Haettiin Toivo ja Toivon sisko Sylvi Ruotsista elokuussa 2015. Sylvi muutti äidilleni (kennel Ihanhelmi) ja Toivo muutti omaan kotiinsa pääkaupunkiseudulle. Sattuneista syistä Toivon omistajan elämäntilanne muuttui niin, että hain Toivon luokseni hoitoon Kannukseen. Lopulta siinä kävi sitten niin, että Toivo jäi osaksi meidän laumaa. Toivokin on ollut siis kodinvaihtaja meille tullessaan, ihan niin kuin Danskukin.
Toivo sai kasvaa ja aikuistua Danskun ja Tiitin kanssa meillä ilman, että sen kanssa juuri mitään taitoja opettelin. Siitä tuli Danskun lellipentu ja se sai viedä lelutkin Danskun suusta - se oli uutta, sitä en ollut Danskun ja Tiitin keskinäisissä suhteissa nähnyt aiemmin. Harjoiteltiin Toivon kanssa näyttelyjuttuja, se oli messarin Voittaja -näyttelyissä järjestetyssä pentunäyttelyssä ROP-pentu.
Olen tehnyt Toivon kanssa vähän tokoa, mutta se ei sitä juuri kiinnosta. Näyttelykehässä se yleensä oikein syttyy ja se rakastaa sitä puuhaa koko sydämestään. Toivo onkin Suomen ja Latvian muotovalio. Se on myös jalostustarkastettu erittäin hyvällä maininnalla. Toivon ollessa alle vuoden ikäinen kävimme sen kanssa Ruotsissa erikoisnäyttelyssä ja samalla kertaa Toivo osallistui ensimmäistä kertaa paimennustaipumustestiin. Sille arvioitiin silloin hyvä paimennustaipumus, mutta koska se oli nuori ja väsyi nopeasti, meitä kehoitettiin kokeilemaan sitä joskus myöhemmin uudelleen. Kun Toivo oli 3-vuotias, menimme uudelleen paimennustaipumustestiin. Siellä Toivo osoitti kykynsä siihen puuhaan, se niin tykkäsi juoksennella lehmien kanssa laitumella. Sinä päivänä Toivolle arvioitiin erinomainen paimennustaipumus. Olen käynyt Toivon kanssa myös agilityn alkeiskurssilla, mutta sen jälkeen harrastelu on jäänyt, vaikka Toivossa varmasti olisi potentiaalia siihen.
Toivo on luonteeltaan avoin, ystävällinen ja tosi seurallinen koira. Se on aina ensimmäisenä meillä vierailevien ihmisten sylissä ja hukuttaisi kaikki pussailuunsa. Muiden koirien kanssa se tulee hyvin toimeen, poikkeuksena jotkin urokset. Meidän narttujen juoksuaikaan se ei tule juttuun muiden urosten kanssa, mutta sen katson ihan ymmärrettäväksi. Narttujen kaveri Toivo on aina ja haluaisi hukuttaa ne iskemisyrityksiinsä.
Toivo on luustokuvattu terveeksi. Tassuvaivaa sillä on ollut välillä. Toivo vetää kroppansa myös helposti jumiin ja tästä syystä käytän sitä säännöllisesti koirahierojalla. Toivolla todettiin vuonna 2018 silmäpeilissä epäilyttävä perinnöllinen kaihi. Uusintapeilissä vuonna 2019 sen silmät todettiin kuitenkin terveiksi.
Alkuun, kun vauva saapui meidän perheeseen, Toivo jännitti sitä suuresti. Nyt se käy jo antamassa pusuja ja voi huoletta maata vieressä. Ensireaktio oli kuitenkin pieni kauhistus siitä, että mikä ihme se on. Näytti pikkuihmiseltä, itki välillä, me aikuiset ihmiset hyysättiin sitä, haisi tosi pahalle. Toivohan yritti aktiivisesti piilottaa Neelaa vilttien, peittojen ym alle, jos sattui vahingossa vauvan lähelle. Samaan tapaan Toivo pentuna kääri sisälle tehdyt kakat mattojen sisään. Ei tarvii haistella, yäk.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti