maanantai 22. toukokuuta 2017

Toivo aloittaa agilitykoirana

Mä oon niin huono kirjoittamaan tänne nykyään. Siinä asia, josta ei pääse yli eikä ympäri. Voin yrittää taas vähän aktivoitua, mutta se taas ei ole tae yhtään millekään. Todennäköisesti blogi hiljenee viikon sisään taas hyväksi aikaa.

Ollaan oltu nyt yli vuosi ähtäriläisiä. Minä ja koirat. Järkkyä. Tultiin tänne muutamaksi kuukaudeksi miettimään mitä voitais tehdä seuraavat vuodet. Ja täällä jumitetaan edelleen. Työsopimus on kirjoitettu ja jatkan Kotieläintilalla eläintenhoitajana ainakin tämän vuoden loppuun asti. Mun ei pitänyt ylipäätään tehdä oman alan töitä päivääkään, kun ne oli niin tiukassa. Saa olla erittäin tyytyväinen tähän hetkeen.

Ollaan päästy tekemään Danskun kanssa rallytokoa, hakua, esine-etsintää ja tokoa. Pitäis alkaa myös perehdyttää sekä itseä että koiraa näyttelykehässä juoksemiseen. Ilmoitin Danskun Tuuriin Miljoonakoiraan Leni Finnen arvosteltavaksi. Tiukka täti vastassa siellä. Harmaa pieni kippurahäntäinen tyttö pääsee anelemaan hyvää arviointia. Olen selannut saksanpaimenkoirien rotumääritelmää läpi ees taas sekä katsonut tuomarin antamia laatumainintoja käyttölinjaisille koirille. Ei auta kuin pitää sormet ristissä ja toivoa parasta ;) Dansku ei osaa seisoa käskystä, sitä en voi asetella tai se painuu maihin. Ollaan harjoiteltu kehässä juoksemista ja ollaan saatu raviakin laukan sijasta aikaan. Tuntuu vaan ihan tumpelolta tuollaisen kanssa harjoitella näyttelyjuttuja, kun se on ollut sellainen gööttien juttu aina.

5v 1kk
Danskun kanssa ollaan alettu myös harjoitella noutoa uudelleen. Vihdoin tuli kyllästyminen kapulan mälvämiseen ja pureskeluun nostossa/palautuksissa. Ollaan pilkottu nouto osiin eikä toistaiseksi tehdä sitä kokonaisena liikkeenä. Ainoastaan kapulan pitoa istuen+liikkeessä, kapulan nostoja maasta, kapulan kanssa kävelyä eteen istumaan. Varmaan ihan mettään mennään taas, mutta ainakin toistaiseksi nämä osat sujuu paremmin kuin meidän nouto ikinä kokonaisuutena.

Toivo on käynyt nyt agilityn alkeiskurssia Kuortaneella ja meillä on ollut niin hauskaa! Olin ihan unohtanut kuinka kivaa agility oikeasti onkaan. Meillä on kurssia takana nyt 4/6 kertaa ja ollaan kehitytty huimasti. Itseä on päässyt sellainen pieni agilitykärpänen nyt puremaan ja tarkoitus olisi yrittää jatkaa tätä harrastelua, sitä vaan en tiedä että missä ja miten tämän jälkeen.

Ihan alkeissahan me ollaan, mutta sitä varten alkeiskurssia käydäänkin. Ollaan harjoiteltu uusia esteitä, ohjaajan kummallakin puolella kulkemista, eteenlähetyksiä ja käytetty aikaa agilitykontaktien opetteluun. Ensimmäistä kertaa olen päättänyt olla hoppuilematta kontaktiesteiden kanssa ja yritän malttaa harjoitella kontaktiasentoa riittävän paljon ennen esteille kiirehtimistä. Keppien kanssa mennään verkoilla eteenpäin. Vinnan kepit eteni niin huisin hienosti verkoilla, että olen päättänyt yrittää samaa tekniikkaa Toivonkin kanssa - onni että Mäyrystä löytyy verkot kepeille! Katsellaan nyt mitä tästä sitten ikinä tuleekin, ainakin ollaan päästy siihen tavoitteeseen että kummallakin on oikein hauskaa.

Voihan furunkuloosi

Ihmettelin pitkään märkiä läiskiä sängyllä, sohvilla ym., kunnes osasin yhdistää ne Toivon nuolemiseen. Olin jo päättänyt hakea apteekista sille närästyslääkettä varmuuden varalle, kun huomasin sen nuolevan nimenomaan yhtä tassuaan. Pikainen kurkkaus, googlettelua ja eläinlääkäriin soittelua. Punainen märkivä varpaanvälitulehdus.


Moneen kertaan meinannut iskeä sellainen epätoivo siitä, kuinka tuo ikinä tulee parantumaan. Nyt olen alkanut saada uskoa paranemiseenkin. Saatiin eläinlääkäristä kuuri canofiteä tassuun. Sitä laitetaan muutama tippa aamuin illoin siihen asti, että tassu on ollut kunnossa jonkin aikaa. Olen hankkinut Toivolle puhallettavan kaulurin, joka estää vähän etutassun nuolemista. Alkuun pidin tassussa sukkaa tai muovipussia suojaamassa sitä Toivon nuolemiselta. Tämä oli kuitenkin vähän huono ratkaisu - sukan pystyi nuolla märäksi ja jättää muhimaan sekä muovipussin saattoi laittaa liian tiukaksi ja tästä syystä tassu saattoi turvota.


Kuuleman perusteella furunkuloosi on aika herkästi uusiutuvaa sorttia, joten toivon nyt kovasti ettei tästä tule meille jokavuotista riesaa. Onneksi loskasäät taitaa nyt vihdoin olla ohi, joten paraneminen tuntuu itsestä vähän todennäköisemmältä. Tassu ei mene lenkillä aina ihan märäksi ja likaiseksi eikä sitä tarvitse olla joka välissä pesemässä. Alkuun tein sille enemmän betadine -pesuja, kun nyt taas olemme pitäytyneet lähinnä vedellä suihkuttelussa ja huolellisessa kuivaamisessa.

Ensimmäisenä ajattelin ruoka-aineallergioita, olin laittamassa Toivoa eliminaatiodieetille ja epäilin tietysti kaikista pahinta. Nyt on saanut itsensä taas rauhoitettua sille tasolle, että se ei välttämättä olekaan mitään kovin vakavaa. Pystyy hengittämään rauhassa ja toivoa, ettei tämä toistu enää vaan olisi kerralla selvä ;) Jos tästä tulee meille pidempää riesaa, niin siinä tapauksessa tietysti lähdetään miettimään syitä tarkemmin. Tämä yksi kerta on hyvin voinut johtua vaan niin märistä keleistä ja siitä, kun joku on vähän huono kuivaamaan joka ulkoilun jälkeen koirien tassuja huolella!

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Vaasa KV

Vietettiin tässä vasta viikonloppu Vaasassa. Lauantaina oli KV-näyttely ja siitä mentiin yöksi hotelliin.

Toivolle tällä kertaa näyttelystä sen toinen sert! Sijoitus oli NUO-ERI NUK1 SA PU2 SERT VACACIB. PU1 oli Hans, joka oli vasta saanut cacibit kasaan eli Toivon varacacib muuttuu vielä oikeaksi cacibiksi :)

Alma sai tällä kertaa näyttelystä vain JUN-H. Tuomari takertui kovasti sen kokoon ja etuosaan. Mutta oli Almalla kuitenkin hyvät silmät ja kaula ;)

Seuraavaa näyttelyä en tiedäkään minne lähtisin Toivon kanssa. Danskulle on näyttely tiedossa, mutta siitä puhunkin lisää vasta kun se on likellä!

Alma lähtee ylihuomenna takaisin omaan kotiin (nyyhkis) ja meille tulee niin rauha kotiin. Tulee varmaan ihan jäätävä ikävä sitä, sillä on luonteensa puolesta niin kiva koira! Onneksi sen voi käydä varastamassa takaisin kylään heti kun mieli tekee ;) Nyt meillä on ollut sunnuntaista asti hoidossa Martta ja Sylvi. Sopivat laumaan porukkaan oikein hyvin!

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Korpilahden ryhmänäyttely 19.3.

Käytiin 19.3. Korpilahdella ryhmänäyttelyssä Toivon ja Alman kanssa. Kun aikataulut julkaistiin, niin samalla tuli ilmi tuomarinmuutos. Olin ilmoittanut koirat Korpilahdelle, sillä halusin päästä katsomaan minkälaisista koirista Perttu Ståhlberg tykkää. Tuomariksi vaihtui kuitenkin Harto Stockmari ja päätettiin kaikesta huolimatta lähteä näyttelyyn.

Harto Stockmari oli ilmeisen tiukka setä, joka katseli erityisesti koiran liikkeitä. Hän jakoi näyttelyssä 2xH, 2xEH ja 2xERI SA. Uroksia oli paikalla 3 kappaletta ja narttuja samat 3 kappaletta. Toivo ja Alma saivat kumpikin näyttelystä erittäin hyvät. Pääsin myös tapaamaan Tiitin sievän veljentyttären, joka sai näyttelystä hyvän. Kukaan koirista ei ollut omasta mielestäni hyvän arvoinen, ei kaikki ehkä erin koiria mutta että hyvän.. No, jokaisella tuomarilla oma näkemyksensä ja sitä tulee arvostaa!

Toivo oli siis NUO-EH NUK1 ja Alma JUN-EH JUK2. Sievät koirat kyllä voittivat näyttelyn ja palkinnot menivät oikeaan kotiin! Me jäädään nyt odottelemaan seuraavaa näyttelyä, joka onkin jo ensi viikolla. Ollaan matkalla Vaasaan näyttelyyn ja yövytään samalla hotellissa. Sitä seuraavasta näyttelystä ei ole vielä tietoa, mutta mietitään mietitään kaikenlaista! Sesonkiaika lähestyy kovaa vauhtia töissä, mutta kunhan Tuurin näyttelyyn edes päästäisiin niin olisin kovin tyytyväinen.

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Kauhavan ryhmänäyttely 18.2.

Eilen käytiin Kauhavalla ryhmänäyttelyssä. Tänne oli ilmoitettu Toivo ja Alma. Tuomarina oli Susanne Wendell, joka oli tuomaroinut gööttejä vain kerran aikaisemmin KoiraNetin tilastoiden mukaan. Tällöin näyttelyssä ei valittu ollenkaan parasta urosta ja jakoi osallistuneille koirille erittäin hyvää ja erinomaista. Keskustelupalstoilta oli otettu selvää, että kyseessä on hampaista tarkkana oleva tuomari. Almallahan on siis kaksi hammaspuutosta (yksi P1 ja yksi P3). Alman suhteen ei ollut mitään odotuksia näyttelyssä, mutta Toivolle toivottiin tietysti sertiä.

Toivo oli ensimmäinen koira kehässä saaden erinomaisen ja SA:n. Siinä vaiheessa en tiennyt itse mitä ajatella - näyttelyssä oli vain yksi toinen uros, joka oli valioluokassa. Ihan loistofiilis ymmärtää, että Toivo saa sertin! Toinen uros sai myös erinomaisen ja SA:n. Paras uros -kehässä tuomari vuorostaan ilmoitti Toivon voittavan! Sanoi Toivon liikkeiden olleen paremmat. Oli ihan loistofiilis, mutta kauaa ei kerennyt asiaa sulatella, kun piti kiirehtiä hakemaan Alma häkistä ja tehdä koiranvaihto. Alma oli nimittäin ensimmäinen junioriluokan narttu.
Junioriluokan narttuja oli näyttelyssä 4 kappaletta. Alma kävi ensimmäisenä arvosteltavana ja sai erinomaisen. Seuraavana kehään meni Tiitin veljen tytär, Kompiaisen F -pentu. Se sai myös erinomaisen. Tämän jälkeen sinne meni kaksi Wäliharjun I -pentua, jotka saivat erittäin hyvän. Oli tosi hieno fiilis kelata, että Alma on ainakin junioriluokan toiseksi paras! Koiria juoksutettiin kierros kehän ympäri ja tuomari vaihtoi kahden viimisen nartun järjestystä. Alma oli ensimmäinen, voitti junioriluokan nartut ja sai SA:n. Meidän pieni ruma ankanpoikanen! Sain hetken aikaa rauhoittua ja hengittää ennen paras narttu -kehää. Tänne pääsi meidän lisäksemme myös yksi avoimen luokan narttu. Paras narttu -kehässä Alma oli toiseksi paras narttu, saaden varasertin. Alma hävisi todella hienolle Sutulle, joka valioitui saadessaan viimeisen sertinsä. Tuomari totesi Alman kerkeävän vielä viedä hienoja näyttelysijoja myöhemmin kehittyessään ja että tällä kertaa oli vanhemman nartun oikeus viedä parempi sija.
Paras narttu -kehästä kiiruhdin vaihtamaan jälleen koiran. Oli aika valita näyttelyn paras koira. Koiria juoksutettiin pari kierrosta ympäri ja lopulta tuomari antoi minulle ROP -ruusukkeen. Toivo oli Kauhavan näyttelyn kaunein länsigöötanmaanpystykorva! Tuomari erikseen kehui minulle vielä kaunista koiraani. Mieli oli aivan loistava, sillä en voinut ikinä kuvitella Toivon pärjäävän niin hyvin. On se omaan silmään ollut niiin hieno ja oli ihanaa että nyt tuomari oli siitä samaa mieltä minun kanssani! Alman menestykseen olen myös todella tyytyväinen. On silläkin ihan sievä rakenne, mutta että noin nätti tämän tuomarin mielestä. Tuomari oli siitä täysin varma, että Alma tulee valloittamaan kehiä myöhemmin. Toivottavasti joku muukin tuomari on sitä mieltä vielä ;)
Ryhmäkehissä Toivolle ei enää tullut menestystä, mutta minun päiväni kruunasi jo rotukehän hieno menestys. Nyt pärähti Toivon valiokello käyntiin. 1/3 saavutettu, vielä kaksi jäljellä ;) Seuraavan kerran mennään käymään Korpilahden ryhmänäyttelyssä 19.3. ja mahdollisesti Vaasan KV-näyttelyssä 8.4. Kaikki vielä mietinnässä. Tuuriin mennään myös kesäkuun alussa ja kovasti mieli halajaisi Ouluun heinäkuun alussa.

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Meillekin oma Alma kiitos!

Jokaisella koiraihmisellä pitäisi olla oma Alma. Muutama vuosi takaperin rakastuin Alman emään Marttaan, kun se oli luonani hoidossa. Nyt muistan miksi Martasta niin pidin. Mä oon niin rakastunut tuohon koiraan. Meidän kotona olisi heti tilaa yhdelle Almalle, jos sellainen olisi kotia vailla. Onneksi ei ole. Martan pennusta pitkään haaveilin ja sen olin jo kerennyt unohtamaan. Nyt muistuu taas pitkään!
 Alma on juuri sellainen, millainen jokaisen göötin kuuluisi olla. Ei tietysti kärjistetysti, mutta todella pidän osasta sen piirteitä. Se on mamman sylimussukka, mutta samalla tättähäärä valmiina kaikkeen mitä keksitään. Ei turhaan aristele uusia paikkoja tai epäröi tarttua tuumasta toimeen. Se on ahne. Ei pelkää mitään. Sitä ei tarvitse pakottaa mihinkään, ei lahjoakaan. Siitä on vaan kiva touhuta ja puuhailla. Tai olla puuhailematta ja olla kainalokaverina sohvalla.
Sellainen Toivon ja Alman pentu voisi olla niin mun ihannegöötti. Molemmissa koirissa on niitä piirteitä, mistä tykkään ihan hirmuisesti. Silti en olisi Toivoa ottanut, jos se ei olisi sattumien summana tänne päätynyt. Nyt se on kuitenkin mamman kultapoikana täällä enkä mitään kadu. Alman harrasteominaisuudet taas on kolahtaneet muhun niin kovaa, että voisin vetää itkupotkuraivarit vaan siksi kun sen puolesta harmittaa ettei se oo oma.
Alkuun jännitin, että mihin olen oikein lupautunut, kun suostuin Alman luokseni ottamaan. Sitä kuvailtiin sanoin adhd ja oli kuulemma pieni tuholainen. Kilttiä tyttöä ollut täällä, vaikka kovasti mun perään onkin ja sisäsiisteys ei vielä täysin hallussa. Mutta hiljaa hyvä tulee. Ei kaduta yhtään, että saan pari kuukautta viettää tuollaisen helmen kanssa! Se on vaan niin ihastuttava neiti.

En tiedä olenko aiemmin puhunut täällä siitä, kuinka Toivo taitaa olla lauman pää koirien kesken. Sen ei tarvitse tehdä näille mitään, ei yleensä edes sanoa murahdustakaan. Se vain katsoo Almaa tai Danskua. Toivosta tuli Danskun lellikki silloin kun Toivo tuli mun luo. Edelleenkään D ei ole opetellut komentamaan sitä vaan poika saa tehdä just niin kuin haluaa. D välillä ihan raukkana joutuu luovuttaa leluja ym Toivolle, kun Toivo vaan katsoo Danskua ja hakee ne itselleen. Almaa Toivo ei taas laske pahantekoon. Jos laukussa vaikka on ruokaa, niin Toivo jää istumaan laukun viereen ja tuijottaa vaan Almaa. Ei sano yhtään mitään, katsoo vain. Ja näin Alma välttää Toivon katsetta ja kiertää Toivon kaukaa. Eikä mene ruokavarkaisiin. Sohvalle Almalla ei ole asiaa hypätä Toivon viereen. Toivo saattaa nukkua, mutta Alma kunnioittaa sitä sen verran, ettei uskalla hypätä vierestä sinne. Kun annan luvan, niin kömpii mielellään kainaloon, eikä Toivokaan sano mitään. Silti ulkona painivat ja juoksevat kilpaa minkä kintuistaan pääsevät.

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Omien koirieni ruokinta

Olen taas aikani pyöritellyt päässäni omien koirieni ruokintajuttuja. Sain lokakuussa pakastimen ja pystyin siirtämään koirat ja kissan 50-50 ruokinnalle. Se hetki oli aika odotettu, sillä pelkällä nappulalla ruokintamäärät kohosivat kovin suuriksi. Ähtärissä asumisen aikana ne ovat saaneet lihoja vain silloin tällöin ja on menty pääasiassa nappularuokinnalla. Siinä on nyt ollut onneksi muutosta viimeisten kuukausien aikana - kiitos sen pakastimen.

Keskiseltä on ollut hyvä hakea suht edullisesti koirille Mushin pötköjä, vaikka edelleen harmittelen sitä ettei Kennelrehun auto pysähdy täällä. Helpottaisi huomattavan paljon koiranruokien shoppailuja, jos pystyisi sitä kautta tilailemaan. Mut toistaiseksi näin! Pääasiassa meillä syötävä liha on sika-nautaa. Sen olen todennut sopivan kaikkein parhaiten Toivolle, jolle en niin paljoa annakaan kaikkea muuta ylimääräistä. Lohta saavat kerran viikkoon ja sisäelinseosta silloin tällöin. En tiedä mikä Mushin jauhetussa kanassa on, sillä ei sovi minun koirille ollenkaan. Dansku meni siitä syksyllä veriripulille ja sairasti viikon. Luulin sen olevan jotain huonoa sattumaa, mutta aina vetää koirien mahat ihan löysälle tai kovalle. Luuta ilmeisesti reippaasti mukana tai sitten en tiedä mikä muu sen tekee. Joka tapauksessa vähän epäilevästi uskallan nykyään testailla eri Mushin lihoja.

Mun on jotenkin ihan kauheen vaikea hahmottaa, paljonko mun pitäisi antaa koirille nappulaa ja lihaa päivässä. Dansku lihoo todella herkästi ja se onkin nyt ihan liian paksu. Aivan vaan siksi, että oon yliruokkinut sitä. Pienemmillä määrillä tuntuu taas, että yritän näännyttää sen kuoliaaksi. Pelkällä nappulalla annoin sekä sille, että Toivolle 4dl päivässä nappulaa. Nyt ne ovat saaneet n. 2dl+250g. Kyllä, ruokin sakemannia ja gööttiä suurinpiirtein samoilla ruokamäärillä :D Lisinä menee sinkki, D, merilevä ja lohiöljy.

Nappula on tällä hetkellä Danskulla Hauhau Championin Super premium kana-peruna. Se oli meillä Vehnättömässä valinnassakin testinä ja sopi koiralle. Tästä syystä olen mielelläni syöttänyt sitä senkin jälkeen muutaman säkin. Toivo syö taas jotain Cibaun medium adultia mitä toin messarin näyttelystä tuliaisina. Kesällä ja syksyllä mentiin pääasiassa vaihdellen Rokka -merkin perussafkan ja Sam's Fieldin medium adultin välillä.

Toivo on tällä hetkellä suht ok kunnossa. Vähän hoikka poika, mutta en muuta vaadikaan nuorelta urokselta. Eiköhän se ruokakin jossain kohti paremmin ala tarttua kylkiin kiinni! Danskun kanssa taas en voi kuvitellakaan sitä, kuinka herkästi se lihoisi sterkkaamisen jälkeen! Nyt ei ole sterkattu ja lihoo suurinpiirtein jo nähtyään ruokaa. Tuntuu niin mahdottomalta säännöstellä jotenkin sen ruokamäärää, kun ei sitäkään voi loputtomiin vähennellä. Pitää sen energiaakin jostain saada. Treenatessakaan en sille pahemmin anna ruokaa, kun meidän pääpalkka on kuitenkin pallo. Että jos jollain on hyviä koiran laihdutusvinkkejä niin otetaan vastaan mieluusti! Nappulamerkki meillä vaihtuu melkeinpä aina kun säkkikin vaihtuu.

Hehkutanpas tähän samaan sitä, että Dansku on lykännyt tällä kertaa juoksujaan. Sen juoksut on tulleet nyt aikalailla 4kk juoksuvälillä, joka on ollut tosi ikävä. Vuosi sitten sillä oli kuitenkin vielä puolen vuoden juoksukierto. Kohta ollaan jo 5kk juoksuvälin paikkeilla, niin tämä omistaja on todella tyytyväinen. Kohtu siltä pitäisi saada pois heti kun rahaa löytyisi, mutta näitä rahaa syöviä asioita on niin paljon muitakin!