Göötti ja noutokapula

Yllämainittu aihe on ollut minulle aina vähän haastava. Teoriassa tiedän, kuinka lähteä työstämään aihetta, mutta se on ollut tosi vaikea työstettävä. Katselin Koirakoulu Raikun Walk-in Toko -ryhmän ohjelmasta, että tiedossa oli sunnuntaille noutokapulaharjoitteita. Mietin onko ajan haaskausta mennä Nessan kanssa sinne, mutta ajatus oli, että ainakin se pääsee näkemään muita koiria. Me ihmiset ollaan pari viikkoa sairastettu, niin jäänyt kaikki tekeminen vähän vähemmälle.

Raikussa Nessa yllätti minut hyvin nopeasti. Lähdettiin naksuttelemaan sen kanssa siitä, että kapulaa kosketaan. Se sujui hyvin hienosti. Vahvistin kuitenkin kerran vahingossa tassun nostamista samaan aikaan, joten siitähän Nessan riemu repesi, kun pääsi antamaan tassua noutokapulalle. Tämä saatiin onneksi kitkettyä nopeasti pois, kun kriteeri oli koskea noutokapulaa ja pitää tassut maassa. Nessa muutaman kerran tarjosi kapulan ottamista suuhun, joten kriteeriä muutettiin.

Seuraavaksi vaadittiin kapulan ottamista suuhun, niin että minä kuitenkin pidin sen kädessäni. Se sujui myös oikean hienosti ja kapulan tökkimiset jäi nopeasti pois. Tästä pääsimme etenemään siihen, että kun Nessa ottaa kapulan, minä päästän irti ja Nessa pitää kapulaa. Sitä kautta lähdetään kotonakin naksuttelemaan niistä pienistä hetkistä kun Nessa pitää kapulaa ja haetaan kestoa sille toiminnalle. Jossain kohtaa mukaan otetaan myös istuminen. Alokasluokassahan on liikkeenä kapulan pitäminen istuen joko edessä tai perusasennossa vieressä.

Minulle jäi tästä tosi positiivinen mieli ja uskon, että Nessa oppii kapulan pidon. Ehkä tämä oli joku opetus myös minulle itselleni, ettei pitäisi luoda mitään ennakkoluuloja ja toimia niiden mukaan. Toivo rakastaa noutokapulaa, joskus se oli varastanut sellaisen yksinollessaan ja leikkinyt sillä järsien sen kauniiksi. Toivo leikkii paljon leluilla ihmisen kanssa ja ilman, Nessa sen sijaan ei juurikaan leiki ihmisen kanssa. Muiden koirien kanssa se voi leikkiä, mutta yksinkään ei juurikaan.

Noutokapulajuttujen lisäksi tehtiin Raikussa myös seuraamista ja temponvaihdoksia siinä. Nessan seuraaminenhan on käytännössä namikäden seuraamista, mutta tuollainen häiriössä puuhastelu oli ihan mukavaa. Ja Nessa niin tykkää kaikesta. Välillä itse toivoisin, että olisi jotain muuta palkkaa kuin niitä erikoisnappuloita, mutta kaikki aikanaan.

Nessalle on tosi vaikeaa toimia muiden koirien kanssa samassa tilassa samaan aikaan. Se on salamana valmis reagoimaan johonkin mitä muut koirat tekee ja on vähän epäluuloinen niiden suhteen. Raikussakin pariin kertaan huomasin sen tunnetilan muutokset niin, että olisi ollut tyhmää jankata mitään sen enempää. Siitä tuli jotenkin pälyilevä eikä se halunnut lähteä peliin enää niin mieluusti mukaan. Se pääsi niistä tilanteista lopulta yli, mutta silloin sitä selkeästi ahdisti siinä tilassa joku tosi paljon.

Nessan kortisoniannos on muuten laskusuunnassa! Toistaiseksi mennään vielä oireetta, vaikka yli viikon syönyt jo pienempää annosta. Toivottavasti tämä suunta jatkuu eikä oteta takapakkia. Eron pissahätien suhteen huomaa ainakin jo, enää ei tarvitse ihan koko aikaa laskea koiraa pissalle.