Ajatuksia

"YLEISVAIKUTELMA

Länsigöötanmaanpystykorva on pieni, matalaraajainen ja vankka, ei kuitenkaan liian matala. Olemus ja ilme kertovat valppaudesta, eloisuudesta ja tarmokkuudesta.

KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE

Valpas, tarmokas, rohkea ja tarkkaavainen."

- Länsigöötanmaanpystykorvan rotumääritelmä

LUONNE

Jokainen meistä tulkitsee koiraa eri tavalla. Samalla tapaa meillä on erilaiset haaveet ja odotukset koirillemme ja teemme itse määritelmät siitä, minkälainen on hyvä luonne. Määritämme itse mitkä ovat meidän mielestämme sekä koiran epämiellyttäviä että miellyttäviä ominaisuuksia. Jokainen kuitenkin tähtää todennäköisesti edes jollain tasolla yhteen päämäärään hyvää luonnetta määrittäessään: juuri oman elämän koiran kanssa tulisi olla mukavaa. Siltä pohjalta voidaan lähteä hakemaan niitä miellyttäviä ja epämiellyttäviä ominaisuuksia.

Kuten ylläoleva pätkä rotumääritelmästä kertoo, länsigöötanmaanpystykorvan tulisi olla valpas, tarmokas, rohkea ja tarkkaavainen. Se on myös toiminut pihakoirana vahtien lapsia, pyydystäen rottia ja ilmoittaneen vieraista haukkumalla (lähde).

Minun silmissäni sellainen "perusgöötti" on nimenomaan juuri sitä mitä rotumääritelmä kertookin käyttäytymisen ja luonteen osalta. Göötti on vilkas, kaikkeen perheen puuhaan mielellään osallistuva koira. Se kulkee rohkeasti mukana missä vaan eikä juuri epäröi uusien tai erilaisten asioiden kohdalla. Göötti osaa rauhoittua kotona, mutta on kuitenkin ns. aina valmis toimintaan.

Kaikkea ei kuitenkaan saa itsestäänkään, vaan joitain asioita joutuu koiralle opettamaan. Jos haluamme, että pentu osaa rauhoittua kotonakin, meidän pitää myös opetella olemaan sen kanssa rauhassa kotona eikä viihdyttää sitä jatkuvasti keksimällä sille jotain puuhaa. Ottaa esimerkiksi yhteisiä hetkiä sohvalla koira kainalossa. Itse lopetan myös pennun kanssa hyvin pian yöpissatukset, sillä meillä nukutaan yöllä eikä touhuta menemään. Pennut oppivatkin nopeasti pidättämään pissaa aamuun saakka - ja silloin onkin kiire ulos.

Göötti on usein vilkas ja toimelias, se keksii kyllä puuhaa itselleen mikäli omistaja ei ole valmis sitä järjestämään. Omistajan tehtävä on aina opettaa peruskäytöstavat koiralle ja huolehtia perustarpeiden kunnossapidosta. Göötti jaksaa ulkoilla päivittäin paljonkin ja se kulkee helposti isompien koirienkin mukana.

Missään määrin minun mielikuvissani göötin ei kuulu olla arka tai vihainen. Ei ihmisiä, muita koiria tai alustoja/paikkoja tms kohtaan. Ei välttämättä tarvitse olla mikään "yltiösosiaalinen" ja rakastaa kaikkia ihmisiä ja koiria. Mieluummin toki itse otan koiralleni sen, kuin arkuuden/vihaisuuden. Minusta sekin on kuitenkin ihan hyväksyttävä (ja itseänikin miellyttävä) käytös, että koira suhtautuu ns. vieraisiin (oman perheen ulkopuolisiin) välinpitämättömästi ja painoarvoa on enemmän sillä omalla ihmisellä tai perheellä.

Haukkuminen on välillä vähän valitettava rodun ominaisuus. Se on kuitenkin göötille hyvin ominaista käytöstä ja sellaista on siltä haluttu alkujaan sen toimiessa pihan vahtikoirana. Sitä kautta yritän itse antaa omille koirilleni anteeksi niiden haukkuherkkyyksiä - muistutan itseäni todella usein niiden alkuperäisestä käyttötarkoituksesta. Jotkut rodun yksilöt haukkuvat enemmän kuin toiset. Paljon puhutaan siitä, kuinka sitkeällä kouluttamisella voidaan vaikuttaa siihen paljonko koira haukkuu - varmasti voi ja voi olla vaikuttamattakin. Sanoisin tämän riippuvan tosi paljon myös siitä yksilöstä ja sen ominaisuuksista. Samankin rodun sisällä toiset nyt vain sattuu olemaan paljon herkempiä haukkumaan kuin toiset.

Minun omat koirani eivät myöskään ole olleet riistaviettisiä, vaan niitä on pystynyt huoletta pitää metsälenkeilläkin vapaana eikä ole tarvinnut pelätä riistan perässä juoksevaa koiraa. Näitäkin kuitenkin gööteissä on enkä ole laittamassa sitä "koulutuksen piikkiin", sillä vaikka koiralla olisi varmakin luoksetulo, niin siitä lähipuskasta säntäävä jänis voi olla silti liikaa. Meistä jokainen oppii tuntemaan oman koiransa ja osaa toimia sen mukaan.

Meidän perheen ensimmäinen göötti, Helmi, on minun silmissäni aina sellainen oikea helmi. Se lähti kanssani minne vaan ja teki mitä vaan, luotti lähes varauksetta kaikkeen mitä keksin siltä pyytää. Se ei epäröinyt uusia asioita vaan suhtautui kaikkeen reippaasti. Vieraista ihmisistä se ei juuri välittänyt vaan suhtautui aika välinpitämättömästi. Osasi ottaa iisisti silloin kun ei touhuttu mitään, mutta sitten kun touhuttiin niin antoi parhaansa ja rakasti touhuta. Sen kanssa oli tosi helppo kulkea ja olla. Ruoka oli sille tärkeimpiä asioita elämässä, yksi ominaisuus jota itse koirassa arvostan onkin ahneus.

Yhteistyöhalukkuutensa puolesta göötti soveltuu erinomaisesti myös erilaisiin harrastuksiin. Monelle rotu voikin olla tuttu esimerkiksi agilitykentiltä, myös tokossa, rallytokossa ja noseworkissa voi törmätä gööttiin. Parhaimmillaan koira taitaakin olla, kun pääsee tekemään jotain yhdessä omistajansa kanssa - ei lajilla välttämättä niin väliä. Ihminen taas voi joutua määrittämään lajia taas oman kiinnostuksensa mukaan.

Luonne on minusta tärkeimpiä asioita koirassa. Se pitkälti määrittää sen, minkälaista elämä koiran kanssa tulee olemaan. Tärkeintä olisi kuitenkin saada oikea koira ja ihminen kohtaamaan, onhan pentueissakin jokainen koira omanlaisensa. Aina näin ei käy, eikä se ole missään määrin häpeä myöntää sitä. Koiralle löytyy todennäköisesti uusikin koti, joka sopii sille paremmin. Aikuisen koiran kohdalla voi olla jopa helpompaa etsiä sille kotia - tiedetään jo vähän minkälainen se on ja minkälainen ihminen/perhe juuri sille koiralle sopisi parhaiten.

TERVEYS

Monesti sanotaan, että länsigöötanmaanpystykorva on perusterve rotu. Itse kääntäisin sen ehkä niin, että rakenne on terve eikä liioiteltu. Nykyään saa kuitenkin lukea paljon niistä terveysseikoista, jotka saattavat olla arkielämää haittaavia. Tällaisiksi määrittäisin ainakin näin äkkiseltään autoimmuunisairaudet (esimerkiksi IBD) ja allergiat/yliherkkyydet/atopiat. Juuri nämä arkielämää haittaavat terveysseikat ovat niitä, joita ei kirjata minnekään ylös ja ne joskus saatetaan jättää huomiotta jalostusvalinnoissa. Soisi niillekin olevan jonkun oman julkisen tietokantansa, minne esimerkiksi omistaja itse voisi ilmoittaa koirallaan havainnoimistaan terveysongelmista. Se taas on eri asia, kuinka moni meistä uskaltaisi tai haluaisi laittaa tällaisia huomioita kaikkien pällisteltäväksi.

Göötti ei kuulu PEVISA:an (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma), mutta rotuyhdistys suosittelee tutkimaan jalostukseen käytettäviltä koirilta lonkat (jalostuskäyttöä suositellaan tuloksin A-C) ja silmät. Silmätarkastustuloksen tulisi olla alle 2 vuotta vanha sinä hetkenä kun koiraa käytetään jalostukseen. Myös kahden C-lonkkaisen koiran yhdistämistä ei suositella.

Tällainen sivukommentti tähän väliin, että minä itse henkilökohtaisesti en ymmärrä miksi PEVISAan kuulumisesta on tehty meidän rodussa sellainen mörkö. Mitä pahaa olisi vaatia kotimaisilta, jalostukseen käytettäviltä koirilta pakollisina tuloksina ne lonkat ja silmät? Poikkeuksena tosiaan ulkomaiset koirat, joilla ei välttämättä tarvitsisi olla tutkimuspakkoa. Mikäli oikein muistan (huom, tätä en ole tarkistanut nyt mistään!), Suomessa on tehty viimeisen viiden vuoden aikana kaksi pentuetta, jotka eivät täyttäisi näitä vaatimuksia silmätarkastuksen osalta. Se on minusta suuri harmi, sillä nämä tutkimukset eivät lopunkaiken maksa edes niin paljoa ja tieto on aina meille kotiin päin.

Vuosina 2012-2018 syntyneiden koirien lonkkatuloksia.
Taulukko: KoiraNet 01/2020

Vaikka lonkat/kyynärät rodulla onkin usein ok (A-C/0-1), niin nämä eivät yleensä käsittääkseni vaivaa koiraa tuloksen ollessa mainituista huonoinkin (C). Vuosina 2012-2018 syntyneistä gööteistä on kuvattu lonkiltaan yhteensä 539 gööttiä ja näistä ainoastaan 19 koiraa omasi D:n lonkat, sitä huonompia tuloksia ei ollut ollenkaan. Voisi siis todeta, että vakavat lonkkaviat ovat rodulla aika harvinaisia. Siitä huolimatta soisi annettavan enemmän huomiota näiden tulosten parantamiseksi. Prosentuaalisesti mietittynä C-lonkkaa tulee kuitenkin yksilöillä aika paljon.

Olen paraskin puhumaan C-lonkkien huomioimisesta - sijoitusnartullani Lempillä (Ihanhelmi Bea Birttihirmu) on myös C/C -lonkat ja huomattava sukurasite siihen (emänsä on jättänyt paljon C-lonkkaa). Jännitän jo etukäteen Helkan (Ihanhelmi Catujen Kuningatar) lonkkakuvia - onhan se samaa sukua. Parhaani yritän etsiä molemmille nartuille sopivia sulhasia ottaen terveyden osalta erityisesti lonkkatulokset huomioon. Se ei kuitenkaan voi olla ainoa huomioitava asia ja sopivia uroksia tuntuu olevan harmittavan vähän.

Vuosina 2012-2018 syntyneiden koirien kyynärtuloksia.
Taulukko: KoiraNet 01/2020

Jos tarkastellaan kyynärtilastoja, niin vuosina 2012-2018 syntyneistä gööteistä on kuvattu kyynäriltään (HUOM! Kennelliiton kautta!) 398 koiraa ja näistä 2 tai 3 kyynärät on olleet 10 koiralla. Tällä hetkellä Suomen Kennelliitto ei lausu länsigöötanmaanpystykorvien kyynäriä ollenkaan. Katsottiin, ettei perinteinen kyynärnivelen kasvuhäiriön lausuminen ole gööttien rakenne huomioon ottaen niille otollisin. Tämä muutos astui voimaan vuosi sitten (1/2019). Tämän myötä esimerkiksi vuosina 2017, 2018 ja 2019 syntyneiden koirien kyynäriä voi jäädä valitettavan paljon tutkimatta. Se on nähtävissä ylläolevasta KoiraNetin kautta kuvatusta taulukosta.

Taulukossa Incoc -lausuntopalvelussa 24.01.2020 olevat kyynärtulokset gööteillä.

Kyynärlausunnot on kuitenkin mahdollista saada inkongruenssin osalta Incoc -lausuntopalvelun kautta. Jonain päivänä inkongruenssin lausuminen tulee gööteille myös Kennelliiton kautta, toivottavasti tämän vuoden (2020) aikana. Tässä linkissä on avattu hieman kyynärnivelen inkongruenssia.

Incoc-lausuntopalvelussa on tällä hetkellä lausuttuna 36 göötin kyynärtulokset. Esimerkiksi vuonna 2017 Kennelliitto on lausunut kyynäriltään 71 koiran tulokset ja vuonna 2018 83 koiran tulokset. Siihen nähden viime vuonna kuvatut 34 koiraa on hyvin vähän. Vielä emme voi sanoa oikeastaan juuta eikä jaata siitä, onko meillä inkongruenssin osalta kuinka "tervettä" gööttipopulaatiota, tutkittuja koiria on niin minimaalinen määrä. Nyt jos tarkastellaan näitä määriä, niin 11%:lla  inkongruenssin osalta tutkituista koirista on ollut joitain muutoksia kyynärissään.

Kennelliiton päätös olla lausumatta rodun kyynärtuloksia tällä hetkellä ollenkaan on itseäni harmittava asia. Göötit on kuitenkin "isoja pieniä koiria" ja niiden etupää ottaa vastaan paljon. Nyt meillä on huonossa tapauksessa jopa useamman vuoden tauko kyynärien kuvaamisesta ja juuri ne koirat jotka ovat nyt kuvausiässä jäävät mahdollisesti kokonaan vaille kyynärtuloksia.  Toivottavasti mahdollisimman moni innostuisi hyödyntämään Incocia ja ottamaan kyynärtulokset edes sitä kautta. Meidän rotuyhdistyksemme ei ainakaan toistaiseksi ole nähnyt tarpeelliseksi suositella Incoc -lausuntopalvelun käyttöä rodun harrastajille, toivottavasti tämä asia muuttuisi jossain kohtaa.

Rotumme parissa on onneksi alettu tutkia selkiä enemmän. Harmillisesti osa ei kuitenkaan ota tuloksia virallisena vaan luottaa ainoastaan kuvanneen ortopedin lausuntoon. En sano, etteikö varmasti sitäkin kautta saisi paikkansa pitäviä selkätuloksia, mutta siitä huolimatta annan enemmän painoarvoa Kennelliiton eläinlääkäreiden lausumille tuloksille. Ne näkyvät kaikissa tilastoissa ja ovat kaikkien saatavina, ja niitä lausuva eläinlääkäri on varmasti puolueeton sanomaan mitä siellä kuvissa näkee.

Vuonna 2012 syntyneistä koirista selän osalta (näissä lukumäärissä huomioitu vaan tutkittuna LTV!) on tutkittu 24 koiraa, vuonna 2013 syntyneistä koirista 22 koiraa, vuonna 2014 syntyneistä koirista taas 28 koiraa, vuonna 2015 syntyneistä koirista 36 koiraa, vuonna 2016 syntyneistä koirista 63 koiraa, vuonna 2017 syntyneistä koirista 36 koiraa ja vuonna 2018 syntyneistä koirista 23 koiraa. Nämä määrät ovat kuitenkin kasvaneet ja olemme saaneet lisää näyttöä rodun terveydestä selän osalta. Kaikkia vuosina 2017 tai 2018 syntyneistä koirista (jotka on ajateltu luustokuvata) ei ole vielä keretty tutkimaan.

Vuosina 2012-2018 syntyneiden silmäpeilattujen koirien lukumääriä.
Taulukko: KoiraNet 01/2020

Silmien osalta rotuyhdistys ei suosittele käyttämään jalostukseen koiraa, jolla on todettu muutoksia liittyen perinnölliseen kaihiin tai länsigöötanmaanpystykorvien omaan retinopatiaan. Silmäpeilauksen lisäksi moni ottaa koiralleen/pentueelleen myös lisäksi esimerkiksi mydogdna -passin, jota kautta saadaan geenitestitulos retinopatian osalta. Tämä ei kuitenkaan kerro koko totuutta vaan sairastumismahdollisuuden yhden geenin osalta -> sairauden tiedetään olevan kuitenkin kiinni useammasta geenistä. Aiempi riskitesti retinopatiaan oli tämän suhteen siis ehkä jopa tarkempi. Harmi, ettemme voi enää saada tuloksia näistä molemmista, kuten jossain kohtaa saimme.

Vuosina 2012-2018 syntyneiden silmäpeilattujen koirien tutkimustulokset. Muu verkkokalvon sairaus -nimikkeellä kulkee länsigöötanmaanpystykorvien perinnöllinen retinopatia.
Taulukko: KoiraNet 01/2020

Tervettä koiraa ei voi ikinä luvata kenellekään missään määrin, vaikka tutkisimme koiristamme kaiken mahdollisen. Mielestäni kuitenkaan terveitä koiria ei voi yrittääkään kasvattaa, jos ei tutki edes näitä ns. perusasioita jalostukseen käytettäviltä koiriltaan. Sitä hienompaa on löytää kasvatinomistajia, jotka ymmärtävät kuinka tärkeää näiden tutkimusten tekeminen on kasvattajalle ja rodulle.

LOPPUPÖLINÄT

Näin lopputulemana en tiedä saako kukaan tästä tekstistä irti ja mitä saa! Tulipa kuitenkin edes vähän kirjoitettua ajatuksia eteenpäin. Olisin saanut vielä lisää tuumattua joistakin asioista, mutta tuntui että tämä teksti vaan kasvaa ja kasvaa niin mahdottoman pitkäksi, ettei tätä jaksa kohta lukeakaan. Olen useampana päivänä tätä kirjoittanut ja yrittänyt kasata ajatuksiani. Tässä jonkunlainen lopputulos.

Olisin halunnut kirjoittaa ulkonäöstä vielä erikseen, mutta ajattelin jättää sen johonkin toiseen kertaan. Tätä tekstiä kun on jo ihan riittämiin tässäkin.