maanantai 22. elokuuta 2016

Tiitin luustokuvausaika

Minun pienelle Tiitille on varattu aika luustokuviin. Tiiti mahdollisesti oireilee jotain luustovikaa, joten varasin ajan kuviin. Pelottaa ihan kamalan paljon.

Tiiti on välillä ollut kolmijalkainen, liikkunut aina epäpuhtaasti ja etenkin sen takaliikkeet ovat olleet järkyttävät. Takaosaansa se on aina käyttänyt huonommin ja hieronnassa sen etu- ja takapää ovat olleet kuin eri koirasta. Oikean takajalan käyttö on ollut huonoa ihan aina. Nyt olen saanut tästä palautetta useilta eri ihmisiltä ja asialle on aika tehdäkin jotain.

Tiitillä on aika röntgenkuviin 19.9. ja minun suurin pelkoni on se, että palaan sieltä kotiin ilman koiraa. Jos Tiitin luustossa on jotain vikaa, joka voisi aiheuttaa kipuilua, Tiiti ei enää herää nukutuksesta. Tiiti on voimakkaasti alusta-arka narttu, sen elämä on välillä kaukana helposta. Missään tapauksessa ei minkäänlainen rasite minulle, onhan se sentään maailman rakkain mussukka. Jos sen luustossa on jotain vikaa, joka voi aiheuttaa kipua, en voisi elää päivääkään koiran kanssa miettimättä oireileeko se kipuaan alusta-arkuuden muodossa. Saatika ajatus siitä, onko se ollut kipeä nämä kolme vuotta.

Aina olen puhunut, että Tii tulee mukana niin kauan kuin sen pääkoppa kestää. En ole todennäköisenä vaihtoehtona pitänyt luustovikaa. Nyt pelottaa ihan tajuttoman paljon, että edessä on meidän viimeinen yhteinen viikko kun haen sen kotiin syyskuussa. Aina pitäisi toivoa parasta, mutta nyt tuntuu vähän epätoivoiselta. On se vaan minun mussukka. Nyt kaipaan sitä kotiin kainaloon varmaan enemmän mitä ikinä aiemmin.

Toivo menee huomenna polvi- ja silmätarkastukseen Jyväskylään.

perjantai 12. elokuuta 2016

Me jäädään Ähtäriin!

Ollaan koirien (ja Epun) kanssa siis jäämässä nyt toistaiseksi Ähtäriin. Päivä kerrallaan ja katsotaan minne sitä täältä jatkaa sitten aikanaan matkaa.. Asunnon vuokrasopimusta siis jatkettu ja olen saamassa jatkaa Ähtärin Eläinpuiston kotieläintilalla eläintenhoitotehtävissä! Ihan huippufiilis ja mieluusti tänne jäänkin. Kannus-ikävä haihtuu pikkuhiljaa, kun pääsee Kannuksen aivopesusta irti. Edelleen olisin täysin valmis muuttamaan takaisin Kannukseenkin, mutta enää se ei ole sellainen välttämätön pakko. On osannut laskea jollain tapaa irti.

Toisaalta olen ihan älyttömän onnellinen siitä, että pääsin irti siitä Kannus-pakkomielteestä, joka mulla pyöri voimakkaana pääni sisällä. Ähtäriin muuton jälkeen mietin, kuinka en enää ikinä halua lähteä näin sokkona vaan jollekin vieraalle paikkakunnalle. Mielessä oli vaan ja ainoastaan Kannus ja se, kuinka haluan sille alueelle takaisin. Pääkaupunkiseudun suhteen olen löytänyt jonkun varmuuden - en edelleenkään halua sinne alueelle takaisin. Syksyn yhteishaussa en aio nyt hakea yhtään minnekään vaan mietin asiaa uudelleen sitten keväällä. Ala on mielessä selvä, mutta paikkakuntaa on aikaa sitten pohtia. Ja jos sitä kerkeäisi lukemaan matematiikkaakin, niin olisi jotain saumaa päästä seuraavalla yrittämällä soveltuvuuskokeesta läpikin.

Paimennustaipumus- ja näyttelyreissun jälkeen äidin koirat Martta, Sylvi ja Alma tulivat minun luokseni hoitoon. Saavuttiin sunnuntaina Ähtäriin ja perjantaina äiti jatkoi koirien kera matkaa takaisin kotiin. Perjantaina käytiin myös Ähtärin kaupungineläinlääkärin luona hakemassa Sylville ja Almalle rokotukset. Oli todella pitkä vajaa viikko kuuden koiran kanssa ja opin siinä arvostamaan näitä omia kolmeaa. Kolme on täysin passeli määrä ja kaikenlainen pentukuume juoksee kilometrien päässä jo karkuun. Vaikka en sitä lähdekään kieltämään, etteikö Alma olisi aika söpö ollut! Oikein kiltti pentu.
Toivo, Sylvi, Martta ja Tiiti
Käytiin Alman ja Sylvin kanssa myös visiitillä työpaikallani, ja koiruudet pääsivät ihmettelemään eläimiä. Alma olisi ollut suinpäin menossa lammasaitaukseen eikä sitä navetassa juurikaan hetkauttanut kohti tallustelevat kilit. Kilejä taisi vähän enemmän hirvittää, kun koirat vaan seisoivat paikallaan eivätkä kiinnittäneet niihin mitään huomiota. Sylviä taisi tämä meidän visiitti jännittää vähän enemmän kuin Almaa, mutta oikein reippaita lapsia olivat kumpikin! Alman häntä ei varmaan kertaakaan laskenut alas ja toisella oli vaan kivaa. Juuri sellainen pentu, millaisia haluttiinkin saada aikaan.
Näiden neljänkin kanssa oli hihnat aivan kokoajan solmussa!
Viime viikonloppuna hyppäsin töissä kuoppaan ja taitoin nilkkani. Maanantaina soitto terveyskeskukseen ja sain ajan lääkärille heti aamulle. Nilkka röntgenkuvaukseen, tuloksena avulsiomurtuma ja kipsi kuukaudeksi. Wuhuu? Jos voisin, niin palaisin aikakoneella takaisin päin ja olisin hyppelemättä. Nyt ei auta kuin kärsiä jalka paketissa keppien kera sairaslomalaisena. Dansku & Toivo on olleet tiistaista asti työkaverilla hoidossa ja tänään illalla pitäisi valmistautua ottamaan ne takaisin kotiin. Vähän jännittää ja hirvittää et mitä tästä vielä tulee. Keskiviikkona matkasin Tiitin kanssa Tampereelle ja minun pieni mussukka lähti äidin matkaan. Tiitillä alkoi nyt muutaman viikon loma Pöytyällä, josko saisin näin omaa arkea helpotettua kun on yksi koira vähemmän.

Tänään illalla on Ähtärin Haukkujen hallituksen kokous ja minusta tulee tämän hallituksen jäsen. Mieluusti olen mukana koiratoiminnan ylläpidossa ja kehittämisessä täällä! Danskun kanssa meidän piti aloittaa VEPE-treenit, mutta voi olla että jää nyt kokonaan välistä tämän kipsikönkkäämisen tähden. Jos vaan vielä selviäisin kahden kurssin kouluttamisesta loppuun asti tästä kipsistä huolimatta, niin siinä varmaan nyt tälle loppukesälle ja alkusyksylle ihan riittävästi hommaa.

torstai 11. elokuuta 2016

Paimennustaipumustesti ja Porin KV-näyttely

Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna matkattiin gööttien kanssa junalla Loimaalle, josta äiti meidät poimi kyytiin. Lauantaina oli tiedossa Tiitin ja Sylvin paimennustaipumustesti, ja sunnuntaina vuorostaan Sylvin ja Toivon näyttely.

Minulla oli Tiitin suhteen suuret odotukset. Tiiti on ollut se pieni paimenkoira, jonka odotin syttyvän paimennukseen täysin. Vielä paimennuspaikalla jännitti, sillä en tiennyt yhtään mitä se tekisi. Kova oli kuitenkin luotto siihen, että pieni Tii kyllä paimentaa. Näin ei kuitenkaan tällä kertaa käynyt ja suoraan sanottuna olin vähän pettynyt. Olisin odottanut Tiitille vähintäänkin tyydyttävää paimennustaipumusta, mutta koko koira ei osoittanut pienintäkään kiinnostusta nautoja kohtaan. Lopputulos oli siis ei paimennustaipumusta.

Tiitin paimennusvideo.

Tiin sisarukset paimensivat myös hyvin, joten senkin pohjalta aloin miettiä, että mikä meni nyt vikaan. Toisaalta ollaan lenkkeilty paljon lehmien laidunalueiden lähellä ja Tiitillä ei ole ollut mitään asiaa mennä aitaukseen päinkään. Lehmät on olleet Kannuksessa normipäivää ja se ettei niitä sen kummemmin ihmetellä. Toisaalta, näin nyt tällä kertaa. Ei mahdeta tälle mitään ei minä eikä koira, eikä tulos tule vaikuttamaan yhtään mihinkään. Silti omaan mieleen jäi vielä kutkuttelemaan, että josko päästäisiin jossain välissä kokeilemaan paimennusta lampaiden kanssa. Tämän siitä saa, kun omistaja ei halua uskoa ettei koiralla ole paimennustaipumusta ;)

Sylvi osoitti testissä hyvää paimennustaipumusta ja teki hetkittäin todella nättiä työskentelyä. Toivohan osoitti myös toukokuussa hyvää paimennustaipumusta eli tasaiset sisarukset. Sylvi hienosti kaarteli nautojen takana välillä ja pyrki pitämään ne samassa kasassa. Hienot ruotsintuonnit!

Sunnuntaina oli sitten tosiaan vuorossa Porissa KV-näyttely. Tuomarina näyttelyssä oli Hannu Talvi. Näyttelyyn oli ilmoitettu ihan mukavasti gööttejä, joten jännitettiin sitten kuinka meidän koirilla menee. Toivo aloitti gööttikehän olemalla ensimmäinen ja samalla ainoa junioriluokan uros. Sylvillä oli luokassaan yksi kilpakumppani. Toivon tulos oli JUN-ERI JUK1 ja Sylvin JUN-EH JUK2. Toivo jäi tällä kertaa ilman SA:ta, koska ei ollut parhaassa karvassaan nyt. Sylvin kohdalla tuomari rokotti isosta koosta (Sylvi onkin iso narttu) ja vielä löysästä koirasta.

Toivon arvostelu "Keskiharmaa. Hyvät värimerkit. Hyvä koko ja mittasuhteet. Oikeamuotoinen, vielä hieman kevyt pää. Hyvä kaula, säkä ja selkälinja. Hyväasentoiset raajat. Karkea peitinkarva. Pohjavilla irti. Täyspitkä häntä. Miellyttävä luonne. Hyvät suorat liikkeet.". Olen todella tyytyväinen tähän Suomen näyttelyiden korkkaukseen! Toivollahan ennestään siis vain Ruotsista yksi ERI kovatasoisessa luokassa erikoisnäyttelyssä.

Toivoa jännitti näyttelyssä vähän pöydällä ja tämä aiheutti itselleni pientä stressin poikasta. Toivo veti pöydällä maahan makaamaan yhdessä vaiheessa ja onneksi palautui jännityksestä vaikka jouduin sen sieltä maasta ylös nostamaan. Tämä tuli hampaiden katsomisen yhteydessä. Paljon on töitä pöytäkäytöksen suhteen tehty ja tullaan siis edelleenkin tekemään. Korkeita paikkoja Toivo ei muuten pelkää, joten en osaa yhtään sanoa mikä siinä pöydässä niin kovasti sitä jännittää.

Toivo 1v 1kk

Mulla olisi ihan hirmuisesti kirjotettavaa, mutta en viitsi kaikkea tähän yhteen kirjoitukseen lytätä! Lähiaikoina siis toivottavasti paljon tekstiä tulossa.

lauantai 2. heinäkuuta 2016

Kaukot kehittyy!

Treenailtiin eilen ja treenailtiin tänään. Oon saanut inspiksen nyt vihdoin kun löydettiin treenikenttä meille lenkkireitin varrelta. Oon jokaisen koiran kanssa tehnyt aina vähän tai jonkun kanssa vähän enemmänkin. Pääasia et kaikki pääsee hommaileen jotain!

Toivosta toko ei vaikuta mitenkään kovin hauskalta puuhalta, mut on tehty silti paikallaoloa, seuraamista, perusasentoja ja luoksetuloa. Ja maahanmenoja kanssa! Seuruuta se tekee lyhyissä pätkissä niin kivasti ja oon tosi ylpeä siitä. Mielenkiinto ei kauaa jaksa, mut ne hetket kun jaksaa niin hienosti tulee. Perusasentoja otan välillä ja välillä en, lähinnä on keskitytty tekemään vaan kaikkea hauskaa.

Tiitin kanssa tehty vähän kaikkea. Otan sen maahanmenon nyt sellaiseen "supertreeniin". Sillä on tosi hyvä tekniikka siihen ja osaa kyllä, mutta jotenkin jäänyt käteen kiinni nyt paljon. Seuraamisissa tulee mukana, vaikka käsi heiluisi. Herkästi lähtee edistämään paljon. Seuruut tehdään sen kanssa kyllä muutenkin välillä imuttamalla ja välillä ilman - yritän tehostaa paikkaa. Vasemman käännöksessä imuttelen. Tii käyttää todella hienosti takapäätään käännöksissä, vielä kun käyttäisi itsenäisestikin. Paikkista treenattu kovin ja siihen tarvitsisi häiriötä vähän lisää. Aikaa lisätään kokoajan, mutta häiriönsietoakin pitäisi saada samaan syssyyn mukaan. Muuten palataan jossain kohti tässä paljon takaisin päin.

Ylipäänsä pienten koirien kanssa mun pitäisi itse muistaa hyvä ryhti ja katse eteen. Nyt leikin varmaan Roope Ankkaa kävellessäni kyyryssä ja tähdäten lähemmäs koiran tasoa. Jotenkin niin erilaista tehdä pikkukoiran kuin tollaisen keskikokoisen sessen kanssa.

Kirjoitin tähän pitkän tekstin Danskun jutuista ja se katosi. Päädyn siis vain hehkuttamaan sitä, kuinka meidän kaukokäskyt etenee. Tänään jätin käsiavun pois ja kyllä se koira tekniikan osaa. Pitää vaatia silloin, kun esittää ettei tiedä mitä haen. Ei nyt välttämättä ihan kaikkeen toki sovellu, mutta tässä tapauksessa toimii kun koira osaa kyllä. Tää jalkapallomaalin verkko oli kyllä paras älynväläys. Näin on edistytty kaukojen suhteen enempi ku viimiseen puoleen vuoteen!

video

torstai 30. kesäkuuta 2016

Treenisuunnitelmia

Kisakuume vaivaa ja sitä miettii että mitä sitä alkaisi touhuumaan. Danskun kanssa ylempien luokkien treeniin tarvitsee treenikamoja tai kulkumahdollisuuksia, ja niitä mulla ei ole. Vähän aloin pohtia tuollaista pientä länsigöötanmaanpystykorvaa ja sen tottisteluja. Siitä se ajatus vaan lähti. Tiitin kanssa tokokokeeseen? Jos täällä julkistaa, niin pitäähän sellaiset ajatukset sitten toteuttaa? Kaksi kuukautta meidän seuran kokeeseen ja sinne lähdetään mikäli paikka saadaan. Kaksi kuukautta aikaa saada pieni länsigöötanmaanpystykorva koekuntoon. Toisaalta kovin lyhyt aika ja toisaalta taas monen monta treenipäivää.

Tiiti rakastaa touhuta kaikkea ja minun on jo aiemmin pitänyt ottaa itseäni niskasta kiinni sen treenaamisen suhteen. Nyt otan. Ei tuloksella väliä, kunhan nyt käytäisiin kokeilemassa. Ei sinne treenaamatta tietenkään silti mennä, mutta katsotaan mitä saadaan aikaan!

Toivon kanssa on vähän myös koitettu tehdä jotain, mutta toko ei tunnu yhtään sen jutulta. Tiiti jaksaa jankuttaakin, mutta Toivon jutulta ei vaan tunnu. Agilityyn voisin kuvitella sen olevan omiaan, vielä kun olisi treenimahdollisuus sellaiseen! Oon agilitykoirasta haaveillut siitä asti, kun Helmin kanssa agility jouduttiin lopettamaan. Kenties minulla olisi nyt käsissäni pieni pötkö, josta sellaisen saisi leivottua. Toivolle pitäisi nyt lähinnä saada opetettua rauhoittumista ja kärsivällisyyttä. Se haluaa kaiken juuri nyt ja heti. Luulen, että tällaiset harjoitukset voisivat auttaa myös taistelussa sen eroahdistusta vastaan. Kuten Tiitilläkin oli pahaa eroahdistusta, niin Toivolla on myös. Tiitin eroahdistustaistelut on vihdoin käyty, se ei enää tuhoa tai huuda kurkkusuorana tai yritä raapia tietään minun perään. Toivoa sen sijaan stressaa nyt.

Tänään käytiin reenimimässä ja kaikki koirista oli päteviä. Sain uudemman kerran todeta, että toko ei ole yhtään Toivon juttu. Tii ja D sen sijaan rakastaa! Nämä treenit valoi muhun itseeni uskoa siitä, että kyllä Tiitin kanssa ois mahis päästä kisaamaankin. Tehtiin kaukoja, seuraamista, paikkista, luoksetuloa ja liikkeestä maahanmenoa. On töitä tehtävänä, mutta hyvät pohjat jatkaa.
Tän päivän treeneissä oma huippuhetki oli Danskun kaukot. Ajattelin kaiken muun tekemisen jälkeen kokeilla kaukoja. Seisominen ei edelleenkään sujunut yhtään toivottuun malliin. Jostain sain päähäni sitten haluta minun ja koiran väliin kaksi agilitysiivekettä. Tuomaan väliä minulle ja koirille ja Danskulle esteen ettei voi rynnistää syliini huutamaan. Agilitysiivekkeitä ei siihen hätään ollut saatavilla, mutta silmiini pisti kentän sivuilla olevat jalkapallomaalit. Ei muuta kuin koira verkon taakse maahan ja itse toiselle puolelle. Välimatkaa ei ollut kuin metri maksimissaan ja Danskulla oli mahdollisuus rynnistää edelleen luokseni. Se rauhoittui kuitenkin silminnähden. Annoin käskyjä istumasta ja maasta sille seisomaan. Ja Dansku nousi nätisti vinkumatta. Pari kertaa rauhassa otti askeleita minuun kohti kiertääkseen verkon, mutta muistutin mitä ollaan tekemässä ja palattiin hommiin.

Otettiin Danskulle yksi läpijuoksuluoksari ja toinen stopilla. Kumpikin oli ok, seuruut ja paikkis myös. Kaukoista oon vaan niin onnellinen! Niitä oon pitänyt kisaamisen kannalta suurimpana kompastuskivenä, mut nyt sain vähän lisää toivoa. Ehkä meidätkin vielä näkee joskus kisakentillä! ;)

Alla vielä pari Ihanhelmi -pentujen kuvaa.

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Ihanhelmi A-pentue

Vihdoin olen äidin luona Riihikoskella ja saanut sylitellä pentuja mielin määrin. Maanantaina oli vuorossa pentutestaus. Pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni pentutestaamaan pentueen ja lopputulemaan olen ihan tyytyväinen. On asioita, joita tekisin nyt toisin, mutta pääasiassa olen tyytyväinen tähän testiin. Onni, että ensimmäinen kerta äidin pennuilla ;) Pentue on todella tasaisen oloinen luonteeltaan ja toisaalta kiva, että minun ensikosketus siihen oli pentutestin kautta.

Tänään oli vuorossa eläinlääkärillä terveystarkastus. Kaikilla pennuilla oli kaikki hyvin ja ovat terveitä lapsia. Aimolta ei löytynyt toista kivestä, mutta se ei kyllä malttanut olla paikoillaankaan yhtään. Ihmettelen suuresti, että eläinlääkäri löysi sieltä edes sen yhden sillä riekkumisella.

Toivoa pennut ällöttää kovasti eikä tykkää niistä yhtään. Pakenee sohvalle, tuoleille jne sekä hyppii jopa maasta keittiön pöydälle asti. Jos pentu tuijottaa Toivoa haukkuen, niin Toivo yksinkertaisesti vaan kääntää päänsä pois ja esittää ettei kuule eikä näe. Toivokin sai onneksi hetken lomaa pennuista päästessään iltalenkille Martan, Sylvin sekä Tellu-göötin kera ;)

Nyt alle vähän kuvasaastetta, tässä esittäytyvät kennel Ihanhelmin ensimmäiset pennut! Ikää heillä on kuvissa 6 viikkoa ja 5 päivää. Pennuista Aito Frendi eli Alma on jäämässä äidin luokse kotiin.

Ihanhelmi Armas Ahmatti

Ihanhelmi Ainoa Oikea

Ihanhelmi Aimo Aivastus

Ihanhelmi Aina Ilona

Ihanhelmi Aito Frendi "Alma"

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Yritys olla aktiivi

Oon kovasti yrittänyt olla aktiivi ja ehkä siinä onnistunutkin jollain asteella. Danskun kanssa oon käynyt tottistelemassa, tehtiin metsäjälki ja muisteltiin esineruutua. Omistajalla niin järjetön treeni- ja kisakuume! Treeniseuran puute verottaa vaan siitä.
Tottisteluihin oon todella tyytyväinen. Seuruussa edelleen haukuttelen Danskua ja sen avulla koirakin saa pidettyä vinkumistaan vähän kurissa. Seuraaminen oli kokonaisuutena kivaa, mutta puutteita toki on niin kuin aina kaikessa ;) D välillä painoi ja välillä vuorostaan unohtui (!!!) katsomaan jonnekin muualle. Kahdesti sille muistutin siitä, että ollaan tekemässä muuten duunia ja koirakin heräsi.

Paikkista ei oltu otettu pitkään aikaan, epäilin muistaako koko koira sellaista. Aloitettiin treenit siis ihan alkuun kevyellä 10 minuutin paikallamakuulla. Siellä se pysyi! Kun palasin koiran luo, se ennakoi ja nousi istumaan. Jätin sen uudelleen maahan ja jatkettiin paikkista jonkun aikaa. Koiran luo palasin sen ympärillä aikani pyöriskellen.

Jäävissä saatiin kerrata paikallaan pysymistä myös siinä tapauksessa, että kävelen koiran taakse. Parilla ekalla kertaa D pyörähti minun ohi mennessäni ympäri, kunnes saatiin onnistuneitakin toistoja. Liikkeestä istuminen on meille kaikista vaikein jäävä liike, D meinaa herkästi jäädä seisomaan. Luoksetuloja tehtiin takapalkalla ja ilman. Ilman takapalkkaa ei ensin meinannut stopata, mutta kun tätäkin saatiin jankattua hetki, niin hyvin sujui!
Otettiin myös 3-4 eteenlähetystä pallolle. Danskulla oli superkivaa ja irtosi erinomaisesti. Dansku usein lähtee niin kiireellä, ettei välttämättä katso minne me menee. Samaa ongelmaa meillä on ollut tokossakin.

Esineruutuahan ei olla kovin paljoa tehty, mutta nyt päätin kokeilla. Vietiin yhdessä Danskun kanssa metsään lelu ja laukussa ollut lompakko. Lelu haettiin heti ja lompakon hakuun jouduin käskyttää ja kannustaa koiraa. Näin Danskun löytäneen lompakon aikalailla heti, mutta ei katsonut sitä merkitykselliseksi esineeksi. Lopulta haettiin lompakko yhdessä metsästä ja koiralle toivottavasti jäi fiilis että siellä voi olla omituisuuksiakin ;)

Metsäjäljen tein omana päivänään, kun kävimme grillaamassa Mustillavuorella yhdessä parin työkaverini kanssa. Göötit oli myös mukana juoksentelemassa, mutta Dansku oli ainoa joka joutui hommiin. Tein sille ehkä 200m pitkän jäljen metsään, ruokaa siellä täällä, keskellä jälkeä ruokapurkki ja lopussa pallo. Suoraa en päässyt kävelemään oikein missään kohti, maasto oli vähän huono jälkimaasto.. Sen huomasin viimeistäänkin siinä kohti, kun Danskun kanssa mentiin jäljelle suht tiheään metsään. Liina oli jatkuvasti kiinni jossain, mutta yksi ylpeyden aihe lisää - Danskua se ei haitannut vaan se keskittyi jäljestämään.
Jälki sujui todella hyvin ja olen supertyytyväinen koiranohjaaja. Pituutta olisi saanut olla paljon lisää, mutta valitsemani metsäpläntti loppui kesken. Saatiin kokemusta vähän erilaisesta maastosta ja keskellä jälkeä olikin suuri ylämäki. Tää ei ollut sitä mitä suunnittelin, mutta kävi se näinkin! Taas tuli jäljellä sellainen olo, että Dansku menee omia reittejään ja purkki jää metsään. Aikoja sitten kuitenkin päätin olla puuttumatta koiran jälkityöskentelyyn, sillä koira tietää jäljen kulun paremmin kuin minä. Niin tiesi tälläkin kertaa!

Olin Juhannuksen töissä ja nyt Dansku & Tiiti jäivät hoitoon. Ollaan Toivon kanssa junassa matkalla kohti Riihikoskea ja Ihanhelmi A-pentuetta!