Nordville Icetea "Nessa"

Toivo sai pentueen yhdessä Nordville Futura Figlian eli Ellin kanssa kennel Nordvilleen. Yhdistelmä kuulosti minusta erittäin houkuttelevalta, joten yhdeksän pennun syntyessä päädyin ottamaan siitä minulle narttupennun. Näin meidän perheeseen liittyi alkukesästä vuonna 2018 Nessa. Nessa oli pentueen oranssipantainen, pieni suloinen töpöhäntäinen narttupentu. Sillä oli lisäksi 5 siskoa ja 3 veljeä.

Nessa on ahne ja tosi innokas puuhaamaan mitä sen kanssa keksiikään. Se tekisi ruuan tähden melkein mitä vain. Nessan kanssa ollaan tehty vähän pientä tokopohjaa. Eniten ollaan kuitenkin panostettu näyttelyihin, joista Nessalla on junioriluokan saavutuksina 4 sertiä, jotka on saatu olemalla kolmesti ROP ja kerran VSP. Minun haaveena on hakea siitä vielä joku päivä Suomen muotovalio. Tällä hetkellä ensisijainen tavoite olisi kuitenkin saada Nessa terveytensä puolesta kuntoon ja toivomme pääsevämme vielä kortisonilääkityksestä eroon.

Nessalla on voimakas tarve vahtia meidän kotia. Tämä paheni jossain kohtaa hyvin paljon enkä ole saanut sitä yrityksistä huolimatta kitkettyä pois. Se reagoi kotona jokaiseen ääneen minkä kuulee ja usein me ihmiset ei kuulla edes mitään ääniä, kun Nessa siitä huolimatta haukkuu ja säntää sinne suuntaan mistä luulee äänen kuuluvan. Riittää että meidän takapihan ohi ajaa auto, niin haukkukuoro on valmis. Toivo ja Dansku ei yleensä onneksi välitä näistä äänistä tai Nessan haukkumisesta mitään. Kaupungilla kulkiessa Nessa ei hauku kaikkia ihmisiä eikä välttämättä kaikkia koiriakaan. Meidän kotikylällä se kuitenkin aloittaa haukkunsa jo kaukaa nähdessään toisen koiran. Välillä ihmisenkin. Välillä minä en taaskaan näe mitään, mutta koira haukkuu hihnan päässä minkä kerkeää.

Nessa ei ole niin sosiaalinen ja avoimin sylin kaikkia vastaanottava koira, mitä meidän muut göötit. Se suhtautuu välillä vähän varauksella uusiin ihmisiin ja voi olla todella epäluuloisen oloinen. Se saattaa pelätä jotain ihmistä päivänä X ja päivänä Y olla sen ystävä. Nessa on kuitenkin oman perheen ystävä juuri niin kuin koiran kuuluukin. Se rakastaa kölliä sylissä sohvalla ja nukkua sängyssä kainalossa. Sitä saa pyöritellä sylissä ollessaan miten päin vain haluaakaan ja jatkaa silti röhnöttämistä. Se on sellainen sylihiiri.

Nessa oli pitkään yksinolojensa aikana askartelija ja söi kotona kaiken, mitä vain löysi. Sitten tapahtui se kuuluisa aikuistuminen ja tämä jäi taakse. Nykyään ei ole väliä vaikka joku tavara olisikin unohtunut olohuoneen pöydälle tai tv-tason kulmalle, se saa olla rauhassa. Nessa saattaa kuitenkin yksinollessaan haukahdella asioille ja äänille.

Kuva Emma Taskinen

Nessa on luustokuvattu luustoltaan terveeksi. Sillä oli viime syksynä haimatulehdus ja vatsalaukun tähystyksen tuloksena sillä todettiin autoimmuunisairaus. Koepalojen tuloksissa vatsalaukussa todettiin limakalvon fibroosi sekä lymfo-plasmasytäärinen gastriitti. Sillä on tällä hetkellä kortisonilääkitys, jolla yritetään saada se terveeksi. Se edelleen oireilee joissain määrin. Oireiluna sillä on ollut närästystä, pyllyn nuolemista, vatsaan nojailua, oudoissa asennoissa nukkumista, venyttelyä, apaattisuutta. Haimatulehduksen ollessa päällä Nessa myös oksenteli paljon ja kävi läpi suolistotulehduksen pahalla ripulilla. Tylosin-kuuri onneksi auttoi siltä osin ja Cerenia oli hyvä lääke pahoinvointiin.

Tällainen on meidän Nessa! Nyt olisi 3/3 meillä kotona asuvista koirista esitelty jollain tapaa.

Westorps Atlas Supergiant "Toivo"

Haettiin Toivo ja Toivon sisko Sylvi Ruotsista elokuussa 2015. Sylvi muutti äidilleni (kennel Ihanhelmi) ja Toivo muutti omaan kotiinsa pääkaupunkiseudulle. Sattuneista syistä Toivon omistajan elämäntilanne muuttui niin, että hain Toivon luokseni hoitoon Kannukseen. Lopulta siinä kävi sitten niin, että Toivo jäi osaksi meidän laumaa. Toivokin on ollut siis kodinvaihtaja meille tullessaan, ihan niin kuin Danskukin.

Toivo sai kasvaa ja aikuistua Danskun ja Tiitin kanssa meillä ilman, että sen kanssa juuri mitään taitoja opettelin. Siitä tuli Danskun lellipentu ja se sai viedä lelutkin Danskun suusta - se oli uutta, sitä en ollut Danskun ja Tiitin keskinäisissä suhteissa nähnyt aiemmin. Harjoiteltiin Toivon kanssa näyttelyjuttuja, se oli messarin Voittaja -näyttelyissä järjestetyssä pentunäyttelyssä ROP-pentu. 

Olen tehnyt Toivon kanssa vähän tokoa, mutta se ei sitä juuri kiinnosta. Näyttelykehässä se yleensä oikein syttyy ja se rakastaa sitä puuhaa koko sydämestään. Toivo onkin Suomen ja Latvian muotovalio. Se on myös jalostustarkastettu erittäin hyvällä maininnalla. Toivon ollessa alle vuoden ikäinen kävimme sen kanssa Ruotsissa erikoisnäyttelyssä ja samalla kertaa Toivo osallistui ensimmäistä kertaa paimennustaipumustestiin. Sille arvioitiin silloin hyvä paimennustaipumus, mutta koska se oli nuori ja väsyi nopeasti, meitä kehoitettiin kokeilemaan sitä joskus myöhemmin uudelleen. Kun Toivo oli 3-vuotias, menimme uudelleen paimennustaipumustestiin. Siellä Toivo osoitti kykynsä siihen puuhaan, se niin tykkäsi juoksennella lehmien kanssa laitumella. Sinä päivänä Toivolle arvioitiin erinomainen paimennustaipumus. Olen käynyt Toivon kanssa myös agilityn alkeiskurssilla, mutta sen jälkeen harrastelu on jäänyt, vaikka Toivossa varmasti olisi potentiaalia siihen.

Toivo on luonteeltaan avoin, ystävällinen ja tosi seurallinen koira. Se on aina ensimmäisenä meillä vierailevien ihmisten sylissä ja hukuttaisi kaikki pussailuunsa. Muiden koirien kanssa se tulee hyvin toimeen, poikkeuksena jotkin urokset. Meidän narttujen juoksuaikaan se ei tule juttuun muiden urosten kanssa, mutta sen katson ihan ymmärrettäväksi. Narttujen kaveri Toivo on aina ja haluaisi hukuttaa ne iskemisyrityksiinsä.

Toivo on luustokuvattu terveeksi. Tassuvaivaa sillä on ollut välillä. Toivo vetää kroppansa myös helposti jumiin ja tästä syystä käytän sitä säännöllisesti koirahierojalla. Toivolla todettiin vuonna 2018 silmäpeilissä epäilyttävä perinnöllinen kaihi. Uusintapeilissä vuonna 2019 sen silmät todettiin kuitenkin terveiksi.

Alkuun, kun vauva saapui meidän perheeseen, Toivo jännitti sitä suuresti. Nyt se käy jo antamassa pusuja ja voi huoletta maata vieressä. Ensireaktio oli kuitenkin pieni kauhistus siitä, että mikä ihme se on. Näytti pikkuihmiseltä, itki välillä, me aikuiset ihmiset hyysättiin sitä, haisi tosi pahalle. Toivohan yritti aktiivisesti piilottaa Neelaa vilttien, peittojen ym alle, jos sattui vahingossa vauvan lähelle. Samaan tapaan Toivo pentuna kääri sisälle tehdyt kakat mattojen sisään. Ei tarvii haistella, yäk. 

Jamosch Dana "Dansku"

Dansku muutti minun luokseni loppukesästä 2014. Olen lapsuuteni kasvanut saksanpaimenkoirien keskellä ja minulla oli suuri salainen haave siitä, että vielä joskus sellainen tulee minulle omaankin kotiin. En osannut aavistaa sen päivän tulevan vielä, mutta niin siinä vaan kävi. Oikea ihminen ja oikea koira kohtasivat sattuman kauppana. Jännitti, pelotti, olin ihan äärettömän onnellinen. Dansku tuli korjaamaan minua epäonnistuneen koirakokemuksen jälkeen ja paikkaamaan sitä koloa, minkä menetys minun elämäni koirasta minun sydämeeni jätti.

Dansku oli ollut harrastavassa kodissa ennen minulle tuloa, joten se osasi paljon ja vaikka ja mitä. Sen taidot ovat varmasti meillä laskeneet huomattavasti siitä, mitä se olisi jonkun täysin aktiiviharrastajan luona. Kannuksessa harrastimme Danskun kanssa tokoa, rally-tokoa, metsäjälkeä ja pienesti henkilöhakua. Dansku on todella taitava nenänkäyttäjä edelleen ja se rakastaa kaikenlaista puuhaa, missä pääsee sitä käyttämään. Ähtärissä kävimme Danskun kanssa kerran kokeilemassa vesipelastusta, mutta ikuinen aikapula ja autottomuus koitui silloin sen harrastuksen kohtaloksi. Kävimme Danskun kanssa BH-kokeen, rally-toko- ja tokokilpailuissa ja yhdessä koiranäyttelyssä.

Dansku on tutkittu luustoltaan terveeksi. 5-vuotiaana käytin sen vielä erikseen selkä- ja rannekuvissa, joissa Danskulla todettiin alkavaa spondyloosia selässä. Sellaisia muutoksia voi kuitenkin tulla ihan vaan vanhemmitenkin, joten eläinlääkäri epäili ettei spondyloosi tule koskaan vaivaamaan Danskua. Sen terveyspuolen heikkoutena on ehkä sen hampaat, jotka ovat ottaneet kulumaa varmaan keppien kanssa. Pari vuotta sitten Danskulla oli myös ripuliongelmaa (vaihdellen 2-5pv viikosta ripulilla), joka kuitenkin loppui yllättäen kuin seinään. Canius oli tässä vaivassa hyvänä tukena maitohappobakteerien osalta. Sen jälkeen Danskulla on ollut hyvin harvoin mahavaivoja.

Dansku on minun aarre. Se antaa itsestään pyydettäessä kaiken ja on aina valmis mihin vaan pyydänkään. Selkeänä erona göötteihin on tietysti se, että se on palveluskoira. Se rakastaa työskentelyä ihmisen kanssa ja on aina valmis antamaan itsestään 110%. Gööttejä ei välttämättä joskus huvita joku asia tai maailmasta löytyy mielenkiintoisimpiakin juttuja, mutta kun Danskulle ehdottaa jotain, niin se ei mieti hetkeäkään haluaisiko se tehdä jotain vai ei, vaan se tarttuu heti tuumasta toimeen. Sen kanssa on aina ilo tehdä jotain. Heikkoutena ehkä se, että Dansku on aika "kaavoihin kangistunut" eikä se ole niin innokas kouluttaessa esimerkiksi tarjoamaan ja kokeilemaan uusia asioita.

Dansku osaa olla yksin kotona nätisti, ei puhettakaan että se esimerkiksi haukkuisi yksin ollessaan. Sen heikkous on käydä ruokavarkaissa eli jos johonkin sopivalle etäisyydelle pöydälle tai kaapiston päälle on jäänyt leipäpussi, kuivakakku tai jotain vastaavaa, niin Dansku saattaa napostella sen ihmisten poissaollessa... Sama juttu on myös kissankakan kanssa eli jos yksinollessa on pääsy hiekkalaatikolle, niin Dansku käy evästämässä jos laatikossa on jotain siihen sopivaa. Meillä on kotona kaikki koirat eristettyinä toisistaan, mikäli ihmiset eivät ole kotona ollenkaan. Danskun paikkana on makuuhuone, Nessa on olohuoneessa ja Toivolle on rajattu myös oma alueensa olohuoneesta.

Dansku on ystävällinen meidän vauvan kanssa, se mieluusti kävisi aina antamassa Neelalle pusuja. Välillä saa toppuutella sitä, että se ei liian innoissaan yritä tunkea syliin, jos vauva on myös siinä. Vieraita ihmisiä se myös käyttää mieluusti hyväkseen ja yrittää tunkea ihmisten syliin pussailemaan ja rapsutettavaksi. Se tulee hyvin toimeen myös Toivon ja Nessan kanssa. Juoksujen aikaan sen ja Nessan välit vähän kiristää, joten silloin on meidän ihmisten tehtävä valvoa, että molemmat antaa toistensa olla rauhassa.

Mutta tässä nyt vähän tiivistetysti jotain Danskusta!

Uusi blogi

Päädyin kuitenkin tällaiseen erilaiseen ratkaisuun aloittaa koko blogikirjoittelu puhtaalta pöydältä ja

arkistoida vanha blogi! Katsotaan olisiko tämä parempi ja siistimpi nyt näin, vaikka jotenkin onkin ihan haikea mieli sulkea vanhoja juttuja. Aivan vielä en sulkenut vanhaa blogia kokonaan, mutta jossain kohtaa pistän säppiin kokonaan. Tämä korvaa kuitenkin sitä blogia nyt tutulla osoitteella.

Yritän aina välillä kirjoitella tänne uuden blogin puolelle kaikenlaista mitä mieleen juolahtaa. Katsotaan kuinka hyvin osaisin pitää nyt uutta blogia hengissä. Pitkiin aikoihin en ole kirjoittanut minkäänlaista blogia aktiivisesti, en usko että tästäkään mitään aktiiviharrastusta tulee, mutta jollain tapaahan pitää opetella kuluttamaan aikaa näin äitiyslomalla! Olen yrittänyt jakaa koiraharrastukselle nyt vähän enemmän aikaa.

Mutta jos nyt tiivistetysti jakaisin tänne uuteenkin blogiin jotain meistä!

Minä olen siis Nora, pian 25v ja asun Etelä-Pohjanmaalla Töysässä. Olen käynyt Kannuksessa kennellinjan ja valmistunut eläintenhoitajaksi vuonna 2015. Suoritin eläintenhoitajan ammattitutkinnon Iisalmessa Peltosalmella vuonna 2018 ja näin minusta tuli eläintenkouluttaja. Vuodesta 2016 olen työskennellyt Ähtärin eläinpuiston kotieläinpihalla eläintenhoitajana ja minusta on pitkälti tuntunut siltä, että olisin oman kutsumusammattini parissa. Minun perheeseeni kuuluu avomies Kimmo ja meidän pieni tyttäremme Neela.

Meidän koiraperheeseen kuuluu lähes 8-vuotias saksanpaimenkoira Dansku sekä länsigöötanmaanpystykorvat Toivo 4,5 vuotta ja Toivon tytär Nessa 2 vuotta. Sen lisäksi minulla on kaksi sijoituskoiraa, göötit Lempi 1,5 vuotta ja Helka 1 vuotta. Meillä kotona asuu myös 9-vuotias Eppu-kissa.

Dansku on ollut minun harrastuskoiranani, vaikka viimeiset vuodet olemmekin harrastaneet vaan lähinnä "kotitottista" ja sitäkin hyyyvin epäsäännöllisesti. Lähikuukausien aikana olemme varmaan harrastaneet sen kanssa enemmän kuin koko kuluneen vuoden aikana. Toivo ja Nessa ovat vuorostaan olleet enemmänkin näyttelykoiria, vaikkakin Nessan kanssa olen myös tehnyt tokoon vähän perusteita. Toivonkin kanssa aikanaan, mutta Toivon mielenkiinto ei riitä tylsiin tokoiluihin vaan agility olisi enemmän sen mieleen. Siihen ei kuitenkaan minulla oikein aika ja rahkeet ole riittäneet.

Ehkä tässä näin tiivistetysti nyt jotain pientä. Palaan blogin pariin toivottavasti lähipäivinä uudelleen!