa "vapaa" lähtemään jonnekin sunnuntaina hengaamaan, joten silloin käytiin
ensimmäistä kertaa Raikussa.

Nessa rakastaa ruokaa, ruuan tähden sen voisi saada varmaan kävelemään päälläänkin. Ei haittaa, vaikka saamme käyttää ainoastaan erikoisruokanappuloita. Nessa syö tällä hetkellä Royal Canin Gastro Intestinal Low Fat -nappuloita, mutta haaveilen jo vähän siitä, että voitaisiin kokeilla jotain muutakin. Makupaloina on vähän tylsää käyttää kuivia nappuloita ja turvotettuna ne menee ällöttäväksi mössöksi.

Alkuun koirakoulun sali täyttyi koirien haukkumisesta, kun koirat haukkuivat siellä keskenään. Nopeasti kaikki kuitenkin rauhottuivat, makupalat olivat oiva apu siihen. Samassa tilassa oli arkitokotreenien lisäksi myös näyttelytreenit. Näyttelytreeneissä juoksevat koirakot välillä hirvittivät vähän Nessaa, mutta makupaloja etsimällä sain sen suhteellisen rauhalliseksi silti.

Opeteltiin rauhoittumista maahanmenon kautta. Tehtiin harjoituksia maassa pysymisen suhteen. Nessa on kehittynyt maahanmenossaan huimasti, mutta koirakoulu ja muista koirista lähtevä meteli teki sille siitä vähän haastavaa. Loppua kohti maahanmenot alkoi kuitenkin sujua paremmin. Koirakoulussa harjoiteltiin maassa pysymistä, vaikka ohjaaja otti askeleen taakse tai sivulle, taputti käsiään tai laski ääneen. Nämä tuntuivat alkuun ihan mahdottomilta, kunnes saatiin kuin saatiinkin ne onnistumaan! Helpotin niitä kyllä mahdollisuuksien mukaan, mutta sain taas kelpomuistutuksen itselleni siitä, että tehtäviä tulee vaikeuttaa jossain kohtaa, jotta tehtävässä voidaan edetä kunnolla.

Meillä olisi sarjakortissa vielä yksi koirakoulukäynti, joka pitäisi käyttää helmikuun aikana. Pitää miettiä menisinkö sinne Danskun vai Nessan kanssa ja vielä se, että mitä mentäisiin tekemään! Nessalle tekee ohjatut tokot tosi hyvää, mutta ne on myös kivaa vaihtelua Danskun kanssa.

sunnuntai 2. helmikuuta 2020

Vuosi 2020

Mitä toivotaan tältä vuodelta?


Esitin äidilleni syntymäpäivälahjatoiveen joulukuussa. Se oli Palveluskoiraliiton kilpailulisenssi, joka vaaditaan päästäkseen esimerkiksi tottelevaisuus- tai rallytokokilpailuihin. Äiti tarttui tuumasta toimeen ja näin tein eräänä tammikuisena aamulla tilauksen lisenssin suhteen. Nyt meillä on kilpailulupa!

Haaveilen, että pääsisin sekä Nessan että Danskun kanssa käymään rallytokossa ja Danskun kanssa lisäksi myös tokossa. En tiedä kuinka Nessan psyyke kestäisi kilpailutilanteita (tai pääseekö se edes ikinä eroon kortisonilääkityksestä), mutta ainakin meillä on nyt senkin kanssa mahdollisuus. Pitäsisihän sille lisenssille jotain käyttöäkin saada!

Mitään erityisiä toiveita minulla ei sinällään ole, mutta alle vähän vuodenajoittain jotain mietintää siitä, mikä silloin voisi olla ajankohtaista.

Talvi

Tammikuu on jo ohi, mutta tammikuussa olen ehdottoman tyytyväinen siihen, että olen oikeasti harrastanut koirieni kanssa. Tammikuussa ollaan tehty asioita varmaan oikeasti enemmän kuin koko viime vuonna. Ollaan käyty useampi kerta Seinäjoella koirahallilla ja olen saanut aikaiseksi rakentaa Nessalle tokopohjaa paljon aiempaa paremmin.

Nessan sairastamisrintamalla meillä on mennyt paremmin, hetkittäin sen oireilut on poissa ja se on tolkutonta haukkumista lukuunottamatta melkein kuin normaali koira. Noin viikon ajan Nessa syö vielä korkeampaa kortisoniannostusta ja sen jälkeen meidän olisi tarkoitus alkaa laskea annosta pienemmäksi. Toivotaan, että tilanne pysyy silti yhtä hyvänä. Iso miinus sairasteluihin siitä, että Nessa oli juoksun tärppien aikaan tosi kipeä ja litalginia kului sitä kipulääkitessä.

Nyt talvella odotetaan Lempille juoksuja! Seuraavasta juoksusta sitä ei ole vielä tarkoitus astuttaa, mutta sitä seuraavasta vähän haaveilen.

Kevät

Olen tutkinut kevään kilpailukalentereita ja ehdoton toive olisi se, että tekisin sen kuuluisan kisailmoittautumisen! Olisi huisin hienoa päästä kokeeseen asti. Tokokokeista haaveilen, mutta jos rallytokokilpailulla aloittaisi..? Saa nähdä. Rallytoko olisi tavallaan iisimpi aloitus käydä vähän fiilistelemässä koetunnelmia.

Huhtikuussa olisi myös tarkoitus silmäpeilata Lempi. Se sitten lopullisesti kertoo siitä, tuleeko Lempille ikinä pentuja vai ei. Toivotaan terveitä silmiä. Gööttien markkeritestin tuloksena Lempillä on AG, joten sen puolesta ainakaan gööttien retinopatiaa ei toivottavasti ole odotettavissa ainakaan alle 2-vuotiaalla koiralla. Eipä siitä ikinä silti tiedä, joten jännitetään! Muutenhan Lempi on tutkittu terveydeltään jo viime vuoden puolella (C/C, INC0, LTV0, VA0, polvet 0).

Mikäli Nessan kanssa päästään keväällä eroon kortisonista, niin toiveissa olisi FI MVA -titteli. Onhan sillä niin äärettömän hieno rakenne ja liikkeet, että viimeistä sertiä vaan metsästämään! Nessalla tulee maaliskuun lopulla 2 vuotta täyteen. Vielä hetkeen en kuitenkaan uskalla haaveilla sen kanssa näyttelyistä, mutta kunhan tilanne täysin rauhoittuu, niin voimme ehkä alkaa pohtia näyttelyilmoittautumista.

Keväälle meillä on muutama hallivaraus tehtynä, mutta kunhan ilmat kunnolla lämpenee, niin ulkotreenikausi voi alkaa. Virroille ja Soiniin on myös suunnitteilla koirahallit, eli sisätreenitila voisi löytyä tulevaisuudessa Seinäjokea lähempääkin. Seinäjoen positiivisina puolina on toki ollut se, että ollaan samalla voitu käydä "isoilla kaupoilla" ostoksilla eikä oo tarvinnut ihan aina turvautua meidän lähikauppaan, Keskisen kyläkauppaan.

Dansku saavuttaa huhtikuussa maagisen 8 vuoden iän. Olisi hauskaa viedä se käymään vetskuna näyttelyssä, mutta voi olla että se haave passataan tältä vuodelta. Olisi ihan kiva nähdä, joko joku antaisi vetskukoiralle sen kaivatun H:n.

Kesä

En tiedä vielä olenko itse töissä kesällä tai syksyllä, mutta mahdollisuuksien mukaan kyllä. Meillä alkoi töissä yt-neuvottelut. joten se pistää hieman miettimään töihinpaluuta. Vanhempainvapaa minulta loppuu kesäkuun alussa. Kokoaikaisesti en olisi palaamassa töihin, mutta olin haaveillut viikonlopputöistä (rip koehaaveet kesältä?). Niistä saisi ihan eri tavalla kuitenkin rahaa, mitä hoitovapaalla ollessa pelkkää kodinhoidontukea... Katsotaan siis kuinka käy.

Helkan silmäpeilaus alkaisi olla ajankohtaista! Helka täytti joulukuun alussa 1v, joten kesä voisi olla hyvinkin ideaali ajankohta sen silmäpeilaukselle. Pitää vähän tunnustella tilannetta ja katsoa kuinka tehdään. Silmät ja polvet saisi tutkittua varmaankin samaan ajankohtaan. Helka asuu Vantaalla, joten ainakin Mevetin kimppatutkimukset voisi olla varteenotettava vaihtoehto. Siellä niitä taitaa olla aika tiheään.

Toivo täyttää alkukesästä 5v! Tuntuu hurjalta, että sekin olisi jo niin "vanha". Samoin Lempillä on 2v synttärit ihan kesäkuun alkupuolella.

Koiraharrastuksia ajatellen kesällä olisi kiva kokeilla koirien kanssa verijälkeä taas, ehkä tavoitteena edes yhdet verijäljet kaikille? Olisi ainakin iisi aloitus ja helppo toteuttaa enkä lupailisi itseäni varten liikoja. Danskulle olisi kiva kokeilla myös metsäjälkeä pitkästä aikaa. Sillä on ollut huippunenä, eiköhän olisi vieläkin.

Viimeistään kesälle olisi myös haave Nessankin silmäpeilauksesta. Haluan, että sen tilanne on varmasti ns. vakaa, ennen kuin aletaan miettiä ylimääräisiä terveystutkimuksia. Ehdottomasti aion sen silmäpeilata, mutta haluaisin että ahdistus uusista lääkärikäynneistä olisi kiva saada sivuutettua ensin. Toivon silmäpeilaus olisi myös tälle vuodelle kiva, mutta katsotaan sitä sitten Nessan jälkeen!

Syksy

Syksylle haaveilen Lempille juoksua, mutta saa nähdä minkälaisen välin neito itselleen ottaa! Tällä hetkellä sillä on ollut 8kk väliä, joten pian ollaankin sellaisessa välissä että Lempi juoksee vain kerran vuodessa. Aika näyttää kuinka käy. Jos syksyllä juostaan, niin sitten haaveilen pentusuunnitelmista. Tämä kuitenkin täsmenee tietysti vasta, kun todellinen juoksukierto selviää. Tänä tai ensi vuonna olisi kuitenkin joka tapauksessa pentuhaaveita.

Syksylle minulla on myös ollut työhaaveita, mutta tosiaan kunhan työpaikkakuviot selkenee loppuun asti, niin näistä tietää sitten paremmin... Katsotaan, katsotaan.

Kokeita taas järjestetään ihan ympäri vuoden, joten sellaista puuhaa voisi toki haaveilla myös syksylle!

Syksyllä voisin tällä kertaa ihan hyvissä ajoin alkaa suunnittelemaan hallivuokrauksia. Kerta smartumit saa käytettyä sitä kautta, niin kai sen hallikauden voisi aloittaa ennen kuin vasta seuraavan vuoden ensimmäisenä päivänä.

Talvi 2020-2021

Vuoden loppuun tai ensi vuodelle vielä tällainen juttu! Helka täyttää joulukuun alussa 2v. Silloin olisi tiedossa sen luustokuvat. Toivoisin ainakin, että maltan odottaa siihen asti että Helka täyttää sen 2 vuotta. Olisipa ensimmäinen vasta 2-vuotiaana kuvattu koira.

lauantai 1. helmikuuta 2020

Koiraurheilun iloa

Käytiin tänään taas Seinäjoella Lakeuden koiraurheilukeskuksen Hau-Hau Champion areenalla koirien kanssa. Ajatuksena oli tehdä Danskun kanssa vähän seuraamista, paikallaoloa, ruutua. Nessan kanssa paikallaolon alkeita, seuraamista ja vasempaan käännöksiä. Näitä olen tehnyt Nessan kanssa myös kotonakin. Toivo tuli Seinäjoelle mukaan ihan vain "seuraneidiksi", sillä epäilin ettei se kykenisi nurmimatolla taaskaan tokoilemaan.

Kimmo otti muutaman pienen videopätkän meidän treenaamisista, joten jaan niitä tähän! Laatu ei ole erityisen kehuttavaa, mutta ehkä niistä selvän saa. Tai jos ei, niin sitten ei. Kauheesti en jaksa nyt muutenkaan kirjoittaa, mutta jospa tässä jotain - ainakin niitä huonolaatuisia videoita jos ei muuta.


Téhtiin Danskun kanssa muutama seuruupätkä, vähän paikallaoloja istuen ja maaten. Istumisen paikallaoloissa palkkasin sitä aktiiviseen istumisesta, sillä edelliskerralla se olisi mieluusti lösähtänyt maahan makaamaan toistuvasti. Näin saimme useamman onnistuneen toiston. Väliin otettiin yksi luoksetulo ja sen jälkeen vielä kertaalleen paikalla istuminen. Ruudun kanssa vuorostaan naksuttelin alustalle menosta ja kävin erikseen palkkaamassa Danskun vielä ruutuun ja yhdessä lähdettiin ruudusta pois.


Nessaa välillä jännitti haukkuvat agilityä toisella kentällä treenaavat koirat, mutta pystyi kuitenkin erinomaisesti kasaamaan itseään eikä ahdistunut siitä juurikaan. Enää ajatus Nessasta esimerkiksi rallytokon kilpailukoirana ei tunnu mahdottomalta vaan hyvinkin mahdolliselta. Toivotaan, että kortisonilääkitys ei ole ns. lopullista ja tämä olisi meille mahdollista vielä jonain päivänä!

Ollaan opeteltu vasemmalle käännöksiin käsiohjauksen avulla pyörähdystä. Alkuun harjoiteltiin ympäripyörähdystä ilman seuraamista, sen jälkeen sivulla. Ei olla tehty sitä enää kokonaisena ympäripyörähtämisenä, mutta käännän Nessaa kuitenkin kädellä edelleen ja Nessa oppikin sitä kautta vähän takapään käyttöä.




Maahanmenosta on tullut Nessan uusi bravuuritemppu. Ollaan ahkerasti opeteltu sitä ja käsiapu on jo lähes olematon. Paikalla pysymistä ajatellen harjoittelua kaipaa vielä kuitenkin maassa pysyminen vaikka minä esimerkiksi suoristaisin selkäni välipalkkauksen jälkeen. Nyt uusia taitoja opetellessa olen myös yrittänyt viedä taidot ärsykekontrolliin. Ollaan siis harjoiteltu taitoja ristiin ja luotu koiralle varmempaa kuvaa siitä, mikä taidoista tarkoittaa ja mitä.



Minusta ja varmaan koiristakin meillä oli kivat treenit! Sellaiset hyvän mielen treenit ja koiraurheilun ilo oli niissä läsnä. En tiedä saatiinko nyt kauheesti mitään aikaan, mutta ainakin käytiin ja treenattiin ja kaikilla oli kivaa. Ensi viikolle meillä ei ole hallia varattu ollenkaan, seuraavan kerran vasta sitä seuraavalle viikolle. Se taisi olla meidän ensimmäinen arkivuoro, saa nähdä millaisella kokoonpanolla uskaltaisin lähteä hallille. Voi olla, että vaan Nessa tai Dansku pääsee mukaan, kun en yhtä koiraa viitsi jättää yksin kotiin. Muuten ottaisin mieluusti kaikki mukaan, mutta autoon mahtuu vain rajallinen määrä sisältöä. Minä, koirat, vaunut ja vauva alkaa olla jo liikaa. Yhden koiran kanssa on helpompi lähteäkin yksin.


perjantai 17. tammikuuta 2020

Nordville Icetea "Nessa"


Toivo sai pentueen yhdessä Nordville Futura Figlian eli Ellin kanssa kennel Nordvilleen. Yhdistelmä kuulosti minusta erittäin houkuttelevalta, joten yhdeksän pennun syntyessä päädyin ottamaan siitä minulle narttupennun. Näin meidän perheeseen liittyi alkukesästä vuonna 2018 Nessa. Nessa oli pentueen oranssipantainen, pieni suloinen töpöhäntäinen narttupentu. Sillä oli lisäksi 5 siskoa ja 3 veljeä.


Nessa on ahne ja tosi innokas puuhaamaan mitä sen kanssa keksiikään. Se tekisi ruuan tähden melkein mitä vain. Nessan kanssa ollaan tehty vähän pientä tokopohjaa. Eniten ollaan kuitenkin panostettu näyttelyihin, joista Nessalla on junioriluokan saavutuksina 4 sertiä, jotka on saatu olemalla kolmesti ROP ja kerran VSP. Minun haaveena on hakea siitä vielä joku päivä Suomen muotovalio. Tällä hetkellä ensisijainen tavoite olisi kuitenkin saada Nessa terveytensä puolesta kuntoon ja toivomme pääsevämme vielä kortisonilääkityksestä eroon.


Nessalla on voimakas tarve vahtia meidän kotia. Tämä paheni jossain kohtaa hyvin paljon enkä ole saanut sitä yrityksistä huolimatta kitkettyä pois. Se reagoi kotona jokaiseen ääneen minkä kuulee ja usein me ihmiset ei kuulla edes mitään ääniä, kun Nessa siitä huolimatta haukkuu ja säntää sinne suuntaan mistä luulee äänen kuuluvan. Riittää että meidän takapihan ohi ajaa auto, niin haukkukuoro on valmis. Toivo ja Dansku ei yleensä onneksi välitä näistä äänistä tai Nessan haukkumisesta mitään. Kaupungilla kulkiessa Nessa ei hauku kaikkia ihmisiä eikä välttämättä kaikkia koiriakaan. Meidän kotikylällä se kuitenkin aloittaa haukkunsa jo kaukaa nähdessään toisen koiran. Välillä ihmisenkin. Välillä minä en taaskaan näe mitään, mutta koira haukkuu hihnan päässä minkä kerkeää.


Nessa ei ole niin sosiaalinen ja avoimin sylin kaikkia vastaanottava koira, mitä meidän muut göötit. Se suhtautuu välillä vähän varauksella uusiin ihmisiin ja voi olla todella epäluuloisen oloinen. Se saattaa pelätä jotain ihmistä päivänä X ja päivänä Y olla sen ystävä. Nessa on kuitenkin oman perheen ystävä juuri niin kuin koiran kuuluukin. Se rakastaa kölliä sylissä sohvalla ja nukkua sängyssä kainalossa. Sitä saa pyöritellä sylissä ollessaan miten päin vain haluaakaan ja jatkaa silti röhnöttämistä. Se on sellainen sylihiiri.


Nessa oli pitkään yksinolojensa aikana askartelija ja söi kotona kaiken, mitä vain löysi. Sitten tapahtui se kuuluisa aikuistuminen ja tämä jäi taakse. Nykyään ei ole väliä vaikka joku tavara olisikin unohtunut olohuoneen pöydälle tai tv-tason kulmalle, se saa olla rauhassa. Nessa saattaa kuitenkin yksinollessaan haukahdella asioille ja äänille.

Kuva Emma Taskinen
Nessa on luustokuvattu luustoltaan terveeksi. Sillä oli viime syksynä haimatulehdus ja vatsalaukun tähystyksen tuloksena sillä todettiin autoimmuunisairaus. Koepalojen tuloksissa vatsalaukussa todettiin limakalvon fibroosi sekä lymfo-plasmasytäärinen gastriitti. Sillä on tällä hetkellä kortisonilääkitys, jolla yritetään saada se terveeksi. Se edelleen oireilee joissain määrin. Oireiluna sillä on ollut närästystä, pyllyn nuolemista, vatsaan nojailua, oudoissa asennoissa nukkumista, venyttelyä, apaattisuutta. Haimatulehduksen ollessa päällä Nessa myös oksenteli paljon ja kävi läpi suolistotulehduksen pahalla ripulilla. Tylosin-kuuri onneksi auttoi siltä osin ja Cerenia oli hyvä lääke pahoinvointiin.


Tällainen on meidän Nessa! Nyt olisi 3/3 meillä kotona asuvista koirista esitelty jollain tapaa.


Jamosch Dana "Dansku"

Dansku muutti minun luokseni loppukesästä 2014. Olen lapsuuteni kasvanut saksanpaimenkoirien keskellä ja minulla oli suuri salainen haa...