tiistai 18. huhtikuuta 2017

Vaasa KV

Vietettiin tässä vasta viikonloppu Vaasassa. Lauantaina oli KV-näyttely ja siitä mentiin yöksi hotelliin.

Toivolle tällä kertaa näyttelystä sen toinen sert! Sijoitus oli NUO-ERI NUK1 SA PU2 SERT VACACIB. PU1 oli Hans, joka oli vasta saanut cacibit kasaan eli Toivon varacacib muuttuu vielä oikeaksi cacibiksi :)

Alma sai tällä kertaa näyttelystä vain JUN-H. Tuomari takertui kovasti sen kokoon ja etuosaan. Mutta oli Almalla kuitenkin hyvät silmät ja kaula ;)

Seuraavaa näyttelyä en tiedäkään minne lähtisin Toivon kanssa. Danskulle on näyttely tiedossa, mutta siitä puhunkin lisää vasta kun se on likellä!

Alma lähtee ylihuomenna takaisin omaan kotiin (nyyhkis) ja meille tulee niin rauha kotiin. Tulee varmaan ihan jäätävä ikävä sitä, sillä on luonteensa puolesta niin kiva koira! Onneksi sen voi käydä varastamassa takaisin kylään heti kun mieli tekee ;) Nyt meillä on ollut sunnuntaista asti hoidossa Martta ja Sylvi. Sopivat laumaan porukkaan oikein hyvin!

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Korpilahden ryhmänäyttely 19.3.

Käytiin 19.3. Korpilahdella ryhmänäyttelyssä Toivon ja Alman kanssa. Kun aikataulut julkaistiin, niin samalla tuli ilmi tuomarinmuutos. Olin ilmoittanut koirat Korpilahdelle, sillä halusin päästä katsomaan minkälaisista koirista Perttu Ståhlberg tykkää. Tuomariksi vaihtui kuitenkin Harto Stockmari ja päätettiin kaikesta huolimatta lähteä näyttelyyn.

Harto Stockmari oli ilmeisen tiukka setä, joka katseli erityisesti koiran liikkeitä. Hän jakoi näyttelyssä 2xH, 2xEH ja 2xERI SA. Uroksia oli paikalla 3 kappaletta ja narttuja samat 3 kappaletta. Toivo ja Alma saivat kumpikin näyttelystä erittäin hyvät. Pääsin myös tapaamaan Tiitin sievän veljentyttären, joka sai näyttelystä hyvän. Kukaan koirista ei ollut omasta mielestäni hyvän arvoinen, ei kaikki ehkä erin koiria mutta että hyvän.. No, jokaisella tuomarilla oma näkemyksensä ja sitä tulee arvostaa!

Toivo oli siis NUO-EH NUK1 ja Alma JUN-EH JUK2. Sievät koirat kyllä voittivat näyttelyn ja palkinnot menivät oikeaan kotiin! Me jäädään nyt odottelemaan seuraavaa näyttelyä, joka onkin jo ensi viikolla. Ollaan matkalla Vaasaan näyttelyyn ja yövytään samalla hotellissa. Sitä seuraavasta näyttelystä ei ole vielä tietoa, mutta mietitään mietitään kaikenlaista! Sesonkiaika lähestyy kovaa vauhtia töissä, mutta kunhan Tuurin näyttelyyn edes päästäisiin niin olisin kovin tyytyväinen.

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Kauhavan ryhmänäyttely 18.2.

Eilen käytiin Kauhavalla ryhmänäyttelyssä. Tänne oli ilmoitettu Toivo ja Alma. Tuomarina oli Susanne Wendell, joka oli tuomaroinut gööttejä vain kerran aikaisemmin KoiraNetin tilastoiden mukaan. Tällöin näyttelyssä ei valittu ollenkaan parasta urosta ja jakoi osallistuneille koirille erittäin hyvää ja erinomaista. Keskustelupalstoilta oli otettu selvää, että kyseessä on hampaista tarkkana oleva tuomari. Almallahan on siis kaksi hammaspuutosta (yksi P1 ja yksi P3). Alman suhteen ei ollut mitään odotuksia näyttelyssä, mutta Toivolle toivottiin tietysti sertiä.

Toivo oli ensimmäinen koira kehässä saaden erinomaisen ja SA:n. Siinä vaiheessa en tiennyt itse mitä ajatella - näyttelyssä oli vain yksi toinen uros, joka oli valioluokassa. Ihan loistofiilis ymmärtää, että Toivo saa sertin! Toinen uros sai myös erinomaisen ja SA:n. Paras uros -kehässä tuomari vuorostaan ilmoitti Toivon voittavan! Sanoi Toivon liikkeiden olleen paremmat. Oli ihan loistofiilis, mutta kauaa ei kerennyt asiaa sulatella, kun piti kiirehtiä hakemaan Alma häkistä ja tehdä koiranvaihto. Alma oli nimittäin ensimmäinen junioriluokan narttu.
Junioriluokan narttuja oli näyttelyssä 4 kappaletta. Alma kävi ensimmäisenä arvosteltavana ja sai erinomaisen. Seuraavana kehään meni Tiitin veljen tytär, Kompiaisen F -pentu. Se sai myös erinomaisen. Tämän jälkeen sinne meni kaksi Wäliharjun I -pentua, jotka saivat erittäin hyvän. Oli tosi hieno fiilis kelata, että Alma on ainakin junioriluokan toiseksi paras! Koiria juoksutettiin kierros kehän ympäri ja tuomari vaihtoi kahden viimisen nartun järjestystä. Alma oli ensimmäinen, voitti junioriluokan nartut ja sai SA:n. Meidän pieni ruma ankanpoikanen! Sain hetken aikaa rauhoittua ja hengittää ennen paras narttu -kehää. Tänne pääsi meidän lisäksemme myös yksi avoimen luokan narttu. Paras narttu -kehässä Alma oli toiseksi paras narttu, saaden varasertin. Alma hävisi todella hienolle Sutulle, joka valioitui saadessaan viimeisen sertinsä. Tuomari totesi Alman kerkeävän vielä viedä hienoja näyttelysijoja myöhemmin kehittyessään ja että tällä kertaa oli vanhemman nartun oikeus viedä parempi sija.
Paras narttu -kehästä kiiruhdin vaihtamaan jälleen koiran. Oli aika valita näyttelyn paras koira. Koiria juoksutettiin pari kierrosta ympäri ja lopulta tuomari antoi minulle ROP -ruusukkeen. Toivo oli Kauhavan näyttelyn kaunein länsigöötanmaanpystykorva! Tuomari erikseen kehui minulle vielä kaunista koiraani. Mieli oli aivan loistava, sillä en voinut ikinä kuvitella Toivon pärjäävän niin hyvin. On se omaan silmään ollut niiin hieno ja oli ihanaa että nyt tuomari oli siitä samaa mieltä minun kanssani! Alman menestykseen olen myös todella tyytyväinen. On silläkin ihan sievä rakenne, mutta että noin nätti tämän tuomarin mielestä. Tuomari oli siitä täysin varma, että Alma tulee valloittamaan kehiä myöhemmin. Toivottavasti joku muukin tuomari on sitä mieltä vielä ;)
Ryhmäkehissä Toivolle ei enää tullut menestystä, mutta minun päiväni kruunasi jo rotukehän hieno menestys. Nyt pärähti Toivon valiokello käyntiin. 1/3 saavutettu, vielä kaksi jäljellä ;) Seuraavan kerran mennään käymään Korpilahden ryhmänäyttelyssä 19.3. ja mahdollisesti Vaasan KV-näyttelyssä 8.4. Kaikki vielä mietinnässä. Tuuriin mennään myös kesäkuun alussa ja kovasti mieli halajaisi Ouluun heinäkuun alussa.

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Meillekin oma Alma kiitos!

Jokaisella koiraihmisellä pitäisi olla oma Alma. Muutama vuosi takaperin rakastuin Alman emään Marttaan, kun se oli luonani hoidossa. Nyt muistan miksi Martasta niin pidin. Mä oon niin rakastunut tuohon koiraan. Meidän kotona olisi heti tilaa yhdelle Almalle, jos sellainen olisi kotia vailla. Onneksi ei ole. Martan pennusta pitkään haaveilin ja sen olin jo kerennyt unohtamaan. Nyt muistuu taas pitkään!
 Alma on juuri sellainen, millainen jokaisen göötin kuuluisi olla. Ei tietysti kärjistetysti, mutta todella pidän osasta sen piirteitä. Se on mamman sylimussukka, mutta samalla tättähäärä valmiina kaikkeen mitä keksitään. Ei turhaan aristele uusia paikkoja tai epäröi tarttua tuumasta toimeen. Se on ahne. Ei pelkää mitään. Sitä ei tarvitse pakottaa mihinkään, ei lahjoakaan. Siitä on vaan kiva touhuta ja puuhailla. Tai olla puuhailematta ja olla kainalokaverina sohvalla.
Sellainen Toivon ja Alman pentu voisi olla niin mun ihannegöötti. Molemmissa koirissa on niitä piirteitä, mistä tykkään ihan hirmuisesti. Silti en olisi Toivoa ottanut, jos se ei olisi sattumien summana tänne päätynyt. Nyt se on kuitenkin mamman kultapoikana täällä enkä mitään kadu. Alman harrasteominaisuudet taas on kolahtaneet muhun niin kovaa, että voisin vetää itkupotkuraivarit vaan siksi kun sen puolesta harmittaa ettei se oo oma.
Alkuun jännitin, että mihin olen oikein lupautunut, kun suostuin Alman luokseni ottamaan. Sitä kuvailtiin sanoin adhd ja oli kuulemma pieni tuholainen. Kilttiä tyttöä ollut täällä, vaikka kovasti mun perään onkin ja sisäsiisteys ei vielä täysin hallussa. Mutta hiljaa hyvä tulee. Ei kaduta yhtään, että saan pari kuukautta viettää tuollaisen helmen kanssa! Se on vaan niin ihastuttava neiti.

En tiedä olenko aiemmin puhunut täällä siitä, kuinka Toivo taitaa olla lauman pää koirien kesken. Sen ei tarvitse tehdä näille mitään, ei yleensä edes sanoa murahdustakaan. Se vain katsoo Almaa tai Danskua. Toivosta tuli Danskun lellikki silloin kun Toivo tuli mun luo. Edelleenkään D ei ole opetellut komentamaan sitä vaan poika saa tehdä just niin kuin haluaa. D välillä ihan raukkana joutuu luovuttaa leluja ym Toivolle, kun Toivo vaan katsoo Danskua ja hakee ne itselleen. Almaa Toivo ei taas laske pahantekoon. Jos laukussa vaikka on ruokaa, niin Toivo jää istumaan laukun viereen ja tuijottaa vaan Almaa. Ei sano yhtään mitään, katsoo vain. Ja näin Alma välttää Toivon katsetta ja kiertää Toivon kaukaa. Eikä mene ruokavarkaisiin. Sohvalle Almalla ei ole asiaa hypätä Toivon viereen. Toivo saattaa nukkua, mutta Alma kunnioittaa sitä sen verran, ettei uskalla hypätä vierestä sinne. Kun annan luvan, niin kömpii mielellään kainaloon, eikä Toivokaan sano mitään. Silti ulkona painivat ja juoksevat kilpaa minkä kintuistaan pääsevät.

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Omien koirieni ruokinta

Olen taas aikani pyöritellyt päässäni omien koirieni ruokintajuttuja. Sain lokakuussa pakastimen ja pystyin siirtämään koirat ja kissan 50-50 ruokinnalle. Se hetki oli aika odotettu, sillä pelkällä nappulalla ruokintamäärät kohosivat kovin suuriksi. Ähtärissä asumisen aikana ne ovat saaneet lihoja vain silloin tällöin ja on menty pääasiassa nappularuokinnalla. Siinä on nyt ollut onneksi muutosta viimeisten kuukausien aikana - kiitos sen pakastimen.

Keskiseltä on ollut hyvä hakea suht edullisesti koirille Mushin pötköjä, vaikka edelleen harmittelen sitä ettei Kennelrehun auto pysähdy täällä. Helpottaisi huomattavan paljon koiranruokien shoppailuja, jos pystyisi sitä kautta tilailemaan. Mut toistaiseksi näin! Pääasiassa meillä syötävä liha on sika-nautaa. Sen olen todennut sopivan kaikkein parhaiten Toivolle, jolle en niin paljoa annakaan kaikkea muuta ylimääräistä. Lohta saavat kerran viikkoon ja sisäelinseosta silloin tällöin. En tiedä mikä Mushin jauhetussa kanassa on, sillä ei sovi minun koirille ollenkaan. Dansku meni siitä syksyllä veriripulille ja sairasti viikon. Luulin sen olevan jotain huonoa sattumaa, mutta aina vetää koirien mahat ihan löysälle tai kovalle. Luuta ilmeisesti reippaasti mukana tai sitten en tiedä mikä muu sen tekee. Joka tapauksessa vähän epäilevästi uskallan nykyään testailla eri Mushin lihoja.

Mun on jotenkin ihan kauheen vaikea hahmottaa, paljonko mun pitäisi antaa koirille nappulaa ja lihaa päivässä. Dansku lihoo todella herkästi ja se onkin nyt ihan liian paksu. Aivan vaan siksi, että oon yliruokkinut sitä. Pienemmillä määrillä tuntuu taas, että yritän näännyttää sen kuoliaaksi. Pelkällä nappulalla annoin sekä sille, että Toivolle 4dl päivässä nappulaa. Nyt ne ovat saaneet n. 2dl+250g. Kyllä, ruokin sakemannia ja gööttiä suurinpiirtein samoilla ruokamäärillä :D Lisinä menee sinkki, D, merilevä ja lohiöljy.

Nappula on tällä hetkellä Danskulla Hauhau Championin Super premium kana-peruna. Se oli meillä Vehnättömässä valinnassakin testinä ja sopi koiralle. Tästä syystä olen mielelläni syöttänyt sitä senkin jälkeen muutaman säkin. Toivo syö taas jotain Cibaun medium adultia mitä toin messarin näyttelystä tuliaisina. Kesällä ja syksyllä mentiin pääasiassa vaihdellen Rokka -merkin perussafkan ja Sam's Fieldin medium adultin välillä.

Toivo on tällä hetkellä suht ok kunnossa. Vähän hoikka poika, mutta en muuta vaadikaan nuorelta urokselta. Eiköhän se ruokakin jossain kohti paremmin ala tarttua kylkiin kiinni! Danskun kanssa taas en voi kuvitellakaan sitä, kuinka herkästi se lihoisi sterkkaamisen jälkeen! Nyt ei ole sterkattu ja lihoo suurinpiirtein jo nähtyään ruokaa. Tuntuu niin mahdottomalta säännöstellä jotenkin sen ruokamäärää, kun ei sitäkään voi loputtomiin vähennellä. Pitää sen energiaakin jostain saada. Treenatessakaan en sille pahemmin anna ruokaa, kun meidän pääpalkka on kuitenkin pallo. Että jos jollain on hyviä koiran laihdutusvinkkejä niin otetaan vastaan mieluusti! Nappulamerkki meillä vaihtuu melkeinpä aina kun säkkikin vaihtuu.

Hehkutanpas tähän samaan sitä, että Dansku on lykännyt tällä kertaa juoksujaan. Sen juoksut on tulleet nyt aikalailla 4kk juoksuvälillä, joka on ollut tosi ikävä. Vuosi sitten sillä oli kuitenkin vielä puolen vuoden juoksukierto. Kohta ollaan jo 5kk juoksuvälin paikkeilla, niin tämä omistaja on todella tyytyväinen. Kohtu siltä pitäisi saada pois heti kun rahaa löytyisi, mutta näitä rahaa syöviä asioita on niin paljon muitakin!

tiistai 31. tammikuuta 2017

Tokokurssien aloitus

Alma on ollut nyt yli viikon meidän laumassa. Reipas tyttö, joka on ottanut paikkansa nopeasti täällä. Toivolla kesti aikansa hyväksyä kakara taloon, mutta nyt ne ovat hyviä kavereita keskenään. Kaikki kolme rakastaa painaa kimpassa oltiin sitten jäällä tai metsässä. Murut!

Aloitimme maanantaina Toivon ja Alman kanssa tokokurssit. Almalla on maanantaisin klo 17-18 tokoa ja Toivolla klo 18-19. En ole ikinä pitänyt Toivoa niinkään tokokoirana ja tämä ensimmäinen kurssikerta vahvisti vain käsityksiäni. Toivo tykkää puuhata, mutta tokopuuhastelu ei niinkään sytytä sitä. Agilityyn se vaan olisi varmaan niin omiaan! En nää mitään järkeä, miksi jankattaisi jotain juttua, mistä toinen ei niin tykkää. Agilityyn pitäisi löytää treenipaikka kevättä ja kesää ajatellen.

Olen miettinyt aiemmin, että miten ikinä päädyin tokoilemaan Helmin kanssa. Olen luullut, että lapsen innokas mieli vain innosti puuhaamaan koiran kanssa, jota ei niinkään se juttu kiinnostanut. Nyt tiedän, että kyllä Helmi tykkäsi puuhata ja sillä oli kivaa. Alman kanssa oli niin hyvä mieli tokotreeneissä. Se teki ihan mitä vaan siltä keksi pyytää ja sen motivaatio oli niin kohdallaan. Siinä olisi niin hienoa potentiaalia harrasteluun. Meillä oli niin hauskaa ja varmasti tulee tulevilla kurssikerroillakin olemaan!

Ensimmäisillä kurssikerroilla Alman ja Toivon tokokursseilla tuli ohituksia muiden koirien kanssa, vahvistettiin seuraamista ja sitä kautta kontaktia ohjaajaan. Alma ja Toivo osasi molemmat ottaa hyvin kontaktia ja tehdä pikkuseuraamisia. Vaikka molemmista kyllä oli aika jännää tulla yhtäkkiä paikkaan, missä oli paljon muitakin koiria. Maalaiskoiria ;) Mut taitogöötit oli silti siellä mun kanssa puuhailemassa, vaikka välillä pitikin kiinnittää vähän enemmän huomiota ympäristöönkin.

Enää 2,5 viikkoa meidän Kauhavan näyttelyyn. Niin jännää! Toivo taitaa olla nuorten luokassa uroksissa ja Alma vuorostaan menee junioriluokkaan nartuissa. Vielä ei ole osallistujamääriä ilmoitettu, mutta tuomarinmuutoksia on kuitenkin luvassa joillekin roduille yllättävän suurien osallistujamäärien johdosta. Ootellaan ootellaan! Gööttien tuomarina pitäisi olla Susanne Wendell, joka on vain kerran aikaisemmin arvostellut göötit Suomen näyttelyissä.

maanantai 23. tammikuuta 2017

Ja jos siirryttäis vuoteen 2017

Ollaan uudessa vuodessa 2017. Viime vuosi oli aika hiljainen vuosi meidän koiraharrastusrintamalla. Käytiin parit näyttelyt ja vietettiin pääasiassa aika hiljaiseloa kaikilta osin. Käännettiin uusi sivu meidän elämässä, kun muutettiin pois Kannuksesta ja aloitettiin elämää Ähtärissä. Pitkään mun on pitänyt tännekin kirjoittaa, mutta aina jos tulee muuta, niin tämä jää. Oon yrittänyt petrata, mutta ehkä vähän laiskasti. Tykkään kirjoittaa, enkä tiedä miksi oon jättänyt sen niin vähälle viimeisen vuoden aikana.

Viime vuodelle asetin paljon tavoitteita, mutta lopunkaiken suuri osa niistä jäi toteutumatta. Ainoat tavoitteet taisin toteuttaa Tiitin kanssa. Tiiti kävi paimennustaipumustestissä ja luustokuvissa. Luustokuvissa minun elämäni mureni täysin enkä vieläkään koe olevani ehjä sen koettelemuksen jälkeen. Niin elävästi muistan sen pahan olon ja luulon siitä, etten ikinä tule saamaan itseäni kasaan riittävän hyvin. Vuosi sitten iloitsin siitä, että Tiitistä tuli minun oma koirani enkä missään tapauksessa kuvitellut vuoden kuluttua asioiden olevan näin.


Toivoin vuoden 2016 olevan suopeampi kuolemien osalta. Vuoden 2015 kesällä kuoli Särmä, joulukuussa Helmi. Vuosi 2016 ei ollut sen reilumpi, kun sanoin syyskuussa lopullisesti hyvää yötä syliini nukahtaneelle Tiitille. Minun pienelle tappajagöötille. Edelleen kyseenalaistan omia päätöksiäni: miksi en kuvannut koiraa aiemmin, miksen yrittänyt kipulääkitä sitä, miksen uskonut kun minulle sanottiin ettei se ole terve, oliko oikein lopettaa se.

Olen saanut opetella antamaan itselleni anteeksi ja joutunut vakuuttamaan itseäni siitä, ettei kaikkea tarvitse ottaa niin rankasti. Syyllisen etsiminen ei auta yhtään ketään missään. Syksyn ja talven olen myös opetellut olemaan välittämättä muiden ihmisten mielipiteistä. Yrittänyt hokea itselleni, ettei mun tarvitse perustella mitään kenellekään ja etten ole tilivelvollinen mistään kenellekään. Teen asiat just niin, miten parhaalta tuntuu eikä mun tarvitse selittää sitä kenellekään. Edelleenkään en ole sitä oppinut, mutta alkanut ainakin oivaltamaan paremmin. Nyt tekisin joitain asioita toisin mitä kuluneen vuoden aikana, mutta onneksi virheistä oppii ja voin olla tekemättä niitä jatkossa.

Kesäkuussa Toivosta tuli minun oma koirani ja olen ihan tajuttoman onnellinen siitä. Dansku ja Toivo yhdessä on pitäneet mut järjissäni loppuvuoden myllerryksessä. Ei olla treenattu mahdottomasti koko vuonna, en ole ollut yhtään tyytyväinen meidän treenituloksiin. Mutta meillä on ollut silti hyvä vuosi. On tehty rallattelutottiksia, Danskun kanssa käytiin vepeilemässä, Toivo kävi näyttelyissä ja paimentamassa. Toivo oli luustokuvissa lokakuussa täysin terve. Mä olen näihin asioihin täysin tyytyväinen. Mulla on kaks maailman parasta koiraa.

Tällä hetkellä meidän laumassa on kolme koiraa. Ensimmäistä kertaa sitten viime syksyn jälkeen. Stressasin etukäteen kovasti sitä, että mitä tästäkin vielä tulee. Etten pärjääkään kolmen koiran kanssa. Ja kuinka elämä on niin paljon hankalampaa. No ei se ole. Alma tuli meille hoitoon maaliskuun loppuun - huhtikuun alkuun asti. Alma on minun äidin ensimmäisestä pentueesta, Ihanhelmi Aito Frendi, Martan tytär. Kaikki se stressi oli ihan turhaa ja musta on itseasiassa ihan kiva, kun talossa on kolme koiraa.


Tää varmaan riittää joutavaksi höpöttelyksi tänään. Seuraavaksi jotain pientä, ihan vaan koska haluan olla urpo ja pakottaa itseäni tuloksiin. Pienikin riittää kannustamaan siihen, että edes jotain kivaa keksittäisiin. Niinpä tässä ensi vuodelle puuhaa:

DANSKU
- Nyt vihdoin ne luustokuvat!! Selkä, ranteet, miksei lonkat ja kyynärätkin uudelleen jos kerta nukutetaan. Haluaisin myös silmäpeilauksen, mutta luustokuvat tuntuu itselle paljon tärkeämmiltä nyt.
- Treenataan sitä tokoa ja lähdetään kisaamaan!! Mulla on potentiaalinen fiksu koira, jonka kanssa tehdä. Siispä tehdään ja petrataan nyt oikeasti. Ruutu, ohjatun kapulat, metallikapula (sorruin ostamaan viikonloppuna), merkki ym odottaa treeniä laatikossa!!
- Jatketaan vepeilyä keväällä-kesällä, kun treeniryhmä herää henkiin. Dansku sai syksyllä niin kovasti kehuja, että katellaan edettäiskö tällä puolella yhtään mihkään.
- Sitten me mennään sinne näyttelyyn! Ois jo korkea aika järkyttää ihmisiä ja painua näyttelypuudelin kanssa kehään.

TOIVO
- Pari näyttelyä, toivottavasti tänä vuonna saatais se ensimmäinen SERT!
- Lähdetään tekeen pohjia siihen tokoon (mennään jopa kurssille alkuvuodesta nyt!!). Ei vaadita liikaa, hölmöillään omaksi haluksi. Meillä ei oo kiire minnekään, mutta jos nyt lähettäis liikkeelle niistä alon liikkeistä.