Nessa 2v

Maailman söpöin Nessa juhlii nyt 2v synttäreitään! Tuntuu, että siitä on pieni ikuisuus kun Toivo kävi lemmenlomalla Ellinsä luona ja lopputuloksena syntyi 9 ihanaa pientä pentua ja sitten jännitettiin kuka niistä muuttaisi meille. Pitäisi yrittää ottaa Nessasta uusi rakennekuva.

Tämä taitaa olla tuorein rakennekuva pikkuprinsessasta!

Sitä pitää itsestään selvänä, että koira näkee 2v päivänsä eikä siihen mennessä olla juuri keretty sairastelemaankaan. Minun mielessäni vilkkuu kuitenkin syksy ja se, kuinka itkua tihrustaen mietin, koska on oikea aika lopettaa koira. Se aika ei ollut vielä tänä talvena, mutta kyllä tämä asia kieltämättä välillä pyörii mielessä ja mietin kuinka pitkäikäinen koira Nessa tulee olemaan.

Nessa oli syksyllä tosi kipeä. Kun se eräskin aamu oli oksentanut 11 kertaa ennen eläinlääkärin vastaanotolle pääsemistä, ei ollut itku kaukana. Sitten kun oksentelusta päästiin, niin iski yli viikon kestävä ripuli ja yötäpäivää tunnin välein ulkona ramppaus. Myös oma jaksaminen pienen lapsen ja kipeän koiran kanssa oli todella koetuksella. Onneksi tällä hetkellä tilanne on paljon vakaampi.

Nessa on ainoa minun kotona asuvista koiristani, joka on vakuutettu. Sitä en ole katunut yhtään, sen vakuutus on jo kahdessa vuodessa maksanut itsensä takaisin. Tulevat koiratkin tulevat saamaan vakuutuksen ainakin ensimmäisiksi vuosikseen, on se halpaa verrattaen siihen paljonko Nessankin eläinlääkärilaskut olisivat tulleet nyt jo maksamaan. Vähän mainostaen, meillä vakuutus on ifillä ja siellä on palvelu pelannut aina erinomaisesti ja korvauspäätökset on tehty ripeällä tahdilla.

Vielä kesällä tutkin innoissani näyttelykalenteria ja katsoin, että mikä näyttely voisi olla Nessan valioitumisnäyttely. Tällä hetkellä näyttelykalenterit on kuitenkin hylätty kokonaan enkä uskalla edes haaveilla siitä, koska me päästäisiin käymään kehässä - vai päästäänkö enää ikinä. Nessa syö kortisonia toistaiseksi ja se valitettavasti poissulkee näyttelykäynnit. Kortisonilla on muistaakseni 2 viikon varoaika näyttelyihin ja sellaista aikaa Nessa ei ainakaan lähitulevaisuudessa voi olla ilman kortisonia. Harmi, sillä Nessa on kuitenkin tosi nätti koira ja se olisikin voinut olla mahdollista hakea valioksi piankin 2v-päivän jälkeen. Välillä innostun ajatuksista ulkomaan näyttelyiden suhteen, mutta sitten tajuankin taas, ettei kotona edes ole näyttelykoiraa sellaista varten. Tällä hetkellä toisaalta ei näyttelyitä tai mitään muutakaan ole tiedossa lähitulevaisuudessa, kun vallitsevan koronatilanteen tähden ne on peruttu tai siirretty. Sen puolesta harmittaa kyllä asteen vähemmän!

Kuluneen vuoden aikana Nessan käytös on muuttunut tosi paljon. Se on varmasti aikuistunutkin vuoden takaisesta ajasta katsottuna. Silti siitä on tullut myös äärimmäisen helposti kaikkeen reagoiva ja suunnattoman paljon ääntään rakastava koira. Toivoin, että sen suuri ympäristöön reagointi olisi helpottanut, kun lääkitystä saadaan kuntoon. Olen lukenut samankaltaisesta käytöksestä koirilla, joilla on ollut samankaltainen autoimmuunisairaus mikä Nessalla ja että huonoimpina hetkinä koirat ovat oireilleet samaan tapaan. Tämä ei kuitenkaan ole meillä toiminut. Siis on varmaan todettava, että tällainen on meidän Nessa.

Ollaan innostuttu Nessan kanssa paljon tokosta ja saatu sitä kautta varmasti parannettua meidän välistä suhdetta huomattavasti. Kun otin Nessan, minulla oli toive siitä, että saisin tehtyä siitä minulle tokoonkin harrastuskaveria. Tällä hetkellä näyttäisikin siltä, että se on meille molemmille kiva höntsäilyharrastus. Pilkuntarkkaan ei tehdä mitään, kunhan puuhaillaan jotain ja tehdään omaksi iloksi. Nessa rakastaa puuhata yhdessä ja mikä olisikaan sen kivempaa, kuin puuhata koiran kanssa, joka itsekin pitää siitä.

Olen oppinut Nessalta paljon ennakointia ja itsehillintää. Edelleen joudun välillä muistuttamaan itselleni, että sen kanssa tarvitsee olla maltillinen eikä asioissa kannata hoppuilla. Nämä asiat saa kuitenkin oppia ihan kantapään kautta viimeistäänkin. Jossain kohtaa hävetti kulkea sen kanssa ulkona, kun se löysi mörköjä ihan kaikesta (ihmiset, koirat), mutta nykyään osaan olla välittämättä siitä mitä muut ihmiset siitä ajattelevat. Haukku ei vahingoita ketään ja tilanne on ohi hyvinkin nopeasti. Olen oppinut hyväksymään niitä asioita, joita en pysty sen käytöksessä muuttamaan - ainakaan tulistumalla sille siinä hetkessä.

Kaikista Nessan luonteenheikkouksista huolimatta siinä on myös paljon hyvää ja se on avannut minun silmiäni reaktiivisen koiran kanssa elämisestä. Sen reagointikynnys asioihin on todella matala ja olen antanut sen itselleni anteeksi - se ei ole minun vikani, ei koiran vika, ei ympäristön vika. Huonoa tuuria. Nessan kohdalla uskoisin reaktiivisuuden liittyvän pelkoon, vaikka se ei suoranaisesti ainakaan kyllä ole mikään tyypillinen pelokas koira. Ehkä se on osoittanut sellaista käytöstä joskus ja tämä on se lopputulos mihin olemme valitettavasti päätyneet.

Nessa on meidän tyttäremme kanssa aivan ihana! Se hakeutuu aina kainaloon ja haluaa olla oikein lähellä. Sitä saa rapsuttaa, sen tassuja saa maistaa ja silti se tulee aina uudelleen ja uudelleen viereen. Kun neiti herää päiväuniltaan, niin minulla on aina karvainenkin kaveri mukana hakemassa sitä nukkumasta. Nessa rakastaa läheisyyttä ja se on selvästi oivaltanut, että sitä voi pikkuihmiseltäkin saada.