Toivo sai pentueen yhdessä Nordville Futura Figlian eli Ellin kanssa kennel Nordvilleen. Yhdistelmä kuulosti minusta erittäin houkuttelevalta, joten yhdeksän pennun syntyessä päädyin ottamaan siitä minulle narttupennun. Näin meidän perheeseen liittyi alkukesästä vuonna 2018 Nessa. Nessa oli pentueen oranssipantainen, pieni suloinen töpöhäntäinen narttupentu. Sillä oli lisäksi 5 siskoa ja 3 veljeä.
Nessa on ahne ja tosi innokas puuhaamaan mitä sen kanssa keksiikään. Se tekisi ruuan tähden melkein mitä vain. Nessan kanssa ollaan tehty vähän pientä tokopohjaa. Eniten ollaan kuitenkin panostettu näyttelyihin, joista Nessalla on junioriluokan saavutuksina 4 sertiä, jotka on saatu olemalla kolmesti ROP ja kerran VSP. Minun haaveena on hakea siitä vielä joku päivä Suomen muotovalio. Tällä hetkellä ensisijainen tavoite olisi kuitenkin saada Nessa terveytensä puolesta kuntoon ja toivomme pääsevämme vielä kortisonilääkityksestä eroon.
Nessalla on voimakas tarve vahtia meidän kotia. Tämä paheni jossain kohtaa hyvin paljon enkä ole saanut sitä yrityksistä huolimatta kitkettyä pois. Se reagoi kotona jokaiseen ääneen minkä kuulee ja usein me ihmiset ei kuulla edes mitään ääniä, kun Nessa siitä huolimatta haukkuu ja säntää sinne suuntaan mistä luulee äänen kuuluvan. Riittää että meidän takapihan ohi ajaa auto, niin haukkukuoro on valmis. Toivo ja Dansku ei yleensä onneksi välitä näistä äänistä tai Nessan haukkumisesta mitään. Kaupungilla kulkiessa Nessa ei hauku kaikkia ihmisiä eikä välttämättä kaikkia koiriakaan. Meidän kotikylällä se kuitenkin aloittaa haukkunsa jo kaukaa nähdessään toisen koiran. Välillä ihmisenkin. Välillä minä en taaskaan näe mitään, mutta koira haukkuu hihnan päässä minkä kerkeää.
Nessa ei ole niin sosiaalinen ja avoimin sylin kaikkia vastaanottava koira, mitä meidän muut göötit. Se suhtautuu välillä vähän varauksella uusiin ihmisiin ja voi olla todella epäluuloisen oloinen. Se saattaa pelätä jotain ihmistä päivänä X ja päivänä Y olla sen ystävä. Nessa on kuitenkin oman perheen ystävä juuri niin kuin koiran kuuluukin. Se rakastaa kölliä sylissä sohvalla ja nukkua sängyssä kainalossa. Sitä saa pyöritellä sylissä ollessaan miten päin vain haluaakaan ja jatkaa silti röhnöttämistä. Se on sellainen sylihiiri.
Nessa oli pitkään yksinolojensa aikana askartelija ja söi kotona kaiken, mitä vain löysi. Sitten tapahtui se kuuluisa aikuistuminen ja tämä jäi taakse. Nykyään ei ole väliä vaikka joku tavara olisikin unohtunut olohuoneen pöydälle tai tv-tason kulmalle, se saa olla rauhassa. Nessa saattaa kuitenkin yksinollessaan haukahdella asioille ja äänille.
 |
| Kuva Emma Taskinen |
Nessa on luustokuvattu luustoltaan terveeksi. Sillä oli viime syksynä haimatulehdus ja vatsalaukun tähystyksen tuloksena sillä todettiin autoimmuunisairaus. Koepalojen tuloksissa vatsalaukussa todettiin limakalvon fibroosi sekä lymfo-plasmasytäärinen gastriitti. Sillä on tällä hetkellä kortisonilääkitys, jolla yritetään saada se terveeksi. Se edelleen oireilee joissain määrin. Oireiluna sillä on ollut närästystä, pyllyn nuolemista, vatsaan nojailua, oudoissa asennoissa nukkumista, venyttelyä, apaattisuutta. Haimatulehduksen ollessa päällä Nessa myös oksenteli paljon ja kävi läpi suolistotulehduksen pahalla ripulilla. Tylosin-kuuri onneksi auttoi siltä osin ja Cerenia oli hyvä lääke pahoinvointiin.
Tällainen on meidän Nessa! Nyt olisi 3/3 meillä kotona asuvista koirista esitelty jollain tapaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti