keskiviikko 16. elokuuta 2017

Toivosta FI MVA!

Käytiin koirien kanssa hierojalla kuun ensimmäinen päivä. Danskulla oli selkeitä tokojumeja, mutta ei mitään ihmeellisempää. Toivolla oli ilmeisesti pohkeissa vähän jumeja, mutta ei muuta. Danskun kanssa käydään syyskuun puolella uudelleen hierojalla ja jatkoa katsotaan sitten kummallekin joskus loppuvuodesta. Nyt on onnellinen omistaja, kun vihdoin löytyi hieroja lähialueelta koirille!

Viime viikonloppuna oli Seinäjoella kaksi ryhmänäyttelyä, jonne ilmoitin Toivon kummallekin päivää. Ensin ilmoitin sen vain sunnuntaille Kirsi Honkasen arvosteltavaksi, mutta sitten ajattelin pelata varman päälle ja ilmoittaa myös lauantaille Sakari Potin kehään. Lauantaille oli ilmoitettu 6 gööttiä ja sunnuntaille 5. Uroksia enemmän kuin narttuja, molempina päivinä.

Lauantaina meidän kehä oli joskus puoli yhden aikaan päivällä. Aikamme oltiin sitä saatu odotella, kehä tuntui kulkevan ihan mahdottoman hitaasti! Toivo sai Potin kehästä tällä kertaa erittäin hyvän ja oli luokkansa ainoa ja täten ensimmäinen. Näyttelyssä ROP ja VSP olivat kumpikin Toivon tulevan morsiammen ensimmäisestä pentueesta. Kauniit pentuset! Toivon arvostelussa ainoat huonot puolet tuntuivat olevan hieman lyhyet mittasuhteet ja kevyehkö pää. Tuomari mainitsi myös arvostelussa pitkän karvan, joka oli minusta erityinen ihmettelyn aihe! Pitkää karvaa jos lähdetään etsimään, niin on niitä ihan oikeasti pitkäkarvaisiakin gööttejä. Toivon karva ei ole likelläkään sellaista - eihän se edes kanna pitkää karvaa geeneissään. Sakari Poti myös mittasi kaikki koirat kehässä. Toivon säkäkorkeudeksi saimme 33,5cm.

Sunnuntaina meidän kehä oli jo ennen puoltapäivää. Kirsi Honkasen kehässä on ilo käydä, koiria ei käsitellä liukuhihna -tyyliin eteenpäin pikakelauksella, vaan hän oikeasti pystyy keskittymään siihen vuorollaan kehässä olevaan koiraan. Erästä nuorta urosta jännitti pöydällä oleminen ja he ottivat tuomarin kanssa kokonaan oman aikansa siihen. Edellisenä päivänä tätä urosta oli hirvittänyt pöydällä erityisen paljon, kun tuomari alkoi mittakepin kanssa heilumaan ja taputteli koiraa. Tällä päivää koira saatiin kuitenkin jopa vähän vapautumaan pöydällä, se ei ollut lysyssä vaan pystyi noustakin vähän jaloilleen. Tuomari jutteli ja silitteli koiraa, ja sille saatiin varmasti todella positiivinen pöytäkokemus!


Kun odottelimme Toivon kanssa omaa vuoroamme pöydällä, Toivo antoi moikkaamaan tulleelle kehäsihteerille pusuja. Tuomarikin oli aivan ihana sen mielestä! Tuomari kysyikin Toivolta, että Toivo taitaa tykätä kehässä olemisesta hyvin paljon. Hänestä oli ilo, kun tällainen koira tuotiin kehään. Kertoi sen siis minulle suoraan. Toivo häntä heiluen iloisena huiski menemään! Lopputulemana Toivo sai erinomaisen, voitti luokkansa ja oli paras uros! Kehäsihteerin kertoessa, että saadaan serti, oli ihanaa sanoa koiran valioituvan myös. Tuomarin kanssa hakivat meille valioruusukkeen. Toivon tulevan tyttöystävän Ruutin tytär Rulla oli paras narttu. Toivosta tuli tällä kertaa myös ROP, tuomari sanoi kehittyneemmän koiran voittavan tällä kertaa.

Jäätiin myös ryhmäkehään. Ryhmätuomarina oli Jari Fors. Siellä ei menestytty, mutta silti olen edelleen niin ylpee ja onnellinen! Toivosta tuli Suomen muotovalio toisessa mahdollisessa näyttelyssään.


Seuraavan kerran mennään näyttelyyn Mäntyharjulle ensi viikolla. Sitä seuraavan kerran mennään varmaan Koiramessuille Helsinkiin. Välissä käydään Martan ja Toivon kanssa Virossa näyttelyssä. Kumpikin on ilmoitettu sinne kahteen kansainväliseen näyttelyyn.

torstai 27. heinäkuuta 2017

Danskun luustokuvat

Kävimme Danskun kanssa Minna Kuusiston luona Keuruun eläinklinikalla sekä selkä- että rannekuvissa. Halusin kuvata Danskun selän virallisesti ja samalla kurkattiin ranteet ihan mielenkiinnosta. Danskun ranteet on vähän löysät ja halusin tietää onko sinne jo kehittynyt nivelrikkoa.

Kaikki näytti kuitenkin hyvältä! Danskun selässä on kaksi pientä spondyloosipiikin alkua, jotka eivät kuitenkaan vaikuta sen elämään tällä hetkellä millään muotoa. Eivät välttämättä tule ikinä vaikuttamaankaan. Ranteet näyttivät myös oikein hyvältä. Eläinlääkärin kanssa puhuttiin siitä, että vanhemmiten ne voivat kehittää nivelrikkoa, mutta onneksi ei vielä nyt. Dansku sai siis toiveen siitä, että vietetään vielä monia hyviä terveitä vuosia! Danskun selkätulokset on nyt myös virallisina Koiranetissä.

Toivon kanssa ollaan jatkettu meidän agilityharrastusta. Se on selkeesti niin Toivon juttu ja meillä on aina hauskaa treeneissä. Olen saanut vaan paljon kehotusta luottaa koiraan huomattavasti enemmän. Toivo hakee jo vähän esteitä itsekin, mutta menee sekaisin minun varmisteluistani. Pitää opetella antamaan sille enemmän tilaa ja vapauksia. Takaakierrot on meidän suurin haaste tällä hetkellä, mutta kaikkea työstetään pikkuhiljaa!

Ensi viikolla ollaan menossa käymään koirahierojalla molempien koirien kanssa. Kahden viikon päästä on taas aika Toivon näyttelykäynneille! Huisin jännää. Toivo on siis menossa kahteen ryhmänäyttelyyn Seinäjoelle. Toisessa tuomarina on Sakari Poti ja toisessa Kirsi Honkanen. Vikaa sertiä jännitetään, aikanaan selviää sitten kuinka kauan.

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Irtiotto arjesta

Käytiin parin päivän mökkilomalla Karjalohjalla äidin luona. Saatiin töistä vapaata, joten oli hyvä lähteä reissuun pariksi päiväksi. Juhannuksesta alkaa vähän kiireisempi aikakausi töissä.

Dansku oli maailman onnellisin päästessään uuden vesilelunsa kanssa uimaan ja Toivokin laskettiin muutamaan kertaan polskimaan. Toivo yllätti minut suuresti ollakseen göötti. Se tuli kyllä uimaan mikäli sen laski veteen. Itse ei tullut sinne, mutta ei pahakseenkaan pistänyt jos sen nosti. Danskun perässä opetteli uimaan rantaan ja muuten ui minun luokseni.

Eilen käytiin viemässä Alma Fiskarsin eläinlääkärille luustokuviin. Kaikki muu näytti hyvältä, paitsi lonkissa oli löysyyttä. Nyt jännityksellä odotamme tuloksia takaisin kennelliitosta. Sinne lähetettiin siis lonkka-, kyynär- ja selkäkuvat (LTV, VA).

Yritän muistaa laittaa myöhemmin kuvia tänne lisää. Nyt loppuun kimppakuva koirista!


sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Miljoonakoira 2017

Danskun näyttelystä on nyt kulunut viikko, eli korkea aikakin kirjoittaa siitä jo jotain! Kävimme siis Tuurin Miljoonakoirassa Leni Finnen arvosteltavana 11.6. Tavoitteena oli hakea se harrastus-hyvä, mutta se jäi tällä kertaa saamatta. Katsellaan jos jossain kohti pyörähdettäisiin uudelleen näyttelykehässä!

Dansku sai siis näyttelystä tyydyttävän suhteellisen hyvällä arvostelulla. Tuomari ei valinnut rodussa lainkaan rotunsa parasta eikä tainnut jakaa edes yhtäkään erinomaista. Kumpikin avoimen luokan narttu sai tyydyttävän, nuorempi narttu hyvän ja tuli siellä pari erittäin hyvääkin jossain kohti. Olen todella tyytyväinen Danskun esiintymiseen ja käyttäytymiseen kehässä. Sain sen esiintymään siellä meidän alkutilannetta paremmin ja liikuttiin ilman laukkahyppypomppuja. Liikkeetkään ei olleet ihan vakavaa tokoseuraamista, vaikka katsekontaktia Dansku ottikin aikalailla.

Danskun näyttelyarvostelu: "Ok mittasuhteet. Sopiva luusto. Melko kevyt kokonaisuus. Oikealinjainen pää. Suuret lähes pyöreät silmät häiritsevät ilmettä. Hyvä kaula ja ylälinja. Riittävä eturinta. Oikeamallinen rintakehä. Melko periksi antavat ranteet. Hieman jyrkkä lantio. Ok takakulmaukset. Pitkät litteät käpälät. Liikkuu takaraajat täysin rungon alla. Köyristää voimakkaasti lanneosaa."

Ennen meidän kehävuoroa minulle tuli juttelemaan joku käyttölinjaisia saksanpaimenkoiria kasvattava nainen. Kehui Danskun pään nätiksi ja sanoi, että hänen silmään Dansku olisi erittäin hyvän arvoinen koira. Tuli niin hyvä mieli! Danskulla on omat nätit piirteensä ja joku muukin tykkäsi niistä.

Käytiin myös muutama viikko takaperin mätsärissä kummankin koiran kanssa. Toivo oli pienten punaisten PUN3 ja Dansku isojen aikuisten SIN-. Dansku pudotettiin nauhakehässä viimeisenä ja Toivo esiintyi yhtä iloisena kuin aina! Toivo vaan niin yli kaiken rakastaa näyttelyjuttuja. Sen kanssa onkin ilo käydä kehässä. Eilen sillä oli 2v synttärit ja se on nyt ilmoitettu avoimeen luokkaan näyttelyyn. Tarkoitus olisi käydä tavoittelemassa sitä viimeistä sertiä! Katsellaan mitä siitä tulee ja minne muualle sitä nyt voisinkaan ilmoittaa.

maanantai 22. toukokuuta 2017

Toivo aloittaa agilitykoirana

Mä oon niin huono kirjoittamaan tänne nykyään. Siinä asia, josta ei pääse yli eikä ympäri. Voin yrittää taas vähän aktivoitua, mutta se taas ei ole tae yhtään millekään. Todennäköisesti blogi hiljenee viikon sisään taas hyväksi aikaa.

Ollaan oltu nyt yli vuosi ähtäriläisiä. Minä ja koirat. Järkkyä. Tultiin tänne muutamaksi kuukaudeksi miettimään mitä voitais tehdä seuraavat vuodet. Ja täällä jumitetaan edelleen. Työsopimus on kirjoitettu ja jatkan Kotieläintilalla eläintenhoitajana ainakin tämän vuoden loppuun asti. Mun ei pitänyt ylipäätään tehdä oman alan töitä päivääkään, kun ne oli niin tiukassa. Saa olla erittäin tyytyväinen tähän hetkeen.

Ollaan päästy tekemään Danskun kanssa rallytokoa, hakua, esine-etsintää ja tokoa. Pitäis alkaa myös perehdyttää sekä itseä että koiraa näyttelykehässä juoksemiseen. Ilmoitin Danskun Tuuriin Miljoonakoiraan Leni Finnen arvosteltavaksi. Tiukka täti vastassa siellä. Harmaa pieni kippurahäntäinen tyttö pääsee anelemaan hyvää arviointia. Olen selannut saksanpaimenkoirien rotumääritelmää läpi ees taas sekä katsonut tuomarin antamia laatumainintoja käyttölinjaisille koirille. Ei auta kuin pitää sormet ristissä ja toivoa parasta ;) Dansku ei osaa seisoa käskystä, sitä en voi asetella tai se painuu maihin. Ollaan harjoiteltu kehässä juoksemista ja ollaan saatu raviakin laukan sijasta aikaan. Tuntuu vaan ihan tumpelolta tuollaisen kanssa harjoitella näyttelyjuttuja, kun se on ollut sellainen gööttien juttu aina.

5v 1kk
Danskun kanssa ollaan alettu myös harjoitella noutoa uudelleen. Vihdoin tuli kyllästyminen kapulan mälvämiseen ja pureskeluun nostossa/palautuksissa. Ollaan pilkottu nouto osiin eikä toistaiseksi tehdä sitä kokonaisena liikkeenä. Ainoastaan kapulan pitoa istuen+liikkeessä, kapulan nostoja maasta, kapulan kanssa kävelyä eteen istumaan. Varmaan ihan mettään mennään taas, mutta ainakin toistaiseksi nämä osat sujuu paremmin kuin meidän nouto ikinä kokonaisuutena.

Toivo on käynyt nyt agilityn alkeiskurssia Kuortaneella ja meillä on ollut niin hauskaa! Olin ihan unohtanut kuinka kivaa agility oikeasti onkaan. Meillä on kurssia takana nyt 4/6 kertaa ja ollaan kehitytty huimasti. Itseä on päässyt sellainen pieni agilitykärpänen nyt puremaan ja tarkoitus olisi yrittää jatkaa tätä harrastelua, sitä vaan en tiedä että missä ja miten tämän jälkeen.

Ihan alkeissahan me ollaan, mutta sitä varten alkeiskurssia käydäänkin. Ollaan harjoiteltu uusia esteitä, ohjaajan kummallakin puolella kulkemista, eteenlähetyksiä ja käytetty aikaa agilitykontaktien opetteluun. Ensimmäistä kertaa olen päättänyt olla hoppuilematta kontaktiesteiden kanssa ja yritän malttaa harjoitella kontaktiasentoa riittävän paljon ennen esteille kiirehtimistä. Keppien kanssa mennään verkoilla eteenpäin. Vinnan kepit eteni niin huisin hienosti verkoilla, että olen päättänyt yrittää samaa tekniikkaa Toivonkin kanssa - onni että Mäyrystä löytyy verkot kepeille! Katsellaan nyt mitä tästä sitten ikinä tuleekin, ainakin ollaan päästy siihen tavoitteeseen että kummallakin on oikein hauskaa.

Voihan furunkuloosi

Ihmettelin pitkään märkiä läiskiä sängyllä, sohvilla ym., kunnes osasin yhdistää ne Toivon nuolemiseen. Olin jo päättänyt hakea apteekista sille närästyslääkettä varmuuden varalle, kun huomasin sen nuolevan nimenomaan yhtä tassuaan. Pikainen kurkkaus, googlettelua ja eläinlääkäriin soittelua. Punainen märkivä varpaanvälitulehdus.


Moneen kertaan meinannut iskeä sellainen epätoivo siitä, kuinka tuo ikinä tulee parantumaan. Nyt olen alkanut saada uskoa paranemiseenkin. Saatiin eläinlääkäristä kuuri canofiteä tassuun. Sitä laitetaan muutama tippa aamuin illoin siihen asti, että tassu on ollut kunnossa jonkin aikaa. Olen hankkinut Toivolle puhallettavan kaulurin, joka estää vähän etutassun nuolemista. Alkuun pidin tassussa sukkaa tai muovipussia suojaamassa sitä Toivon nuolemiselta. Tämä oli kuitenkin vähän huono ratkaisu - sukan pystyi nuolla märäksi ja jättää muhimaan sekä muovipussin saattoi laittaa liian tiukaksi ja tästä syystä tassu saattoi turvota.


Kuuleman perusteella furunkuloosi on aika herkästi uusiutuvaa sorttia, joten toivon nyt kovasti ettei tästä tule meille jokavuotista riesaa. Onneksi loskasäät taitaa nyt vihdoin olla ohi, joten paraneminen tuntuu itsestä vähän todennäköisemmältä. Tassu ei mene lenkillä aina ihan märäksi ja likaiseksi eikä sitä tarvitse olla joka välissä pesemässä. Alkuun tein sille enemmän betadine -pesuja, kun nyt taas olemme pitäytyneet lähinnä vedellä suihkuttelussa ja huolellisessa kuivaamisessa.

Ensimmäisenä ajattelin ruoka-aineallergioita, olin laittamassa Toivoa eliminaatiodieetille ja epäilin tietysti kaikista pahinta. Nyt on saanut itsensä taas rauhoitettua sille tasolle, että se ei välttämättä olekaan mitään kovin vakavaa. Pystyy hengittämään rauhassa ja toivoa, ettei tämä toistu enää vaan olisi kerralla selvä ;) Jos tästä tulee meille pidempää riesaa, niin siinä tapauksessa tietysti lähdetään miettimään syitä tarkemmin. Tämä yksi kerta on hyvin voinut johtua vaan niin märistä keleistä ja siitä, kun joku on vähän huono kuivaamaan joka ulkoilun jälkeen koirien tassuja huolella!

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Vaasa KV

Vietettiin tässä vasta viikonloppu Vaasassa. Lauantaina oli KV-näyttely ja siitä mentiin yöksi hotelliin.

Toivolle tällä kertaa näyttelystä sen toinen sert! Sijoitus oli NUO-ERI NUK1 SA PU2 SERT VACACIB. PU1 oli Hans, joka oli vasta saanut cacibit kasaan eli Toivon varacacib muuttuu vielä oikeaksi cacibiksi :)

Alma sai tällä kertaa näyttelystä vain JUN-H. Tuomari takertui kovasti sen kokoon ja etuosaan. Mutta oli Almalla kuitenkin hyvät silmät ja kaula ;)

Seuraavaa näyttelyä en tiedäkään minne lähtisin Toivon kanssa. Danskulle on näyttely tiedossa, mutta siitä puhunkin lisää vasta kun se on likellä!

Alma lähtee ylihuomenna takaisin omaan kotiin (nyyhkis) ja meille tulee niin rauha kotiin. Tulee varmaan ihan jäätävä ikävä sitä, sillä on luonteensa puolesta niin kiva koira! Onneksi sen voi käydä varastamassa takaisin kylään heti kun mieli tekee ;) Nyt meillä on ollut sunnuntaista asti hoidossa Martta ja Sylvi. Sopivat laumaan porukkaan oikein hyvin!