Dansku muutti minun luokseni loppukesästä 2014. Olen lapsuuteni kasvanut saksanpaimenkoirien keskellä ja minulla oli suuri salainen haave siitä, että vielä joskus sellainen tulee minulle omaankin kotiin. En osannut aavistaa sen päivän tulevan vielä, mutta niin siinä vaan kävi. Oikea ihminen ja oikea koira kohtasivat sattuman kauppana. Jännitti, pelotti, olin ihan äärettömän onnellinen. Dansku tuli korjaamaan minua epäonnistuneen koirakokemuksen jälkeen ja paikkaamaan sitä koloa, minkä menetys minun elämäni koirasta minun sydämeeni jätti.
Dansku oli ollut harrastavassa kodissa ennen minulle tuloa, joten se osasi paljon ja vaikka ja mitä. Sen taidot ovat varmasti meillä laskeneet huomattavasti siitä, mitä se olisi jonkun täysin aktiiviharrastajan luona. Kannuksessa harrastimme Danskun kanssa tokoa, rally-tokoa, metsäjälkeä ja pienesti henkilöhakua. Dansku on todella taitava nenänkäyttäjä edelleen ja se rakastaa kaikenlaista puuhaa, missä pääsee sitä käyttämään. Ähtärissä kävimme Danskun kanssa kerran kokeilemassa vesipelastusta, mutta ikuinen aikapula ja autottomuus koitui silloin sen harrastuksen kohtaloksi. Kävimme Danskun kanssa BH-kokeen, rally-toko- ja tokokilpailuissa ja yhdessä koiranäyttelyssä.
Dansku on tutkittu luustoltaan terveeksi. 5-vuotiaana käytin sen vielä erikseen selkä- ja rannekuvissa, joissa Danskulla todettiin alkavaa spondyloosia selässä. Sellaisia muutoksia voi kuitenkin tulla ihan vaan vanhemmitenkin, joten eläinlääkäri epäili ettei spondyloosi tule koskaan vaivaamaan Danskua. Sen terveyspuolen heikkoutena on ehkä sen hampaat, jotka ovat ottaneet kulumaa varmaan keppien kanssa. Pari vuotta sitten Danskulla oli myös ripuliongelmaa (vaihdellen 2-5pv viikosta ripulilla), joka kuitenkin loppui yllättäen kuin seinään. Canius oli tässä vaivassa hyvänä tukena maitohappobakteerien osalta. Sen jälkeen Danskulla on ollut hyvin harvoin mahavaivoja.
Dansku on minun aarre. Se antaa itsestään pyydettäessä kaiken ja on aina valmis mihin vaan pyydänkään. Selkeänä erona göötteihin on tietysti se, että se on palveluskoira. Se rakastaa työskentelyä ihmisen kanssa ja on aina valmis antamaan itsestään 110%. Gööttejä ei välttämättä joskus huvita joku asia tai maailmasta löytyy mielenkiintoisimpiakin juttuja, mutta kun Danskulle ehdottaa jotain, niin se ei mieti hetkeäkään haluaisiko se tehdä jotain vai ei, vaan se tarttuu heti tuumasta toimeen. Sen kanssa on aina ilo tehdä jotain. Heikkoutena ehkä se, että Dansku on aika "kaavoihin kangistunut" eikä se ole niin innokas kouluttaessa esimerkiksi tarjoamaan ja kokeilemaan uusia asioita.
Dansku osaa olla yksin kotona nätisti, ei puhettakaan että se esimerkiksi haukkuisi yksin ollessaan. Sen heikkous on käydä ruokavarkaissa eli jos johonkin sopivalle etäisyydelle pöydälle tai kaapiston päälle on jäänyt leipäpussi, kuivakakku tai jotain vastaavaa, niin Dansku saattaa napostella sen ihmisten poissaollessa... Sama juttu on myös kissankakan kanssa eli jos yksinollessa on pääsy hiekkalaatikolle, niin Dansku käy evästämässä jos laatikossa on jotain siihen sopivaa. Meillä on kotona kaikki koirat eristettyinä toisistaan, mikäli ihmiset eivät ole kotona ollenkaan. Danskun paikkana on makuuhuone, Nessa on olohuoneessa ja Toivolle on rajattu myös oma alueensa olohuoneesta.
Dansku on ystävällinen meidän vauvan kanssa, se mieluusti kävisi aina antamassa Neelalle pusuja. Välillä saa toppuutella sitä, että se ei liian innoissaan yritä tunkea syliin, jos vauva on myös siinä. Vieraita ihmisiä se myös käyttää mieluusti hyväkseen ja yrittää tunkea ihmisten syliin pussailemaan ja rapsutettavaksi. Se tulee hyvin toimeen myös Toivon ja Nessan kanssa. Juoksujen aikaan sen ja Nessan välit vähän kiristää, joten silloin on meidän ihmisten tehtävä valvoa, että molemmat antaa toistensa olla rauhassa.
Mutta tässä nyt vähän tiivistetysti jotain Danskusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti